Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Avustustyössä maailmalla
Etusivu > Avustustyössä maailmalla

Avustustyössä maailmalla

Juho Kahranaho työskenteli Punaisen Ristin avustustyöntekijänä Palestiinassa ja Haitilla 2021. Töissään hän pääsi näkemään ja olemaan osa konflikti- ja luonnonkatastrofialueen terveyden- ja sairaanhoitoa. Seuraavassa haastattelussa hän jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan kansainvälisistä avustustöistä. 

 

Esittelisitkö itsesi lyhyesti Nuori Lääkäri Lehden lukijoille?  

Olen Juho Kahranaho. Työskentelen anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärinä Kymenlaakson keskussairaalassa ja vapaa-ajalla olen intohimoinen kamppailu-urheilija. 

Olet ollut Punaisen Ristin komennuksella kahdesti. Missä olit ja minkälaisissa tehtävissä? 

Ensimmäinen tehtäväni oli Palestiinassa ja sen alkuperäisenä tarkoituksena oli auttaa potilaiden hoidossa koronakenttäsairaalassa. Koronatilanne alueella kuitenkin rauhoittui juuri lähtöä edeltävästi. Tehtävä muuttui sellaiseksi, että menimmekin avustamaan Palestiinan Punaista Puolikuuta heidän omassa kenttäsairaalan kehitysprojektissaan. Taustatilanteena tässä oli se, että Palestiinan Punainen Puolikuu (Palestine Red Crescent Society, PRCS) vastaa koko Palestiinan alueen ensihoidosta ja alueen tilanteen vuoksi heillä on myös valmius pystyttää väliaikaisia ensihoitoasemia luonnonmullistuksissa tai levottomuuksissa loukkaantuneiden ja sairastuneiden tehokkaamman hoidon mahdollistamiseksi. Komennus kesti noin kaksi kuukautta. 

Maa ei ollut vielä kunnolla toipunut 10 vuotta aiemmin tapahtuneesta tuhovoimaisesta maanjäristyksestä ja terveydenhuollon kapasiteetti ylitettiin nopeasti. 

Toinen komennus suuntautui Haitille, jossa tapahtui elokuussa 2021 tuhoisa maanjäristys. Maa ei ollut vielä kunnolla toipunut 10 vuotta aiemmin tapahtuneesta tuhovoimaisesta maanjäristyksestä ja terveydenhuollon kapasiteetti ylitettiin nopeasti. Suomen Punainen Risti lähetti oman kenttäsairaalansa alueelle kansainvälisen kattojärjestön alla. Toimin anestesialääkärinä kyseisessä sairaalassa osana monikansallista tiimiä. Tämä komennus oli kestoltaan noin kuukauden. 

Minkälaisia työpäiväsi ja -viikkosi olivat? Entä toimintaympäristö? 

Palestiinassa työskenneltiin pitkälti paikallisessa Punaisen Puolikuun päämajassa, jossa myös varsinainen koulutustoiminta tapahtui. Työ sijoittui pääosin virka-aikaan. Lisäksi tehtiin retkiä kentälle ja tutustuttiin mahdollisiin alueisiin, jossa pitäisimme suunnittelemamme kenttäsairaalaharjoituksen. Iltaisin aikaa meni lisäksi oman tiimin kanssa kokoustamiseen ja tehtävien suunnitteluun. Paikalla olevien avustustyöntekijöiden lisäksi työryhmään kuului IFRC:n (International Federation of Red Cross and Red Crescent Societes) ja Norjan Punaisen Ristin asiantuntijoita, joiden kanssa kokoustimme videoyhteyden välityksellä.  

Mikäli lähialueella oli odotettavissa levottomuuksia niin Punainen Puolikuu, joka vastasi koko Palestiinan alueen ensihoitotoiminnasta, pystytti alueelle ensiapuaseman vapaaehtoisten lääkäreiden ja hoitajien avustuksella helpottamaan loukkaantuneiden ja sairastuneiden hoitoa, stabilointia ja jatkohoitoon siirtämistä. Olin välillä kutsuttuna mukana tällaisessa tilanteessa tutustumassa toimintaan paikan päällä ja tarpeen mukaan myös auttamassa. Näiden kokemusten perusteella järjestin pyydettynä myös koulutustyöpajoja PRCS:n ensihoitajille tiimityöskentelystä ja ilmatien hallinnasta. Viikonloput olivat pääosin vapaita, jolloin oli mahdollista myös tutustua lähialueeseen ja sen kulttuuriin.  

Haitilla työ tapahtui Punaisen Ristin kenttäsairaalassa osana monikansallista hoitotiimiä. 

Haitilla työ tapahtui Punaisen Ristin kenttäsairaalassa osana monikansallista hoitotiimiä. Tämä koostui Punaisen Ristin eri maiden avustustyöntekijöistä sekä paikallisesta terveydenhoitohenkilökunnasta. Aamulla lähdettiin majoituksesta bussikuljetuksella sairaalalle, jossa kierrettiin potilaat ensin yhdessä kaikkien muiden lääkäreiden kanssa. Tämän jälkeen pidettiin aamukokous koko hoitohenkilökunnalle ja tämän jälkeen tarvittaessa vielä erikseen lääkäreille. Sen jälkeen jatkettiin varsinaisilla töillä, tarkistettiin päivän leikkaussuunnitelma ja aloitettiin leikkaukset. Yleensä ehdittiin tehdä kolme-neljä leikkausta päiväsaikana ja iltapäivästä siirryttiin takaisin majoitukseen. Turvallisuustilanteen vuoksi virka-ajan ulkopuolinen päivystys tapahtui majoituksesta käsin, josta siirryttiin tarvittaessa ambulanssilla sairaalalle. Kliinisen työn lisäksi sairaalalla järjestettiin myös jonkin verran koulutusta. 

Varsinaisten maanjäristyksen ja tämän jälkivaikutusten aiheuttamien vammojen ja sairauksien lisäksi hoidimme paljon myös synnytyksiä sekä yleiskirurgisia toimenpiteitä. Olot olivat yleisesti ottaen haastavat. Pulaa oli kaikesta ja olimme välillä ainoa ympärivuorokautisesti toimiva sairaala laajemmalla alueella. 

Mitä sellaisia taitoja tarvitsit, joita et ole oppinut lääkiksessä tai virkatöissäsi? Oliko sinulla tietoa näistä etukäteen? 

On hyvä olla ensin mukavuusalueella omassa työssään länsimaisen terveydenhuollon fasiliteeteissa, koska maailmalla joutuu usein soveltamaan ja toimimaan paljon rajoitetuimmilla välineillä. Tämän lisäksi on tärkeää, että omista ominaisuuksista löytyy mukautuvaisuutta sekä yhteistyö- ja soveltamistaitoja. Erityisesti Haitilla monista välineistä ja lääkkeistä oli pulaa. Mikäli ei kykene toimimaan tällaisessa tilanteessa monipuolisesti ja pohtimaan joustavasti erilaisia vaihtoehtoja, on työskentely erittäin hankalaa. Tämä auttaa myös kestämään stressiä ja toimimaan heikommin resursoiduissa tilanteissa. Monet soveltamista vaativat tilanteet ovat usein myös varsinaisen medisiinan ulkopuolisia asioita. 

Kenttäsairaala Haitilta

Entä mikä oli perustavanlaatuisin ero verrattuna työhösi suomalaisessa sairaalassa? 

Resurssien vaihtelevuus ja niukkuus. Toinen suuri muutos oli, että töitä tehdään kansainvälisellä tiimillä ja paikallisten kanssa, jolloin eri kulttuurien ja työskentelytapojen yhteensovittamiseen täytyy panostaa. Ei voi aina sanoa, että meillä tehdään aina näin ja takerrutaan itsepintaisesti tiettyyn yhteen toimintatapaan. Englanti toimi työkielenä ja tällä pärjättiin pääosin hyvin. Ajoittain saatettiin tarvita joku tulkkaamaan, jos riittävää yhteistä kieltä ei ollut. 

 Ei voi aina sanoa, että meillä tehdään aina näin ja takerrutaan itsepintaisesti tiettyyn yhteen toimintatapaan. 

Tuliko vastaasi tilanteita, joissa piti todella improvisoida? Esimerkiksi rakentaa jollakin McGyver-virityksellä omia työvälineitä? 

Haitilla todistin, kun pediatri ja hoitajat rakensivat nasaalisen CPAP-laitteen keittosuolapullosta ja muutamasta letkusta. Tällöin saatiin laite, jolla saatiin johdettua pientä vastapainetta hengitysvajauksesta kärsiville vastasyntyneille. 

Koitko dramatiikkaa tai vaarallisia tilanteita vai oliko arki tasaista puurtamista? 

Punainen Risti huolehtii erittäin hyvin työntekijöidensä turvallisuudesta, joskin oma järki täytyy pitää mukana myös kaikessa toiminnassa. Toimintaympäristönä konflikti- ja katastrofialueet ovat toki levottomampia kuin kotiseutu, mutta näihin liittyviin riskeihin varaudutaan kattavasti koulutuksella, ennaltaehkäisyllä ja tilanteen jatkuvalla arvioinnilla. 

Oliko jaksaminen koetuksella? Minkälaisilla keinoilla jaksoit pitkiä päiviä kaukana kotoa? 

Ympäristö yleisesti ottaen on kotiseutua stressaavampi ja työpäivät ovat pitkiä. Sen lisäksi Haitilla työviikot olivat seitsemänpäiväisiä, mikä lisäsi kuormitusta. Vapaapäiviä pyrittiin toki järjestämään, silloin kun se oli toiminnan kannalta mahdollista. Tärkeintä on oman työporukan hyvä yhteishenki ja tuki sekä kokemusten jakaminen. Yleisesti ottaen ERU (Emergency Response Unit)-komennukselle lähdettäessä rotaatio kestää yleensä neljästä kuuteen viikkoa, koska työ on intensiivistä eikä vapaa-aikaa usein ole kovinkaan paljoa. 

Auringonlasku Ramallahin yllä Palestiinassa

Kuinka paljon valmisteluja matka vaati käytännön asioiden osalta?  

Punainen Risti auttaa hyvin käytännön järjestelyissä. Punaiselta Ristiltä tulevat tietyt asiat ja välineet, mutta lisäksi omia hyviä perusvarusteita, kuten vaikkapa varsikenkiä, suositellaan. 

Jos saisit lähteä komennukselle uudestaan siten, että sinulla olisi joku nykyinen tieto tai taito, minkä valitsisit mukaasi? 

Proaktiivisuuden. Ole aktiivinen, ota asioista selvää ja hae apua silloin kun siltä tuntuu, koska apua on aina saatavilla. Apu ei ole aina fyysisesti paikalla, mutta vähintään puhelimen tai videoyhteyden päässä. Konsultoi rohkeasti, jos siltä tuntuu. Erityisesti asiantuntijatyössä on hyvä olla aktiivinen ote, sillä asiantuntijaroolissa omalla toiminnalla ja näkemyksellä on muiden silmissä suuri painoarvo. 

Mitä tarvitsee tietää ja osata että voi/kannattaa lähteä Punaisen Ristin kautta ulkomaille avustustyöhön? Tarvitseeko olla erikoislääkäri? Riittääkö pelkästään se? 

Tehtäviin hakeutuminen ja päätyminen on useamman vuoden prosessi, jossa kouluttaudutaan ensin yleisellä tasolla kansainväliseen avustustyöhön ja tämän jälkeen tarkemmin oman osaamisalueen erityispiirteisiin. 

Tehtäviin hakeutuminen ja päätyminen on useamman vuoden prosessi

Ensin haetaan Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijäreserviin. Tämä alkaa hakemalla pääsääntöisesti kerran tai kaksi vuodessa järjestettävään IMPACT-koulutukseen, jossa perehdytetään Punaisen Ristin organisaation kansainväliseen toimintaan. Koulutuksen suorittamisen jälkeen henkilöt otetaan jäseniksi avustustyöntekijäreserviin. Perusvaatimuksina terveydenhuoltoalla on korkeakoulututkinto sekä vähintään kolme vuotta tutkinnon jälkeistä kansainväliseen avustustyöhön soveltuvaa työkokemusta. Lisäksi edellytetään sujuvaa englannin kielen taitoa ja muut kielet (erityisesti ranska, espanja, arabia, venäjä) katsotaan eduksi. Näiden lisäksi edellytetään kykyä sietää epävarmuutta, vaatimattomia oloja, kiirettä sekä painetta ja mukautumiskykyä erilaisiin olosuhteisiin. Myös ymmärrys eri kulttuureita ja toimintatapoja kohtaan on tärkeää.

IMPACT-kurssilla käytyjen perusteiden jälkeen suuntaudutaan edelleen oman erityisosaamisen mukaisille (terveydenhuoltoalan tapauksessa Medical ERU -nimisille) kursseille. 

Avustuskohteet voivat olla äärimmäisen haastavia ympäristöjä, joissa yhteiskunnan normaalit resurssit on rankasti ylitetty ja pulaa on kaikesta. 

Prosessi on pitkä ja osin raskaskin, mutta taustalla tässä on se, että avustusorganisaatioiden tulee olla omavaraisia, jottei auttajista tule autettavia. Avustuskohteet voivat olla äärimmäisen haastavia ympäristöjä, joissa yhteiskunnan normaalit resurssit on rankasti ylitetty ja pulaa on kaikesta. Vaikka avustustyöhön lähdetään hyvillä aikein, on tärkeä aina pitää mielessä, että avustustyön tarkoitus on aina pyrkiä helpottamaan kohdealueen tilannetta ja tuoda lisäarvoa tähän omalla toiminnallaan.  

Punaisen Ristin koulutuksessa keskitytään ymmärrettävästi kansainvälisen avustustyön erityispiirteisiin. Varsinaiset kliiniset lääkärintaidot ja substanssiosaaminen tulevat olla hankittuina tätä ennen lääkärintöistä arkipäiväisemmässä ympäristössä. Tämän vuoksi on tärkeää, että omassa työssään on mukavuusalueella ennen kuin lähtee avustustyöntekijäksi humanitaarisen kriisin keskelle. Pulaa on monista asioista ja itselle tuttuja työvälineitä ja resursseja ei suinkaan aina ole saatavilla, jolloin joudutaan jatkuvasti soveltamaan ja improvisoimaan käytettävissä olevin keinoin. Tähän sopeutumista helpottaa huomattavasti vankka perusosaaminen oman työn sisällöstä. 

Pulaa on monista asioista ja itselle tuttuja työvälineitä ja resursseja ei suinkaan aina ole saatavilla, jolloin joudutaan jatkuvasti soveltamaan ja improvisoimaan käytettävissä olevin keinoin. 

Operatiivisen alan tehtävissä (esimerkiksi kirurgia, anestesiologia, gynekologia ja radiologia) Punaisella Ristillä on vaatimuksena suoritettu erikoislääkäritutkinto. Yleislääkärin tehtäviin voi lähteä, kun on valmistunut ja omaa riittävän työkokemuksen. 

Onko jotain kevyempiä väyliä, joista kokemattomampi voi aloittaa, jos avustustyö kiinnostaa, mutta työkokemusta ei ole vielä karttunut tarpeeksi? 

Järjestöihin voi lähteä mukaan vapaaehtoisiksi, jos haluaa muutoin perehtyä ja osallistua järjestön toimintaan aiemmin. Kentällä vaadittava työkokemus on kuitenkin hankittava omista töistä. 

Mikä oli parasta komennuksesi aikana? Entä mikä epämiellyttävintä? 

Parhaita puolia oli lukuisia; samalla tavalla ajattelevien ihmisten tapaaminen sekä se että on päässyt näkemään sellaisia paikkoja, joihin muutoin ei olisi mitään asiaa mennä vierailemaan. Arvokasta oli myös uusien ystävien saaminen sekä mahdollisuus auttaa kaiken tämän keskellä. Jos motivaatiotekijä on jokin muu kuin auttaminen, niin kaukana kotoa poikkeusoloissa voi tilanne käydä hyvinkin raskaaksi. Lisäksi ammatillisen kokemuksen saaminen tilanteista ja olosuhteista, joihin ei törmää jokapäiväisessä työssä on asia, jota arvostan omalla kohdallani myös korkealle. 

Jos motivaatiotekijä on jokin muu kuin auttaminen, niin kaukana kotoa poikkeusoloissa voi tilanne käydä hyvinkin raskaaksi. 

Turvallisuustilanteesta riippuen elinpiiri keikalla saattaa olla hyvin rajattu ja kaikkia kotoisia mukavuuksia tai liikuntamahdollisuuksia ei ole tarjolla.  Lisäksi jos ympärillä vallitsee kireä tai levoton ilmapiiri niin tämän vaikutus korostuu vielä entisestään poikkeusolojen keskellä. 

Yksi tai useampi vinkki samankaltaisiin tehtäviin tähyäville kollegoille? 

Kotona on hyvä olla tasapainoinen elämäntilanne avustustyöntekijäksi lähtöä mietittäessä. Asioiden pitää olla kunnossa sekä oman perheen että työpaikan kanssa, sillä komennukselle lähtö voi tulla nopealla varoitusajalla, jolloin perheen ja työpaikan on tärkeä olla tässä mukana. Näin vältytään suuremmilta konflikteilta muutoinkin hektisen lähdön ympärillä. 

Muuta, mitä haluaisit vielä mainita? 

Kansainvälinen avustustyö on hirveän antoisaa, välillä rankkaa, mutta myös omaa maailmaa avartavaa toimintaa. On hyvä käydä katsomassa miltä maailma voi näyttää turistialueiden ulkopuolella. Ympäröivät prosessit voivat tuntua raskailta ja vaivalloisilta, mutta kokemukset ovat myös hyvin palkitsevia. Suosittelen lämpimästi hakeutumaan koulutuksiin ja niissä voi myös miettiä, voisiko tämä olla itselle sopiva juttu. 

 

TEKSTI: Lauri Husa 

KUVAT: Juho Kahranaho