Lääkäriliitto haluaa strategiansa mukaan olla vahva vaikuttaja ja arvostettu suunnannäyttäjä. Edunvalvontaa pidetään Lääkäriliiton yhtenä ydintehtävänä ja se näyttää olevan myös korkean jäsenyysasteen edellytys. Kuinka moni kokisi tarpeelliseksi kuulua liittoon, jos se ei tekisi lääkäreiden edunvalvontaa? Toisaalta Lääkäriliitolla on tukeva rooli yhteiskunnallisena keskustelijana ja vahva pyrkimys pysyä tässä keskustelussa vastuullisena. Aika ajoin Lääkäriliiton hyvätkin aloitteet leimataan mediassa vain lääkäreiden edunvalvonnaksi. Näin on käynyt lukuisia kertoja keskusteltaessa esimerkiksi lääkärimäärästä.
Kaksoisrooli aiheuttaa myös sisäisiä ongelmia. Lääkäriliiton kuusikymmentäjäseninen valtuuskunta valitaan kolmen vuoden välein käyttämään järjestön ylintä päätösvaltaa. Valtuuskunnassa päätetään esimerkiksi virkaehtosopimusten hyväksymisestä sekä suuntaviivoista niistä neuvotteluun. Suuntaviivoja tarvitaan, kun suurista kokonaisuuksista neuvotellaan VES-kierrosten välillä. Tällaisia ovat viime aikoina olleet esimerkiksi palkkausjärjestelmän uudistus, työaikadirektiivin tuomat muutokset lääkärien työaikaan ja säännöllisen työajan sijoittelu nykyisen virka-ajan ulkopuolelle.
Lääkäriliiton valtuuskunnan vaaliin voi asettua ehdolle, jos on Lääkäriliiton jäsen. Tämä tarkoittaa, että ehdokkaana on kandeja, vastavalmistuneita, erikoistuvia, erikoislääkäreitä, eläkeläisiä ja ylilääkäreitäkin. Näistä kaikista ryhmittymistä myös tulee valituksi valtuutettuja. Ylilääkärit ovat näkyviä henkilöitä alueellaan, mikä saattaa tuoda etua äänten hankintaan verrattuna esimerkiksi vastavalmistuneeseen lääkäriin ja näin ylilääkärit saattavat olla yliedustettuina valtuuskunnassa. Onko oikein, että työnantajan edustajat, ylilääkärit, ovat mukana päättämässä siitä, millainen palkkausjärjestelmä rakennetaan? Tai siitä, millainen virkaehtosopimus hyväksytään? Tai levitetäänkö säännöllistä työaikaa viikonloppuun?
Olisi tärkeää, että ylilääkärit ja esimiesasemassa työskentelevät ymmärtäisivät jäävätä itsensä näistä edunvalvonnallisista keskusteluista ja äänestyksistä. Kokemuksen perusteella todettakoon, että näin ei aina ole. Toisaalta voidaan miettiä, mikä on valtuuskunnan mandaatti vetää suuntaviivoja, jos merkittävä osa valtuuskunnan jäsenistä on jäävännyt itsensä. Olisiko siis aika avoimesti miettiä onko oikein, että esimiesasemassa olevat ylilääkärit voivat asettua ehdolle Lääkäriliiton valtuuskunnan vaaleissa?
