Eläkkeelle siirtynyt ja siirtymässä oleva lääkärisukupolvi päätti tehdä karhunpalveluksen nuorille kollegoilleen myydessään paikalliset lääkärikeskukset suurille ylikansallisille pääomasijoittajille. Oma eläkekassa saattoi kasvaa, mutta nuorempi lääkäripolvi joutuu nyt elämään pääomasijoitusyhtiöiden sanelemassa todellisuudessa.
Yksityispuolella on kaksi isoa toimijaa, eikä edes keskisuureksi luokiteltavia toimijoita juuri jäänyt jäljelle. Nyt kun ammatinharjoittajalääkärin mahdollisuudet äänestää jaloillaan ovat radikaalisti heikentyneet, ovat pääomasijoittajat alkaneet nostaa ammatinharjoittajien vuokria. Myös leijonan osan potilasaineksesta muodostavien työterveyspotilaiden sopimushintoja on jatkuvasti painettu alaspäin ja vakuutusyhtiöiden sopimushinnat on niistetty minimaalisen pieniksi. Lääkärin ansiot pienenevät siis sekä vuokran nousun että palkkiotason laskun myötä, yritykselle jäävän euromäärän pysyessä vähintään ennallaan vuokrankorotusten ansiosta. Periaatteessa ammatinharjoittaja voisi kieltäytyä sopimushintapotilaista, mutta osassa toimipaikoista vastaanottoa ei voi pitää ollenkaan, jos ei suostu ottamaan listalleen vakuutusyhtiöiden sopimushintapotilaita. Lisäksi muissakin toimipaikoissa vakuutusyhtiöiden alihinnoiteltuja potilaita saattaa ilmestyä listalle, koska ”järjestelmä” ei mahdollista näiden poissulkemista ammatinharjoittajan listalta.
Nykyisten terveyspalveluyritysten hinnoittelu on kääntynyt nurinkuriseksi. Lääkäri on pakotettu myymään osaamistaan alihintaan, kun samalla simppelit laboratoriotutkimukset – FIDD tai PVK+ CRP-yhdistelmä – on hinnoiteltu kalliimmiksi kuin pitkää koulutusta ja syvää kokemusta vaativa lääkärin vastaanottotyö. Käänteisen hinnoittelun selittää vain talolle laboratoriotutkimuksista jäävä huomattava voittomarginaali.
Mutta onko tilanne näin epätoivoinen? Onko ammatinharjoittajan pakko niellä ylhäältäpäin sanellut uudet ehdot? Uskon pinnan alla poreilevan tyytymättömyyden konkretisoituvan lähivuosina.
Varsinkin suurimpien kaupunkien ulkopuolella olisi helppoa normalisoida hinnoittelu sopimalla vähintään oman erikoisalan kollegoiden kanssa, ettei sanelupolitiikkaan enää suostuta. On varsin helppo kontaktoida kollegat ja yhdessä sopia, mihin vuokraan ja korvaustasoon suostutaan. Kyllä pääomasijoittaja mieluummin ottaa lääkärit töihin pienemmällä vuokralla kuin luopuu kokonaan yksiköstään kyseisellä paikkakunnalla. Rohkaisen myös kollegoita avoimesti kertomaan toisilleen, minkä vuokraprosentin on saanut itselleen neuvoteltua – avoimuus ansiotasossa on myös kollegiaalisuutta.
On hyvä muistaa, että lääkärin osaaminen on terveydenhuollon ydin, eikä mikään yksittäinen mainoskampanjoin rakennettu teennäinen imago voi kilpailla lääkärin osaamisen kanssa – eikä pärjää ilman osaavaa lääkäriä.
Suuriin toimijoihin kohdistuva tyytymättömyys konkretisoituu pienten lääkärikeskusten uutena tulemisena lähivuosina. Varsinkin suurimpien kaupunkien ulkopuolella yksittäisen lääkärin henkilöbrändin arvo on suurempi kuin markkinoita hallitsevien yritysten brändi. Nimeä paikallisesti saanut yleislääkäri varmasti imaisisi omat potilaansa mukanaan, jos päättäisi perustaa oman lääkärikeskuksen.
Lääkärikeskuksen perustaminen ei toki ole enää yhtä helppoa kuin pari kolme vuosikymmentä sitten: täytyy olla sähköinen potilastietojärjestelmä, kantayhteys ja e-reseptikytkentä. Sähköisiä potilastietojärjestelmiä hallinnoivat yrityksetkin ovat tehneet lääkärikeskusmarkkinoille tulon vaikeaksi hinnoittelemalla pienten toimijoiden kustannukset taivaisiin suurten toimijoiden saadessa omansa suhteessa huomattavasti edullisemmin. Täytyisikin kai palkata koodari luomaan oma potilastietojärjestelmä.
Työterveyshuolto on myös yksityispuolelle tärkeä sisäänheittotuote, joten joku(nen) työterveyslääkärikin täytyisi saada houkuteltua mukaan – potilastietojärjestelmän luovan koodarin ohella. Muidenkin alojen kollegat varmasti siirtäisivät mielellään vastaanottonsa uuteen paikalliseen lääkärikeskukseen, jossa vuokra on alhaisempi ja laskutus järkevämpi. Kun laboratoriokustannukset hinnoitellaan realistisesti, ei hoidosta potilaallekaan tuleva kustannus nouse.
Lääkäri pystyy käyttämään omaa osaamistaan parhaiten lääkärivetoisessa ja työntekijöiden omistamassa lääkärikeskuksessa, jossa ei tarvitse taipua ylhäältä ja ulkomailtakäsin saneltuihin ehtoihin. Olisiko aika ottaa taas yksityinen sektori omaan hallintaamme?
