Suomi liittyi 20 vuotta sitten ensin ETA:aan eli Euroopan talousalueeseen ja sitten vuoden 1995 alusta Euroopan Unioniin. Silloin lehdistössä kovasti spekuloitiin sitä, pitäisikö tätä eurooppalaisten valtioiden yhteenliittymää kutsua EU:ksi vai EY:ksi eli Euroopan yhteisöksi. Ensin mainittu vei voiton, onneksi, jotta tästä ei tulisi taas yhtä Yrjö / Kalle Kustaa -esimerkkiä, jossa kansainvälinen ja suomalainen nimi poikkeavat toisistaan.
Liittymisestä järjestetty kansanäänestys miellettiin meillä kyllä selvästi valinnaksi lännen ja idän välillä. Kansalaisten valinnan taustalla olivat puolustuspoliittiset argumentit, vaikka EU ei silloin eikä vieläkään ole merkittävä sotilaallinen toimija. Nato-jäsenyyden kannatus sen sijaan on edelleen melko matalalla tasolla, vaikka Ukrainan tapahtumien luulisi nostavan jäsenyyden suosiota.
EU nielee valtavia summia rahaa ja lisää byrokratiaa monella tavoin. Vaikka se kansalaisten tasolla onkin helpottanut esimerkiksi matkustamista Schengen-alueen ja yhteisvaluutan myötä. Kallis hinta on kuitenkin kannattanut: viimeiset lähes 70 vuotta on varmaankin pisin ajanjakso maanosamme tunnetussa historiassa, jolloin Saksa ja Ranska eivät ole sotineet keskenään. Maat ovat nykyään niin monin tavoin sidoksissa toisiinsa, että sodan kuvitteleminenkin niiden välillä tuntuu nykytilanteessa mahdottomalta.
EU on muutakin kuin rauhan tae läntisessä Euroopassa ja kurkkudirektiivien säätäjä. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana suomalaista terveydenhuoltoa ja suomalaisten lääkärien toimintaa ovat monin tavoin säädelleet monet direktiivit työvoiman liikkuvuudesta, tutkintojen tunnustamisesta, potilaiden liikkuvuudesta ja työaikojen säätelystä.
Euroopan parlamentin vaalit käydään toukokuun lopulla. Vaalit eivät Suomessa ole aiemmin herättäneet mitään erityistä intoa verrattuna eduskunta- ja kuntavaaleihin. Kiinnostavaa, että tällä kertaa ehdokkaiksi on asettunut jo peräti kolme istuvan hallituksen ministeriä. EP ei olekaan mikään norsujen hautausmaa!
Ehdokkaina on ainakin kuusi kollegaa. On hienoa, että Euroopan asiat kiinnostavat myös lääkäreitä. Lääkäreillä on koulutuksensa ja ammattinsa perusteella mahdollisuus toimia sovittelijana ja välittäjänä kiistoissa. Joita Euroopan parlamentissa varmasti riittää, kun vastakkain ovat paitsi eri poliittiset ryhmittymät myös eri kansallisuudet: etelän oliivinsyöjät ja pohjoisen sillinsyöjät.