Kesäkuu on kansainvälinen pride-kuukausi, joka juhlistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Priden keskeisenä ajatuksena on vapaus olla oma itsensä ja olla ylpeä siitä. Suomessa järjestetään eri paikkakunnilla kesäkuusta elokuun loppuun Pride-tapahtumia, joissa juhlistetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien eteen tehtyä työtä. Vaikka pride onkin iloinen juhla, se on myös hyvä mahdollisuus nostaa esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamia vaikeuksia, joita ovat esimerkiksi syrjintä ja stigmat.
Priden hengessä haluaisinkin haastaa kaikki kollegat ajattelemaan, miten itse voi tehdä lääkärin vastaanotosta turvallisen paikan vähemmistöön kuuluvalle.
Aloitin FiMSIC-toimintani seksuaaliterveysprojektissa, jossa kävin pitämässä yläasteikäisille nuorille seksuaaliterveystunteja. Näiden oppituntien tarkoituksena oli tuoda lisää sisältöä aiheeseen terveystiedon tunneilla opetetun tiedon lisäksi. Niinpä yhtenä tärkeänä aihealueena oli seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus, jota kuvailin nuorille tussitaululle piirretyn ”piparkakkuhenkilön” avulla: piirrosten tarkoitus oli osoittaa, että sukupuoli on moninainen käsite, jonka lisäksi seksuaalisuus on vielä oma erillinen moninainen käsitteensä.
Tussitaululle piirretty piparkakkuhenkilö toi mieleeni kaksi asiaa. Ensinnäkin pidin itseäni onnekkaana, sillä sain kattavan koulutuksen ennen seksuaaliterveystuntien pitämistä. Koulutuksessa Setan edustaja kertoi LGBTQ+ -yhteisöstä, avasi terminologiaa ja vastasi kysymyksiin. Kaikilla lääketieteen opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta samaan. Toiseksi ymmärsin, miten tärkeässä roolissa lääkäri voi olla tukemassa nuoren kasvua omaksi itsekseen esimerkiksi koululääkärinä tai terveyskeskuksen vastaanotolla.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ei käsitellä kovin laajasti lääketieteen koulutuksessa. Päätin konsultoida aiheesta kollegaa, ystävääni Essi Lavosta, joka on tällä hetkellä FiMSICissä seksuaaliterveyden kansallinen virkailija johtokunnassa. Hän on mukana kansainvälisessä yhteistyössä muiden samassa toimessa olevien lääketieteen opiskelijoiden kanssa.
Kysyin Essiltä, mitä hänen mielestään lääketieteen koulutukseen tarvittaisiin lisää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskien. Essin mukaan aiheen käsittely pelkästään yksittäisissä järjestötapahtumissa tai teemapäivissä ei ole tarpeeksi kattavaa, vaan seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus tulisi olla luonteva osa opetusta. Lisäksi yhteiskunnan olemassa oleva hetero- ja sukupuolinormatiivisuus tulisi tiedostaa ja myöntää. Essin mukaan tietoa aiheesta tulee olla kaikilla lääkäreillä, ja tämän vuoksi kliinisillä opettajilla pitäisi olla riittävä koulutus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Myös lääkärikunnan sisäinen moninaisuus tulee huomioida, sillä asia ei koske ainoastaan potilaita.
Kysyin Essiltä myös, mitä hänen mielestään tulisi ottaa huomioon sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan potilaan kohtaamisessa. Tärkeintä hänen mukaansa on se, ettei oleta asioita etukäteen. On tärkeää myös osata myöntää, jos ei tiedä. Potilaalta voi kysyä ja aina voi konsultoida myös asioihin perehtynyttä kollegaa. Toisaalta normatiivisuuden purkaminen vaatii lääkäriltä aktiivista ajatustyötä: asiaa joutuu usein tietoisesti työstämään, jotta puhuessaan ei esimerkiksi käytä vääriä termejä. Virheet ovat kuitenkin Essin mukaan mahdollisuus oppia ja väärinkäsityksistä pääsee eteenpäin anteeksipyynnöllä.
Pitkälle pääsee siis avoimen kiinnostuneella asenteella ja halulla tehdä yhteistyötä potilaan kanssa. Kuten kenen tahansa potilaan kanssa, vastaanottotilannetta on hyvä osata lukea: jos potilas esimerkiksi hakeutuu vastaanotolle flunssaoireiden takia, ei siinä yhteydessä tarvitse sen kummemmin tuoda esille hänen transtaustaansa. Toisaalta jos lääkäri joutuu kysymään potilaalta arkoja asioita, voi lääkäri selkeyttää tilannetta selittämällä, miksi hän niitä kysyy. Lääkärin on hyvä perehtyä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen ja ottaa se huomioon, mutta toisaalta potilaskohtaamisia ei tarvitse turhaan jännittää. Päin vastoin, jokainen kohtaaminen on mahdollisuus oppia uutta.
Ilona Kaisti
LK
FiMSIC:in varapuheenjohtaja
Lisää aiheesta:
