Johtajamielikuvat ovat muuttuneet menneiden vuosikymmenien saatossa melkoisesti. Nykyään johtajan odotetaan olevan aikaisempaa rennompi, läheisempi ja sosiaalisesti mukavampi kaveri kuin vielä parin vuosikymmenen takainen kollegansa. Uusi sukupolvi ei enää halua esimiehikseen majesteetillisen nurkkahuoneen valloittavia sikarisuita. Arvostus täytyy nykyään ansaita yhä enemmän rautaisen osaamisen ja ihmisiä inspiroivan asenteen avulla. Huonojen pomojen piilopaikat halutaan tukkia, koska entistä osaavammat työntekijät tarvitsevat entistä innostavampia, kannustavampia ja rakentavampia johtajia.

    ”CFO asks CEO: ’What happens if we invest in developing our people and then they leave us?’

    CEO asks: ”What happens if we don’t and they stay?”

    ”True leaders don’t create followers, they create more leaders”

    ”A manager says go, a leader says let’s go!”

    ” A true leader is not one who is inspired, but one who inspires others.”

 

Oma LinkedIn-seinäni sekä seuraamieni blogien seinät ovat nykyisin pullollaan kuvia ja sloganeita liittyen hyvään johtamiseen ja johtajuuteen. Olen useasti miettinyt, mistä nykyihmisen halu johtamissloganien levittämiseen oikein kumpuaa. Lopulta päättelin mietelauseiden kirkastavan meille kuvaa siitä johtajatyypin muutoksesta, jota nykypäivän työelämä kaipaa, ja vahvistamme näin tarvettamme johtamiskäytäntöjen aidolle muutokselle. Maailma on muuttunut, työntekijöiden tarpeet ovat muuttuneet, ja ihmiset voivat nykyään oppia päivittäisistä netin mietelauseista enemmän johtamisfilosofiaa, kuin 2000-luvun alussa lukemalla muutaman oman alan opuksen silloin tällöin. Ne tuovat hetkeen myös häivähdyksen inspiraatiota ja perspektiiviä oman tekemisen tarkasteluun.

O tempora, o mores!

Nykyään yhä useampi suomalainen on korkeasti koulutettu tietotyöläinen, jolla on kapasitettia vastata omista työtehtävistään yhä itsenäisemmin. Jo korkeakouluopintomme ovat kannustaneet meitä tutustumaan eri lähteisiin, esittämään kritiikkiä ja tekemään omaa tutkimusta. Johtajan ei siis enää tarvitse kiertää tehdashallia suu mutrussa ja taskukello kädessä kuten 1900-luvun alun teollistuvassa Suomessa, vaan pikemminkin toimittaa kapellimestarin virkaa, jotta ammattilaiset onnistuvat yhteistyöllä saavuttamaan haluamansa lopputuloksen. Tämä uudenlainen johtajatyypin esikuva hakee mallia mm. Supercellin ja startup-yritysten maailmasta, jossa kravaatit ovat heitetty nurkkaan ja työntekijät valtuutettu käyttämään osaamistaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Kyse ei kuitenkaan ole täydestä työntekijöille annetusta autonomiasta tai johtamisen tarpeettomuudesta. Johtajan on osoitettava tarkka suunta yhteiselle tekemiselle, inspiroitava ihmisiä, pidettävä tiiminsä kasassa, täydennettävä sitä yhä fiksummilla ihmisillä ja annettava työntekijöille tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Kyse onkin työpaikoilla tapahtuvasta kokonaisesta kulttuurimuutoksesta.

Nykyjohtajan muutos kellokaulasta työntekijöidensä rinnalla ahertavaksi sankariksi on vaatinut paljon aikaisempien johtamistyylien haastamista. Viimeisen kymmenen vuoden sisällä ihmisten johtajamielikuvissa on tapahtunut hurja muutos – sihteerien välityksellä kommunikoivat kulmahuoneiden sikarisuut nähdään nykyään mieluimmin maratooneja juoksevina multitalenteina, jotka ovat positiivisia ja useimmiten työntekijöidensä helposti tavoitettavissa. Vastuuta johtajilla on edelleen paljon, ja uudenlainen johtamistyyli vaatiikin johtajalta yhä rehellisempää suhtautumista myös itseensä ja omiin kykyihinsä. Hänellä riittää tekemistä pystyäkseen innostamaan ja inspiroimaan henkilöstöään samalla, kun pitää talouden vaatimat rautalangat käsissään.

Nykyistä johtajamielikuvaa rakennetaan kovaa vauhtia sosiaalisesti älykkääksi ja rennoksi ihmisten inspiroijaksi, johon moni meistäkin haluaisi samaistua sikarisuita enemmän. Positiivisen pomomielikuvan rakentaminen on myös kulttuurillisesti erittäin tärkeää, sillä se tekee pomon pestistä kiinnostavamman mahdollisuuden. Erityisesti terveydenhuollon alalla tämä on tärkeää, sillä lääkärin ammatti on ehkä yksi niistä harvoista korkeakoulutetuista aloista, jossa hallinnollisia tehtäviä ja vastuuta jopa vältellään. On kuitenkin kaikkien etu, että niin yksityisissä kuin julkishallinnollisissakin vastuutehtävissä toimivat henkilöt ovat penaalin terävimpiä kyniä ja ottavat vastuutehtävät mielellään vastaan. Kuinka tämän kaltaista johtamiskulttuurin muutosta voisi hyödyntää terveydenhuollon alalla niin, että tulevat potentiaaliset johtajat näkisivät johtajanpestin kirkkaampana mahdollisuutena tehdä asioita uudella tavalla ja uudenlaisella energialla? Mitä muita asioita pitäisi muuttaa, että lääkärit näkisivät johtajan työn entistä kiinnostavampana mahdollisuutena?

Forbes listaa blogissaan nykyjohtajan, leaderin, kymmenen tärkeintä ominaisuutta. Oheinen lista on rakennettu erityisesti liike-elämää silmällä pitäen.

Leaderin 10 tärkeintä ominaisuutta:

  •     Rehellisyys: Näytä esimerkkiä.
  •     Kyky delegoida: Luota tiimiisi ja valtuuta heidät.
  •     Hyvät kommunikointitaidot: Ei vain puhumista vaan myös läsnäoloa ja kuuntelemista
  •     Hyvä huumorintaju: Luo rento ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat nauraa.
  •     Luottamus: Hankalatkin tilanteet selätetään pysymällä rauhallisena ja luotettavana.
  •     Sitoutuneisuus: Työskentele hankalina hetkinä alaistesi joukossa ja toimi esimerkkinä.
  •     Positiivinen asenne: Ammentakaa vastoinkäymisistäkin oppia, pyri näkemään asioiden hyvät puolet.
  •     Luovuus: Käy laatikon ulkopuolella. Hankalissa tilanteissa luovat ratkaisut voivat tuottaa onnistumisen kokemuksia  koko tiimille.
  •     Intuitio: Luota aikaisempiin kokemuksiisi ja intuitioosi.
  •     Kyky inspiroida: On sinun tehtäväsi pitää luotsaamasi porukan fiilikset korkealla, niin voitetaan myös tulevat haasteet.

Miten listaa pitäisi mielestäsi tuunata, jotta se istuisi hyvin terveydenhuollon maailmaan?

Venla Heiskanen, KTM