Harvassa ovat ne päivät, jolloin SOTE-uudistusta koskevista asioista ei uutisoitaisi. Yhtenä aiheena mediassa on pyörinyt mm. terveydenhuollon palveluiden yhtiöittäminen: myös kaikki julkisia palveluja tuottavat  tahot muutettaisiin yhtiömuotoisiksi organisaatioiksi. Yhtiöittämisprosessissa on huomattavasti uhkia. Miten taataan henkilökunnan oikeudet siirtymäprosessissa sekä sen jälkeen? Miten taataan potilaan oikeudet saada laadukasta hoitoa sekä potilaan eteneminen hoitoketjussa riippumatta palveluntarjoajasta tai siitä, pyrkiikö palveluntarjoaja tuottamaan samanaikaisesti voittoa? Voiko terveydenhuollon palveluita tuottava taho ylipäätään tavoitella voittoa?

Toisaalta, antaako yhtiöittäminen mahdollisuuden vertailla palveluntuottajia tehokkaammin? Antaako yhtiöittäminen paremmat mahdollisuudet sekä henkilökunnalle että potilaille vaikuttaa hoitokäytäntöihin? Antaako yhtiöittäminen paremmat mahdollisuudet seurata palveluntarjoajien toimintaa ja kohdistaa terveydenhuoltoon käytettävää rahoitusta tehokkaammin ja järkevämmin? Optimisti uskoisi, että mahdollisuuksia on huomattavasti enemmän kuin uhkia ja muutos on todella järkevää toteuttaa. Itse asetun jonnekin pessimismin ja optimismin välimaastoon, ja haluan uskoa, että kun muutosprosessissa huomioidaan kaikki potentiaaliset uhat muutoksen jokaisessa vaiheessa sekä myös sen jälkeen, uudistukset antavat enemmän mahdollisuuksia kehittää niin potilaan hoitoa kuin terveydenhuollon työntekijöidenkin toimintaa paremmaksi ja toimivammiksi.

Uhkia kartoittamalla pelot yhtiöittämisen seurauksista ovat todellisia: yksityisten palveluntuottajien tuottohalujen pelätään ajavan oikein mitoitettujen ja järkevien hoitokokonaisuuksien ohi, jos yksityisiä palveluntuottajia tuetaan veronmaksajien rahoilla.

Haluan kuitenkin nähdä tässä enemmänkin mahdollisuuden kehittää terveydenhuollon varojen käyttöä ja käytön tarkastelua. Haluan uskoa, että rahoitusmallista voidaan luoda sellainen, joka ensisijaisesti kannustaa ylimääräisten hoitotoimenpiteiden välttämiseen ja kustannustehokkaiden hoitokäytäntöjen toteuttamiseen. Mallin tulee kannustaa toimimaan potilaan parhaaksi, sekä hoidollisesta että hoitoon käytettävien kustannusten näkökulmasta.

Yksityisten palveluntuottajien toiminnan tukeminen verorahoilla sitouttaa toimijoita toimimaan palvelunjärjestäjien asettamien normien ja kriteerien mukaisesti, joiden tarkoituksena on tutkia ja hoitaa potilaita mahdollisimman järkevästi. Kuitenkin verorahoista saatu tuki tulee suhteuttaa yksityisen toimijan tuottamiin palveluihin ja sopimuksen tulee määritellä selkeästi tuotettu palvelu, palvelun mitoitukset ja toteutus, jotta palvelu on laadukasta ja se täyttää muutkin palvelun tuottamiseen asetetut vaatimukset. Rahoitusmallin ja toimintaperiaatteiden tuleekin kannustaa toiminnan kehittämiseen sekä sitouttaa moraalisesti järkevään tapaan tuottaa palveluja; ei äärimmäiseen voiton tavoitteluun sivuuttamalla edellä mainitut asiat.

Myös julkisten toimijoiden toiminnan yhtiöittämisen pelätään johtavan varojen epätasa-arvoiseen käyttöön ja epärealistisen toiminnan tehokkuuden vaatimiseen. Haluaisin kuitenkin nähdä tässä julkisen toimijan, oli lopullinen toimintamuoto mikä hyvänsä, mahdollisuuden oppia ja hyödyntää yhtiötoiminnan parhaita puolia: esimerkiksi sitä, miten tietoa toteutuneesta toiminnasta voidaan tarkastella ja hyödyntää kehittämisessä. Miten pienillä muutoksilla, jotka suunnitellaan koko organisaation voimin, voidaan parantaa työntekijöiden hyvinvointia, toimintaketjujen sujuvuutta sekä yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Terveydenhuollon hallinnon pelätään myös muuttuvan raskaaksi ja etäiseksi toiminnaksi, joka veisi leijonanosan terveydenhuoltoon tarkoitetuista varoista. Hallinto voi kuitenkin parhaimmillaan olla erittäin asiantuntevaa, kannustavaa ja jatkuvasti kehittyvää vastaamaan toiminnan muuttuvia tarpeita. Hallinnon tulee olla riittävää, mutta mahdollistaa organisaation toimijoiden vastuun ottaminen omasta toiminnastaan. Raskaiden hallintokoneistojen muodostaminen ei varmasti ole tarkoituksen mukaista vaan organisaatiot, olivat ne sitten muodoltaan yhtiöitä tai jotain aivan muuta, pyritään muodostamaan toimintaa hyvin palveleviksi kokonaisuuksksi. Terveydenhuollon johtamisessa on paljon kehitettävää ja organisaatiomuutos on oiva tilaisuus luoda sellainen johtamismalli, joka palvelee ensisijaisesti terveydenhuollon organisaation tarpeita.

SOTE-uudistuksen myötä valtionohjaus tulee lisääntymään huomattavasti. Oikein toteutettuna tämä mahdollistaa toimivien rakenteiden pystyttämisen sekä niiden ylläpitämisen ja jatkuvan kehittämisen. Parhaimmillaan ohjaus on asiantuntevaa, neuvoja antavaa ja toimijoita tukevaa. On tärkeää, että on olemassa taho, joka myös valvoo, että toimijat, niin julkiset kuin yksityisetkin, noudattavat samoja toimintaperiaatteita. Toimintaa koskevien säädösten tuleekin olla sellaiset, joilla uhkien toteutuminen vältetään nyt ja tulevaisuudessa. Toimintaperiaatteiden muodostaminen tapahtuu juuri nyt, ja siksi kehotankin kaikkia ottamaan osaa niistä käytävään keskusteluun. Huomioimalla muutokseen liittyvät uhat luodaan parhaimmat mahdollisuudet muutosten hyvään toteutukseen.

 

Katariina Lassila, LK