Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Valmistuminen korona-aikana – uhka vai mahdollisuus?
Etusivu > Valmistuminen korona-aikana – uhka vai mahdollisuus?

Valmistuminen korona-aikana – uhka vai mahdollisuus?

Introverttinä ajattelin olevani oikeinkin tyytyväinen sosiaalisen eristyksen aikana. Jotain jää kuitenkin puuttumaan; lääkiksen viimeisen luennon juhliminen yhdessä skumpalla, kurssimatka ja valatilaisuus jäävät, näillä näkymin, kaikki väliin. Syksyllä olevalla valatilaisuudella lienee sentään hieman vielä toivoa. Etäluennot, muuttuneet tenttikäytännöt, etäsimulaatiot ja monet muut viimeisen vuoden aikana pandemiatilanteen vuoksi tehdyt muutokset lääkärin peruskoulutukseen ovat muuttaneet lähestyvään valmistumiseen suhtautumista. Onko valmistuminen vain yksi asia, mikä tapahtuu samalla kun odotellaan pandemian ohittumista? Tai tapahtuu jos syväri-jumalat suovat.

Etäopetus on muuttanut vuosikurssin ihmiset nimikirjainympyröiksi Zoom-yhteyden tuolle puolen. Yhteenkuuluvuuden tunne hiipuu, kun ei olla yhdessä. Tuntuu, että valmistumisen jälkeinen levittäytyminen ympäri Suomea, on tapahtunut kuin huomaamatta jo vuotta aiemmin. Kurssin sisäiset sosiaaliset suhteet ovat kapeutuneet omaan ystäväpiiriin.

Viimeisen vuoden aikana opetushenkilökunta on joutunut kehittämään opintojaksojen toteutustapoja enemmän kuin viimeisen vuosikymmenen tai -kahden aikana yhteensä.

Tulokset ovat olleen enemmän tai vähemmän onnistuneita, kuitenkin pääasiassa ihan toimivia.

Luonnollisesti tilanteeseen jouduttiin viime keväänä kylmiltään ja tuolloin osa kursseista jäi hyvin pintapuolisesti opiskelluiksi, kun potilaskontaktit eivät enää olleet mahdollisia; vaikka henkilömääriin kohdistuneet rajoitukset olisivat antaneet periksi, ei potilaita ollut saatavilla, kun elektiivisiä käyntejä peruttiin joko potilaiden tai sairaalan toimesta. Tämän suhteen opiskelijat olivat hyvin erilaisissa tilanteissa. Korva-, nenä- ja kurkkutautien kurssilaiset eivät riskisyistä päässeet kurkistamaan edes opiskelijakaverin kurkkuun, kun taas naistentautien kurssilla haalittiin lähipiiristä kaikki naispuoliset ystävät, tutut ja kumminkaimat, jotta päästiin harjoittelemaan kierukan laittoa. Tilannetta kuitenkin päästiin paikkaamaan syksyn aikana pandemian hieman rauhoituttua. Kurssit järjestivät halukkaille käytännön asioissa lisäopetusta.

Tenttien suhteen usea kurssi on ottanut ison harppauksen käytännönläheisempään suuntaan. Kun tentit siirtyivät Moodlessa etänä tehtäviksi, olivat myös kurssimateriaalit käytettävissä, halusivat tentin laatijat tai ei. Moni kurssi käyttikin tätä tilaisuutena muuttaa tenttikysymyksiä soveltavampaan suuntaan. Viimeisen vuoden opinnoissa tämä on ollut toimiva ratkaisu.

Tentit muistuttavat työelämätilannetta, jossa omaan osaamiseen nojaten muodostetaan työdiagnoosi ja sen varmistamiseen johtava tutkimuspolku ja lopuksi voi tarvittaessa tarkistaa lääkeannokset tai muut nippelitiedot Terveysportista.

Keväällä pandemian alkuvaiheessa mietittiin, kuinka tilanne vaikuttaa kevään viimeisiin kursseihin ja näiden myötä mahdollisesti tuleviin työlupiin. Onneksi tuota ei tarvinnut pitkään murehtia, kun Suomen Medisiinariliitto jo tiedottikin, että ovat käyneet vuoropuhelua tiedekuntien kanssa ja pandemia ei vaikuttaisi työlupien (tai viime keväänä valmistuvien) tilanteeseen. Tämä oli selkeästi sekä opiskelijoiden että työnantajien etu. Vakihenkilökunnan vuosilomat pyörivät satojen ja taas satojen opiskelijoiden kesätyöpanoksella. Puhumattakaan siitä, kuinka suuri merkitys opiskelujen aikaisella työnteolla on valmistuvan lääkärin osaamiseen. Kirjoitin viime syksynä siitä, millainen oli ensimmäinen tk-kesä korona-aikana. Nyt kun opinnot ja niiden aikana kerrytetty työkokemuksen haaliminen alkavat olla loppusuoralla, huomaan että olen ”onnistunut” välttämään yhden potilasryhmän lähes täysin. Terveyskeskuksen ylähengitystieinfektioiset potilaat ovat jääneet väliin. Tänä vuonna tuo potilasryhmä on pandemian vuoksi erotettu omille vastaanotoilleen ja siten, ellei sitten tee juuri tuota infektiovastaanottotyötä, jäänyt kokonaan pois. Myös vallitsevat eristäytymis/turvaväli/hygienia -ohjeistukset ovat vähentäneet yleisesti ylä- ja alahengitystieinfektioita, joten näitä potilaitakaan ei ole yhtä paljoa kuin aiemmin. Mutta eiköhän tämäkin potilasryhmä kohdalleni osu, ennemmin tai myöhemmin.

Loppujen lopuksi aika näyttää millaisia vaikutuksia pandemialla on sekä lääkärin koulutukseen että valmistuvien lääkärien tietoihin ja taitoihin. Kuten kaikkeen muuhunkin yhteiskunnassa. Muuttuvat tilanteet tuovat tullessaan hyviä ja huonoja kokeiluja eri käytäntöihin, mutta yhtä kaikki uudistuminen ei haittaa. Kuitenkaa yhtä asiaa pandemiakaan ei valmistuvalta lääkäriltä voi viedä. Tuota yhtäaikaista epävarmuuden ja itseluottamuksen ristiriitaa, mikä alati korvien välissä pauhaa.

 

Viivi Mäenpää
6. vsk:n kandi Kuopiosta
NLY:n Koulutusvaliokunnan jäsen