Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Keravalla annetaan lääkärin toteuttaa itseään
Etusivu > Keravalla annetaan lääkärin toteuttaa itseään

Keravalla annetaan lääkärin toteuttaa itseään

Keravan terveyskeskus on ulkoasultaan tyypillinen 70-luvun loppupuolella valmistunut betonirakennus. Tämänhetkiseen sairaalaremonttitrendiin sopien myös Keravalla on käynnissä remontti. Vaikka rakennus ei herätä poikkeuksellisen yleviä mielikuvia terveyskeskuksesta, on Keravan terveyskeskus esiintynyt viime vuosina erityisen positiivisessa valossa niin lehdistössä kuin nuorten lääkärienkin huulilla. On puhuttu jopa ”Keravan ihmeestä”.  Keravan ihmeelle on antanut kasvonsa johtava ylilääkäri, terveydenhuollon erikoislääkäri Petja Orre. Miten tämä ihme oikein on syntynyt? 

Nykymaailmassa jokaisesta menestystarinasta kirjoitetaan kiireellä kirja. Petja Orre on päässyt muutaman viime vuoden aikana vastaamaan toistuvasti kysymykseen, kuinka perusterveydenhuollon saisi nostettua takaisin jaloilleen. Voisiko tästä kirjoittaa saman tien kirjan nimellä ”Resepti parempaan perusterveydenhuoltoon”? 

”Kirjaa ei ole kyllä odotettavissa. Sen kirjoittaminen altistaisi turhan kovalle arvostelulle”, Petja naurahtaa.  Sen sijaan Petja on valmis pohtimaan seikkoja, jotka tekevät Keravan terveysasemasta suositun työpaikan lääkäreiden keskuudessa. ”Tuota tulisi kyllä kysyä työntekijöitä.” 

Sen verran johtava ylilääkäri osaa kuitenkin kertoa, että Keravalta löytyy riittävästi pitkään talossa työskennelleitä kokeneita hoitajia, jotka antavat pyyteettömän tukensa niin tuoreille kuin kokeneemmillekin lääkäreille. Keravan terveyskeskus on myös työpaikkana hyvän kokoinen: yksi talo on tarpeeksi pieni työympäristö, jonka tilat, toiminnot ja ihmiset oppii tuntemaan nopeasti. Toisaalta väestö on riittävän suuri, jotta työ pysyy riittävän monipuolisena ja mielekkäänä. 

Petja mainitsee myös NLYn koulutuspaikkakyselyssäkin esiin nousseet yhteiset lounaat. Keravalla kaikki lääkärit syövät yhdessä lounasta päivittäin, ja johtava ylilääkärikin yrittää ehtiä lounaalle ainakin muutaman kerran viikossa. ”Jos sattuu viikko, jolloin pääsen vain kerran tai pahimmillaan en kertaakaan lääkäreiden kanssa lounaalle, niin se oikeasti harmittaa”, Petja toteaa. 

Monenlaista kehittämistä ja kehittymistä 

Perusterveydenhuollon resurssit ovat puhuttaneet viimeiset vuodet kovasti. Kuntien talous on alijäämäistä, ja erikoissairaanhoitoon käytetyt resurssit ovat kasvaneet voimakkaasti siinä missä perusterveydenhuollon kuormitus on kasvanut rahoituksen pysyessä ennallaan. Keravalla tilanne on kuitenkin hieman valoisampi. Resursseja on käytettävissä sen verran, että mahdollisuuksia kokeilla ja kehittää on, kunhan idea on hyvä. Tästä hyvänä esimerkkinä on myöhemmin tässä jutussa esitelty Kivun Kera -hanke.   

Keravalle on ollut jo useamman vuoden tulijoita, eikä lääkärirekrytointi ole tuottanut suurempia haasteita. Mikä saa nuoret lääkärit tulemaan Keravalle töihin? ”Yleensä joku Keravan terveyskeskuksessa työskennellyt on suositellut paikkaa kaverilleen”, Petja kertoo tyytyväisenä.  Johtava ylilääkäri on ottanut käytännöksi haastatella jokaisen lääkärin. Muilla aloilla tätä ei edes tarvitsisi mainita, mutta lääkärirekrytoinnissa tämä on poikkeuksellista, yleensähän työpaikan saa sähköpostitse tai soittamalla. Yhden kysymyksen Petja kysyy jokaiselta haastateltavalta: ”Haluatko nimenomaan töihin Keravan terveyskeskukseen, vai oletko hakenut myös muita paikkoja?” Yli puolet haastateltavista haluaa nimenomaan Keravalle töihin. 

Keravan terveyskeskus sai NLYn Koulutuspaikkakyselyssä vuonna 2019 viisi tähteä. Petja Orre kertoo, että YEKiä tekevät nuoret lääkärit viihtyvät Keravalla keskimäärin 14-15 kuukautta vaaditun yhdeksän kuukauden sijaan. Mikä saa erikoistuvat lääkärit viihtymään Keravan terveyskeskuksessa? 

Tarjoan kaikille lääkäreille 12 kuukauden sopimusta. En siksi, ettei meillä muuten riittäisi lääkärit, vaan siksi, että ensimmäiset kuusi kuukautta terveyskeskustyöskentelystä menee yleensä kaaoksesta selviytymisen opetteluun. Kun kuusi kuukautta on täynnä, alkaa lääkärin ilme kirkastua ja työtaakka helpottua, kun vastaanotolla alkaa näkyä samoja potilaita uudelleen.” 

Lääkärin ei tarvitse olla huolissaan mahdollisesti ohi menevistä yliopistosairaalapaikoista tai toisaalta siitä, jos työsuhteiden väliin jää useampi ei-toivottu kuukausi. Johtava ylilääkäri ei halua seisoa ihmisten itsensä toteuttamisen tiellä, vaan asiat ovat aina järjestettävissä, kunhan niistä puhutaan ajoissa ja avoimesti. Keravalla pyritään pitämään aina muutama lääkäri ylimääräisenä, jotta särkymävaraa on, eikä kenenkään erikoistumispaikka tai äitiysloma kaada koko korttitaloa.  

Vaikka Keravan terveyskeskus saikin viisi tähteä NLYn Koulutuspaikkakyselyssä, jäi NPS-pisteytyksessä kirittäväksi 27 pistettä täydestä 100 pisteestä. Moni johtaja olisi jo tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen ja ratsastaisi viidellä tähdellä, mutta Petja Orre haluaa pyrkiä täyteen 100 pisteeseen. Keravalla aiotaankin Kouluspaikkakyselyn vastausten perusteella keskittyä tänä vuonna henkilökohtaisen ohjauksen parantamiseen sekä lääkäriksi kasvamisen tukemiseen.  Nähtäväksi jää, kuinka nämä parannukset näkyvät ensi vuoden pisteytyksessä! 

Paperitöitä ja verkostoja  

Lääkärimaailmassa ylilääkäriys on aiemmin tarkoittanut ei-toivottuja paperitöitä virkaiän noustessa tarpeeksi korkeaksi. Petja Orre on kuitenkin tietoisesti hakeutunut lääkärijohtajaksi. Mitä johtavan ylilääkärin tehtäviin oikein kuuluu? ”Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Viime viikolla kaupungin geodeetti otti yhteyttä ja tiedusteli liikennemelun vaikutuksista liittyen rakennusprojektiin”, Petja naurahtaa. Hän ei koe näitä erilaisia ja ajoittain eriskummallisiakin työtehtäviä kuormittavina, vaan pikemminkin työn rikkauksina. ”Tietysti ne tekevät työstä ajoittain vaikeasti hallittavaa, ja oman työn johtaminen on koetuksella.” 

Moninaiset työtehtävät myös ajoittain syövät aikaa siltä tärkeimmältä työtehtävältä, joka on toimia lääkäreiden esimiehenä ja lääketieteellisenä johtajana. Lääkäreiden esimiehenä Petja haluaa ensisijaisesti tukea työhyvinvointia ja työssäjaksamista sekä mahdollistaa lääkäreiden ammatillisen kehittymisen tarvittaessa ”tuuppimalla oikeaan suuntaan”.  

Yksi syy sille, miksi Keravan terveysasemasta on tullut lääkäreille viime vuosina näkyvä, on Petja Orren hyvät verkostot. Verkostoitumista ja verkottumista on lääkärimaailmassa pidetty pitkään yliarvostettuna, jopa turhana. Jokaisella valmistuvalla lääkärillä on verkostonaan jo opintojen ajalta 150 kurssikaveria ja lisäksi erikoistumisaikana tarttuu vielä matkaan lisää kontakteja kanssaerikoistuvista ja senioreista. Lääkärijohtajana samanlaista verkostoa ei muodostu; tietysti kurssikaverit ovat edelleen olemassa, mutta apua päivittäisiin pulmiin tai sparrausta ei tältä verkostolta ole välttämättä tarjolla. 

Verkottuminen ei Petjan tapauksessa tarkoita juurikaan puku päällä shamppanjan juomista, vaan enemmänkin Twitter- ja LinkedIn-keskusteluja tai lääkäreiden sählyvuorolla vaihtopenkillä jutustelua. Joskus seminaaripäivä saattaa tuntua turhalta ajanhukalta, mutta tauon aikana käyty lyhyt keskustelu johtaa merkittävään yhteistyöhön. ”Lääkäreiden ei tulisi olla liian varovaisia sosiaalisessa mediassa ja verkostoitumisessa. Kontaktit tarjoavat paljon hienoja mahdollisuuksia”, toteaa Petja. Vaikka kirjaa ei olekaan vielä luvassa, voimme jatkossakin seurata Keravan johtavan ylilääkärin näkemyksiä niin Lääkärilehden kolumneista, LinkedInistä kuin Twitteristäkin. 

Eräs kandi totesi harjoitteluviikonsa jälkeen, että ”Keravan terveysasema on ensimmäinen työpaikka, jossa kaikki vaikuttavat olevan hyvällä tuulella”. Huonoja päiviä osuu kaikille ja mikään työpaikka ei ole täydellinen, mutta Keravan terveyskeskuksessa pyritään koko ajan kehittymään ja olemaan päivä päivältä yhä parempi työpaikka. 

Kun terveyskeskustyö vei mennessään 

Nuorten Lääkärien yhdistys julkaisi lokakuussa kannanoton, jossa vaaditaan, että 20% lääkärien työajasta kohdennetaan asiantuntija- ja kehitystehtäviin. Tällä pyritään mahdollistamaan lääkärin ammatillinen kehittyminen ja toisaalta hyödyntämään nuorten lääkärien joukkovoima kehittäjinä. Kehitystyön koetaan helposti vievän aikaa potilastyöstä, minkä vuoksi moni työnantaja ei kilju riemusta tätä ehdotettaessa. 

Myös Keravan terveyskeskuksen johtava ylilääkäri Petja Orre tuo esille monta kehitystyötä hankaloittavaa tekijää: ”Ainakin Keravalla kehitystyön järjestämistä hankaloittaa käytössä oleva väestövastuu. Jos lääkäri tekee yhden päivän viikossa kehitystyötä, käy äkkiä niin, että työt kasautuvat neljälle jäljelle jäävälle työpäivälle. Väestövastuuseen liittyy myös pitkät potilassuhteet oman väestön kanssa, jotka myös herkästi kärsivät lääkärin potilastyön vähentyessä.” 

Jos lääkärillä on kuitenkin hyvä idea kehitystyöstä, pyritään nämä esteet voittamaan. Näin sai alkunsa myös Kivun Kera-hanke.  

Maiju Marttisen piti erikoistua anestesiologiaan ja tehohoitoon. Palvelut olivat yliopistosairaalavaiheessa, mutta terveyskeskuspalveluista puuttui vielä muutama kuukausi. Näistä lähtökohdista Maiju aloitti hieman ennakkoluuloisena työpätkänsä Keravan terveyskeskuksessa.  

Maiju oli tehnyt väitöskirjansa kivusta ja oli jo pidempään miettinyt, kuinka perusterveydenhuollossa kivun hoidon voisi järjestää paremmin. Mielessä oli myös hahmottunut malli kipupotilaan strukturoidusta hoitopolusta perusterveydenhuollossaAloittaessaan Keravan terveyskeskuksessa Maiju esitteli suunnitelmansa Kivun Kera -hoitomallista Keravan terveyspalveluiden johtaja Markus Paanaselle. Paananen näki mallissa piilevän kehityspotentiaalin ja alkoi yhdessä Marttisen kanssa jalkauttaa mallia käytäntöön.  Myöhemmin myös Petja Orresta tuli yksi hankkeen lääkäreistä.   

Kivun Kera -hoitojakso kestää kuusi kuukautta ja starttaa tällä hetkellä kahdesti vuodessa. Potilaan tilanteen tunteva omalääkäri voi tiettyjä sisäänottokriteereitä mukaillen suositella kroonisesta kivusta kärsivää potilasta mukaan.  Hoitojakso pitää sisällään potilaan moniammatillisen arvioinnin fysioterapeutin, sosiaaliohjaajanpsykiatrisen sairaanhoitajan, kipuhoitajan ja lääkärin toimesta. Myös HYKS:n kipuklinikka on ollut mukana tukemassa hanketta monin tavoinHankkeeseen liittyen tehdään myös tutkimusta, mikä ei yllätä Maiju Marttista kuunnellessa. Maiju nimeää tutkimuksen tekemisen rakkaaksi harrastuksekseen ja kertoo silmät loistaenkuinka innostavaa on tehdä tutkimusta aiheesta, joka oikeasti kiinnostaa. 

Maijun palo tutkimustyötä kohtaan ei kuitenkaan ollut aivan rakkautta ensisilmäyksellä. Väitöskirjaprojektia hahmotellessaan Maiju työskenteli aluksi tutkimusryhmässä, jossa tutkimuksen aihe ei tuntunut täysin omalta, eikä siten tempaissut mukaansaMaiju päätti vaihtaa tutkimusaihetta ja alkoi aktiivisesti pohtia, mikä aihe kiinnostaisi myös kliinisesti. Kipu tuntui aiheena tärkeältä, ja Maiju alkoi tehdä aiheen tiimoilta tutkimusyhteistyötä reumatologi Markku Kaupin kanssaTämän jälkeen tutkimustyö on luistanut ja tulosta syntynyt. 

Tällä hetkellä Maiju on lääketieteen tohtori ja ohjaa kahta alkavaa väitöskirjaprojektia. Maiju haluaa korostaa sitä, että jokainen lääkäri voi innostua tutkimuksesta, kunhan aihe kiinnostaa ja tiimi on hyvä. ”En näe itseäni klassisena tutkijatyyppinä, vaan ennemminkin ideoijana ja kehittäjänä. Kuitenkin kannustavan tiimin tuella ja oikean aiheen parissa olen löytänyt tutkijan itsestäni. Uskon, että näin voi tapahtua kenelle tahansa! 

Maijun aloittaessa terveyskeskuspalveluita ystäväpiirissä vitsailtiin siitä, kuinka anestesiologiaan ja tehohoitoon orientoitunut kollega selviää yhdeksän kuukauden terveyskeskusjaksosta. Tarkoituksena olikin alkuun vain kerätä puuttuvat palvelut ja palata sairaalamaailmaan. Mutta toisin kävi, sillä nyt Maijulla on virka Keravan terveyskeskuksessa. 

Töihin on aina kiva mennä. Työmäärä on sopiva, eikä ylitöitä juurikaan pääse kertymään”, kertoo Maiju työn parhaina puolina. ”Ja monesta asiasta voi tykätä, kunhan löytää oman juttunsa ja oman paikkansa.” 

 

Teksti: Enni Sanmark
Kuvat: Taavi Kaartinen