terveyspolitiikka

Lääkärintyön autonomia – tulevaisuuden muinaisjäänne?

Historiattomina olemme kuin sukupuuttoon kuolleen lajin surullinen vastakohta: elossa, mutta vailla menneisyyttä. Ilman ymmärrystä menneisyydestä emme voi ymmärtää jokapäiväistä elämäämme, aikojen saatossa muodostuvia tapoja ja käsitteitä, joiden pohjalta myös lääketiede ja lääkärintyö ovat rakentuneet. Tässä mielessä onkin mielenkiintoista, että sosiaali- ja terveysministeriössä on terveydenhuoltojärjestelmän uudelleenjärjestelyssä suosiota saanut mantra nimeltään ”paluuta entiseen ei ole, koska entistä ei ole” (viite: Lääkäri 2019 -tapahtuma).

Jos lääkäri tekee vain lääkärin töitä, ei lääkärillä ole enää töitä?

Nuoren lääkärin tulevaisuuteen vaikuttavia muutoksia suunnitellaan aktiivisesti. Yhtenä keskeisimpänä lienee erikoistumiskoulutuksen uudistus. Tähän asti ilmoittautuminen koulutukseen on ollut yksinkertaista – suurin haaste on ollut löytää itselleen sopivin erikoisala. Toisin tulee olemaan  tulevaisuudessa. Erikoistuvien valintaan pohditaan vimmaisesti sopivia keinoja ja jatkossa erikoistuvia pyritään ohjaamaan aloille, joissa erikoislääkäreistä (EL) on jo nyt tai tulee olemaan pulaa. Toisena haasteena on suurten sisäänottomäärien kurssit.

Erikoislääkärikoulutus on murroksessa

Lääkäriliitto julkaisi 21/2015 Lääkärilehdessä uudet erikoisalakohtaiset ennusteet lääkärimäärien kehittymisestä (1). Tilastoista käy ilmi, että psykiatrien määrä vähenee ja kirurgeja valmistuu enemmän kuin eläköityy. Erikoislääkärimäärät vinoutuvat palvelujärjestelmän näkökulmasta katsoen epätarkoituksenmukaisesti. Myös alueelliset erot erikoislääkärimäärissä ovat edelleen suuria. Miten saadaan lastenlääkäreitä pohjoisimpaankin Suomeen? Onko järkevää ylituottaa ja luottaa siihen, että lääkärit lähtevät syrjäseuduille, kun muualta ei töitä löydy? Onko tähän varaa?

Ex post – vai ex ante

Terveyspolitiikka on keskittynyt palon sammuttamiseen, ei niinkään tulipalojen torjuntaan. Miksi näin? Selitys on kai aika yksinkertainen: kaikki jo pinnalle pulpahtanut hyvinvoinnin vaje vie huomiomme eikä sitä siis yksinkertaisesti riitä ehkäisevälle toiminnalle.

Sillinsyöjiä ja oliivinsyöjiä

Suomi liittyi 20 vuotta sitten ensin ETA:aan eli Euroopan talousalueeseen ja sitten vuoden 1995 alusta Euroopan Unioniin. Silloin lehdistössä kovasti spekuloitiin sitä, pitäisikö tätä eurooppalaisten valtioiden yhteenliittymää kutsua EU:ksi vai EY:ksi eli Euroopan yhteisöksi. Ensin mainittu vei voiton, onneksi, jotta tästä ei tulisi taas yhtä Yrjö / Kalle Kustaa -esimerkkiä, jossa kansainvälinen ja suomalainen nimi poikkeavat toisistaan.

Terveyspolitiikka ja terveyserojen kaventaminen

Suomen terveyspolitiikassa on perinteisesti pyritty edistämään sekä hyvää terveyden tasoa että sen mahdollisimman tasaista jakautumista (Puro 1973). Tämä kaksoistavoite, pyrkimys sekä hyvään tasoon että terveyden mahdollisimman tasaiseen jakautumiseen, voi jo lähtökohtaisesti olla jännitteinen, koska hyvään tasoon pyrkiminen voi tuottaa tahattomasti eroja terveydessä.

Tilaa syöte terveyspolitiikka