Lääkäriliitto julkaisi päivystämistä käsittelevän suosituksen toukokuussa. Suosituksen päivittäminen oli ajankohtaista, sillä päivystysten keskittyessä suurempiin yksiköihin täytyy toimintatapojakin miettiä uudestaan.

Toimivan päivystyksen perusta on, että siellä hoidetaan potilaita, joiden hoitoa ei voi siirtää muuhun ajankohtaan. Päivystystä ei siis voi tarkastella irrallaan päiväaikaisesta toiminnasta. Ongelmallisinta on tällä hetkellä löytää oikea hoitopaikka puolikiireellisille potilaille, joiden asiaa ei tarvitsisi hoitaa saman tien, mutta kiireetön aika terveyskeskukseen on liian myöhään. Käytännön työtä vaikeuttaa huomattavasti myös organisaatioraja, jolloin yhteis- tai erikoissairaanhoidon päivystyksestä ei ole mahdollista varata aikaa terveyskeskukseen tai aikoja ei ole vapaana. Avainasemassa ovat myös potilaat, joiden tulisi olla selvillä siitä, milloin asiaa ei hoideta päivystyksessä.

Yötyön riskit ovat olleet tiedossa pitkään, mutta kulttuurin muutos siirtyy lääkärin työhön hitaasti. Terveydenhuollon työn luonteen takia yötyötä ei pystytä täysin poistamaan, mutta yöllä tehtävän työn kriteerien on oltava tiukat. Varsinkaan ei ole hyväksyttävää tehdä yöllä niitä töitä, joita ei huonosti resursoidun päivä- ja ilta-ajan vuoksi ole aiemmin ehditty hoitamaan. Päivystystyö voi yksittäisinä päivinä olla ennakoimatonta, mutta sillä ei voi perustella jatkuvaa aliresursointia. Potilasmääristä ja ruuhkahuipuista on tilastoitua tietoa vuosien ajalta. Poikkeuksellisilla oloilla ei siis voida perustella säännönmukaisia pitkiä jonotusaikoja. Henkilökunnan osaamisen tulee myös olla sillä tasolla, joka mahdollistaa potilaiden sujuvan tutkimisen ja päätöksenteon. Lääkärin työtä on diagnostiikka, eikä työtä tule kuormittaa lääketieteeseen kuulumattomilla seikoilla, joita ovat monesti päivystysaikana sosiaalihuollon ongelmat. On huolehdittava myös siitä, että päivystyspisteen varusteet ja välineet mahdollistavat asianmukaisen työnteon.

Säästösyistä potilaiden hoitoa on siirretty yhä enemmän kotioloihin, joten puhelin- ja muiden etäkontaktien määrä myös päivystysaikana on kasvanut. Tämä tulee ottaa huomioon sekä päivystyksen resursoinnissa että mahdollistamalla eri potilastietojärjestelmien sujuva käyttö. Monesti konsultaatiot ovat päivystyksessä tilastoissa näkymätöntä työtä, vaikka niihin voi kulua huomattavakin osa työajasta.

Pitkien työrupeaminen terveydelliset haitat ovat kiistattomat ja tieto kognitiivisen tason laskusta on osoitettu, mutta siitä huolimatta suurin osa päivystyksistä on edelleen järjestetty vuorokauden mittaisiksi – tosin osin myös oman ammattikuntamme toiveesta. Järjestelyjä rupeamien lyhentämiseksi on monissa paikoissa onneksi tehty, mutta vähintään tulisi taata rauhoitettu lepoaika yön aikana. Lepopaikkaan tuleekin päivystyspisteissä kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota.

Perehdytyksen laatu vaikuttaa päivystystyön sujuvuuteen. Perinteisesti päivystysaluetta on pidetty paikkana, jossa vasta taloon tullut lääkäri tutustuu talon tapoihin. Tämä ajatus ei ole huono, jos perehdytys hoidetaan niin, että uusi työntekijä ehtii tutustua hänelle kuuluviin työtehtäviin, sairauskertomusjärjestelmiin, työtiloihin, henkilökuntaan sekä alueelliseen terveydenhuollon organisaatioon. On myös muistettava, että lääkärin tulisi perehdytysaikana työskennellä ylimääräisenä työntekijänä työpisteessä.

Päivystyssuositus on luettavissa Lääkäriliiton verkkosivuilla tästä linkistä: Lääkäriliiton päivystyssuositus

 

Noora Ritamäki

Lääkäriliiton hallituksen jäsen, sisätauteihin erikoistuva lääkäri

noora.ritamaki@fimnet.fi

Kirjoitus on myös julkaistu Lääkärilehden Edunvalvoja -palstalla 24/2015.