Sote-uudistus koki kesälomien alkaessa takaiskun, kun perustuslakivaliokunta totesi valinnanvapauslakiehdotuksen perustuslain vastaiseksi. Vuodesta 2006 asti ovat erinäiset hallituskokoonpanot yrittäneet uudistaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, mutta systemaattisesti uudistukset ovat tyssänneet perustuslakiin tai poliittisiin erimielisyyksiin. Onko Sipilän sote matkalla tähän epäonniseen seuraan?
Hallitus ei ainakaan ole lannistunut. Tämän hetkisen tiedon mukaan uusi, perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta korjattu lakiehdotus julkaistaisiin tämän lehden mennessä painoon 20.9. ja tuotaisiin lausuntokierrokseen jälkeen eduskunnalle maaliskuussa 2018. STM:n virkamiehillä ovat saattaneet jäädä kesälomat lyhyiksi, sillä suuria korjaustarpeita lakiesityksessä on. Perustuslakivaliokunnan kritiikki kohdistui muun muassa yhtiöittämisvelvoitteeseen, eli lakia pitäisi muuttaa niin, että myös maakunnan liikelaitokset voisivat tuottaa nykyistä perusterveydenhuoltoa vastaavia suoran valinnan palveluita, sekä uudistuksen suunniteltuun tiukkaan aikatauluun. Ensimmäinen kohta vaatinee lain merkittävääkin uudelleen kirjoittamista ja jälkimmäinen siirtää valinnanvapauden alkamisen vähintään vuoteen 2020.
2020 on seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Vaikka kokoomus on galluppien perusteella vahva ehdokas pääministeripuolueeksi, on se valinnanvapausintonsa kanssa kohtalaisen yksin. Vaalien jälkeinen hallitus voi siis kaataa minkä tahansa valinnanvapauskyhäelmän, jonka nykyinen hallitus saa aikaan. Jos tulevat ehdotukset sisältävät samanlaisia osaoptimointiviidakoita kuin viimeisin ehdotus, tämä saattaa olla jopa todennäköistä.
Mitä tämä tarkoittaa muulle sote-uudistukselle? Terveydenhuoltojärjestelmän kannalta optimaalisin vaihtoehto olisi, että maakuntauudistus etenisi, jolloin terveydenhuoltojärjestelmä saataisiin suurempien tilaajien harteille, ja eduskuntaan tuotaisiin alkuperäisen sote-suunnitelman mukaisesti terveydenhuollon rahoituslaki, joka yksikanavaistaisi rahoituksen poistaen lukuisia nykyjärjestelmän valuvikoja. Tämä on kuitenkin todennäköisesti utopiaa. Paljon poliittista uskottavuutta on pelissä ja todennäköisesti, jos kokoomus ei saa haluamaansa valinnanvapautta, ei keskusta saa maakuntiaan, ja Sipilän hallitus pääsee jatkamaan kymmenvuotista epäonnistuneiden terveydenhuollon uudistusyritysten perinnettä.
Samalla moni asia seisoo. Erinäiset kehittämishankkeet erikoislääkäriuudistuksesta lähtien, investointipäätökset niin kunnallisesti kuin maakunnallisesti, odottavat kaikki uudistusta, joka ei koskaan saavu. Toisaalta moni asia etenee. Syrjäiset paikkakunnat myyvät tai vuokraavat sote-kiinteistöjään yksityisille palveluntarjoajille siinä toivossa, että tuli mikä uudistus tahansa, meidän pitäjän terveyskeskusta se ei vie. Toisaalta kohta Helsingin Kalastamassa aukaisee ovensa jättimäinen kaiken palvelun hyvinvointikeskus, HUS on jo vuosia keskittämällä toimintojaan saanut merkittäviä tehokkuusetuja ja ensin Eksote ja nyt Siun sote toteuttavat jo tällä hetkellä hallituksen sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita tuomalla nimensä mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon samaan organisaatioon sekä jakamalla kuntien kuluriskiä kiinteillä rahoitusosuuksilla.
Ehkä lähikuukaudet kertovatkin meille vain, että kauan odotettua sote-uudistusta odotetaan vielä ainakin pari vuotta lisää. Sote-Godota odotellessa todellinen uudistus saattaa toteutua alhaalta ylöspäin
