Vielä 100 vuotta sitten sairaalat olivat ennen kaikkea hoivan, huolenpidon ja toipumisen fasiliteetteja, kun taas nykypäivän akuuttisairaalassa toteutettavan lääketieteellisen intervention tehokkaan suorituksen jälkeen potilaat pyritään kotiuttamaan mahdollisimman pian. Lääketieteen ja teknologian kehitys sekä muuttuvat toiminnan harjoittamisen tarpeet asettavat jatkuvasti uusia vaatimuksia sairaala-arkkitehtuurille, jonka on pysyttävä mukana kehityksessä ja luotava edellytykset optimaaliselle ja kestävälle lääketieteen ja hoitotyön harjoittamiselle useiden vuosikymmenten ajalle. Sairaala-arkkitehtuurissa on kyse tilan ja toiminnan yhteensovittamisesta, pohjaratkaisujen ja prosessien optimoinnista, logistisesta ongelmanratkaisusta, kestävyydestä, muuntokyvystä ja kustannustehokkuudesta. Kaikkien näiden leikkauspisteessä on käyttäjä, ihminen. Soitimme neljälle arkkitehdille ja kysyimme, miten suunnitellaan hyvä sairaala.  

 

Sairaala ei ole staattinen rakennus

1888 valmistunut ja yhä käytössä oleva Helsingin Kirurginen sairaala on esimerkki matalasta paviljonkisairaalasta. Vastikään Jyväskylään noussut Keski-Suomen uusi keskussairaala, Nova, on 7-kerroksinen sairaalakompleksi. 

“Jokainen rakennus on oman aikansa tuote. Sairaalarakennuksissa heijastuu sekä lääketieteen että rakennustekniikan kehitys”, sanoo Mikael Paatela, sairaala-arkkitehti kolmannessa polvessa. “1890-luvulla röntgenkuvantamisen ja anestesian kehityksen myötä sairaalan määritelmä laajeni vuodeosastosta kuvantamis- ja toimenpideyksiköksi. 1920-luvulla Yhdysvalloissa teräsrakentamisen kehittyessä opittiin rakentamaan useita kerroksia päällekkäin ja keksittiin hissit, mikä omaksuttiin myös sairaala-arkkitehtuurissa: korkeat tornimalliset vuodeosastoratkaisut mahdollistuivat. Toisen maailmansodan jälkeen, 1950-luvun alussa, sotateknologian tutkimuskapasiteettia vapautui myös lääketieteen käyttöön, mikä ilmeni kirurgian ja tehohoidon kehityksenä ja edelleen sairaalan operatiivisen toiminnan ja vaatimusten kasvuna. Ilmastointitekniikan kehitys puolestaan mahdollisti laajojen ikkunattomien toimenpidetilojen käyttöönoton.” 

HYKS:n Töölön sairaala huokuu konkreettista sairaalarakentamisen historiaa ja on Paatelalle henkilökohtaisesti merkityksellinen. Hänen isoisänsä piirsi 30-luvulla Töölön sairaalan valkoisen vuodeosastoblokin, isä 50-luvulla punatiilisen toimenpideosan ja hän itse 80-luvulla ortopedian leikkaussalit.

“Sairaala ei ole staattinen rakennus, vaan se muuttuu jatkuvasti ympäröivän maailman, medisiinisten tarpeiden ja ajan myötä”, Paatela kuvaa.

 

Hoivalaitoksesta tuotantolaitokseksi 

Sairaalasuunnittelun ydin on toiminnallisuuden optimoinnissa ja tehokkuuden maksimoinnissa. Nämä voidaan saavuttaa vain moniammatillisessa yhteistyössä rakennusprojektin realiteetit ja ympäröivä yhteiskunta huomioiden. Kansallisena investointina hyvä sairaala on ennen kaikkea kustannustehokas.

Laura Arpiainen, pitkän kansainvälisen uran Pohjois-Amerikassa tehnyt sairaalarakentamiseen erikoistunut arkkitehti, Aalto-yliopiston Health and Wellbeing -arkkitehtuurin professori ja SOTERA:n johtaja näkee sairaala-arkkitehtuurin erikoistumista edellyttävänä suunnittelualana, jonka prosessit on ymmärrettävä kokonaisvaltaisesti ja tarvelähtöisesti: “Akuuttisairaala on prosessirakennus, jossa tehdään terveydenhuollon akuutteja ja vaativia proseduureja, joita ei kyetä suorittamaan muualla. Akuuttisairaalat ovat kaikkein kalleinta kiinteistöpääomaa, ne ovat avoinna 24/7 ja niillä on todella korkeat käyttökustannukset. Kyseessä on tarpeen sanelema julkinen investointi, joka on kansallisesti niin merkittävä, että strategisen tavoitteen on oltava kristallinkirkas siinä vaiheessa, kun sairaalaa ryhdytään suunnittelemaan: on tunnettava sairaalan toiminnalliset tarpeet, alueen väestöprofiili, -määrä ja -kehitys sekä ennakoitava palveluiden tarve ja muutokset tulevaisuudessa. Tällaista tehokkuusajattelua saatetaan vieroksua, mutta se tuo mukanaan uuden laatukriteeristön”, Arpiainen avaa. “Yhdysvalloissa terveydenhuolto on bisnestä ja potilas saa valita, minkä sairaalayhtymän vakuutuksen ottaa. Sairaalat kilpailevat keskenään laadulla: korkeatasoinen ympäristö auttaa saavuttamaan laatutavoitteet ja on siksi kilpailuvaltti.” 

“Väestön ja kysynnän kasvua ei voi erottaa sairaala-arkkitehtuurista. Tontit ja maankäyttö sekä kaupungin kaavoituspäätökset ovat usein osoittautuneet sairaalarakentamisen rajoitteeksi, kun ei ole osattu ennakoida sairaaloiden valtavaa kasvua,” Paatela sanoo. 

“Kolmiosairaalan nimi tulee siitä, että Meilahden tontilla oli sisätautisairaalalle vain kolmionmuotoinen paikka jäljellä – ei kukaan tekisi lähtökohtaisesti kolmionmuotoista sairaalaa.” 

 

Käyttäjälähtöisyys – keskusteluja ja kompromisseja

Jyväskylässä on vuoden 2021 alussa otettu käyttöön uusi Keski-Suomen keskussairaala Nova, jonka suunnittelu pyrittiin toteuttamaan ihminen edellä käyttäjiä kuunnellen. Juho Pietarila, Saksassa opiskellut arkkitehti JKMM-arkkitehtitoimistosta, on ollut mukana prosessista vuodesta 2014 asti: “Pyrimme rakentamaan sairaalan mahdollisimman käyttäjälähtöisesti: käytännössä se tarkoitti aktiivista vuoropuhelua jo ratkaisevista alkuvaiheen palavereista aina viimeisiin irtokalustekeskusteluihin.” 

Arkkitehdit toimivat palavereissa fasilitaattorina, piirsivät vaihtoehtoja ja ehdotuksia paperille sekä toivat esille suunnitelmien tekniset rajoitteet ja optimaaliset toteutustavat. Suunnittelu eteni suuresta pieneen: ensin tilatarpeet ja tekniset asiat, tilojen ja yksikköjen keskinäinen sijoittuminen, huoneiden sisällöt, pintamateriaalit, kiintokalusteet, varusteet ja lopuksi irtokalusteet.

Esa Elomaa, anestesiologian ja tehohoidon osastonylilääkäri Keski-Suomen keskussairaalasta, on yksi Novan suunnitteluprosessissa koko ajan mukana olleista käyttäjistä. Elomaa on toiminut pitkään leikkaustoiminnan yksikönjohtajana ja koko uuden sairaalan rakennusprosessin ajan päätoimisena suunnittelukonsulttina. Elomaalla on myös vahva harrastuneisuus ja kiinnostus rakentamiseen. “Mielestäni on tärkeää, että sairaalasta irrotetaan henkilökuntaa päätoimiseen suunnittelutyöhön, ainakin prosessin määrittävässä alkuvaiheessa, jossa päälinjat vedetään ja kriittiset päätökset tehdään.

Arkkitehdin silmissä jokin pikku asia voi käyttäjän arjessa olla keskeinen.

Etenkin tällaiset näkemykset on saatava tuotua julki”, Elomaa esittää. “Arkkitehdin mielestä voi olla hyvä ajatus laittaa ikkunoita leikkaussaliin tai endoskopiahuoneeseen, mutta lääketieteellisen toiminnan kannalta niistä on näissä tiloissa usein jopa haittaa.” 

Monenkirjavien käyttäjänäkemysten yhteensovittaminen ei ole mutkatonta. “Kun kysyy 20 saman yksikön käyttäjältä mielipiteen, kaikilla on erilaiset toiveet ja näkemykset, eikä kaikkia voida tietenkään toteuttaa,” Elomaa kuvailee. “Käyttäjillä ei välttämättä ole realistista käsitystä siitä, millaisia rajoitteita rakennustekniikka ja tilat asettavat. Teknologian viemä tila tuppaa suunnittelussa unohtumaan, ja tilat alimitoitetaan. Siksi pitäisi kyetä muodostamaan käyttäjien näkemyksistä fuusio ja kompromissi, jonka arkkitehdit voivat huomioida omassa visiossaan. Toistaiseksi tämän toteutuminen on ollut vaihtelevaa, kun henkilöstön vaihtuvuus suunnitteluprosessissa on suurta eikä kaikkia näkökulmia saada kunnolla edustetuksi.”

Paula Mäkinen, sairaanhoitaja Keski-Suomen keskussairaalan Munuaiskeskuksesta, on kokenut käyttäjien ja suunnittelijoiden välisen yhteistyön onnistuneen hyvin oman yksikkönsä osalta: “Meillä on pieni yksikkö, ja melkein kaikki sen jäsenet osallistuivat vuorollaan suunnittelukokouksiin. Pääsimme tiiminä vaikuttamaan yksikkömme suunnitteluratkaisuihin, ja avointa keskustelua käytiin arkkitehtien kanssa loppuun asti.

Meistä oli ehdottoman tärkeää, että dialyysihuoneissa, joissa potilaat viettävät pitkiä aikoja jopa 3–4 kertaa viikossa, olisi tarpeeksi luonnonvaloa.

Puhuimme ikkunoiden puolesta, ja meitä kuunneltiin.”

 

Tarvelähtöisyyttä ja kansainvälisiä vaikutteita

“Se, että sairaalasuunnitteluun osallistuvat ovat nähneet esimerkkejä hyvistä sairaalaratkaisuista ja että heillä on ymmärrystä rakentamisen mahdollisuuksista ja realiteeteista, on suorastaan edellytys hyvän ja toimivan sairaalan suunnittelulle”, toteaa Hennu Kjisik, arkkitehti ja Oulun yliopiston entinen yhdyskuntasuunnittelun professori. 

Kjisik peräänkuuluttaa käyttäjien perehtyneisyyttä: “Emme voi olettaa, että käyttäjillä on rakennussuunnittelun ammattitaitoa, mutta toisaalta ilman minkäänlaista ymmärrystä rakentamisesta käyttäjän on hyvin vaikea tulkita ja arvioida piirroksia tai hahmottaa millaisia ratkaisuja on ylipäätään mahdollista toteuttaa. Sama pätee arkkitehteihin: jos ei ole koskaan nähnyt, millainen on hyvä ja toimiva sairaala, ei sellaista osaa suunnitellakaan. Nykymaailman sairaalasuunnittelussa myös kansainvälisen perspektiivin hankkiminen on välttämätöntä.”

“Arkkitehtuurin maailma on täysin globalisoitunut, eikä Suomi voi jättäytyä ulkopuolelle kansainvälisestä yhteistyöstä. There’s no use in reinventing the wheel”, Arpiainen lataa. Health and Wellbeing -arkkitehtuurin professorin mukaan Pohjois-Amerikassa sairaaloiden rakennusprojektit toteutetaan hyvin järjestelmällisesti ja bisneslähtöisesti jo suunnitteluvaiheesta alkaen. Keskeisiä toimijoita ovat sellaiset suunnittelija-ammattikunnat, joita Suomessa ei ole lainkaan. Niin sanottu kliininen palvelumuotoilu (clinical service planning) on lääketieteellistä suunnittelua, jossa kartoitetaan systemaattisesti ja kokonaisvaltaisesti tulevan sairaalan toiminnalliset tarpeet aina tilaajan ja hallinnon tasoilta eri käyttäjäryhmiin huomioiden sekä alueen demografia että nykyhetken ja tulevaisuuden palvelurakenteet ja -tarpeet. 

“Osallistavassa suunnittelussa henkilökunta ja muut käyttäjät on haastateltava todella seikkaperäisesti”, Arpiainen kertoo,

“Niin sanottu magic wand question on erinomainen: ‘Jos saisit muuttaa yhden asian, mikä se olisi?’ 

Usein sen kautta oivalletaan keskeisiä puutteita.”

Kun sairaalan toiminnalliset tarpeet on kartoitettu ja strategia selvillä, voidaan suunnitella tilaohjelmia (functional programming), joissa eri toimintojen tilantarpeet suhteutetaan niiden vuosittaisiin suoritusmääriin, kestoihin ja kustannuksiin erikoisalakohtaisesti ja määritellään sairaalan lopullinen koko. Tilaohjelmista tehdään yleensä useita skenaarioita, joita voidaan vertailla esimerkiksi budjetin ja riskinsietokyvyn suhteen, ja ne toimivat kustannusarvioiden pohjana aikaisessa suunnitteluvaiheessa. “Sairaalasuunnittelu on todella monimutkaista ja monivaiheista”, Arpiainen täsmentää, “kyseessä ei ole pelkkä lineaarinen jatkumo.”

Strukturoidut ja systemaattiset tarvekartoitusmetodit ovat osoittautuneet tehokkaiksi, ja sellaisille olisi Suomen sairaala-arkkitehtuurissa kysyntää. Pirstaloitunut, epäjohdonmukainen tai olettamuksiin perustuva suunnitteluprosessin alkuvaihe voi pahimmillaan luoda epävakaan pohjan koko tulevalle rakennushankkeelle ja aiheuttaa tarpeettomia kuluja sen myöhemmissä vaiheissa, kun tosielämän realiteetit tulevat vastaan. 

 

Aikaa kestävää arkkitehtuuria

Sairaalan käyttökustannukset yltävät viimeistään muutamassa vuodessa samansuuruisiksi kuin sen rakennuskustannukset.

Kun huomioidaan sairaalan koko elinkaari, sairaalan suunnittelun ja rakennuttamisen hinta on hyvin pieni osa sen synnyttämistä kokonaiskustannuksista.

“Käyttökustannusten minimoiminen on priorisoitava jo suunnitteluvaiheessa. Se tarkoittaa rakennuksen modulaarisuutta, standardisointia, toistoa ja systemaattisuutta, mikä on sairaalasuunnittelussa kaikki kaikessa”, toteaa Kjisik. 

“On piirrettävä muuntojoustavia sairaaloita, jotka kestävät aikaa.

Kaikkein huonoin vaihtoehto on se, että suunnitellaan huonolaatuista ja rakennetaan mahdollisimman halvalla: väärät ja lyhytnäköiset suunnittelu- ja rakennusvaiheen intressit kostautuvat kalliisti vuosien myötä. Suuruusluokkina, kun uudisrakennuksen suunnittelukustannukset ovat 0,1-yksikköä ja investointikustannukset rakennuksineen 1, niin 25 vuoden aikana huolto- ja hoitokustannukset ovat 100 ja käyttökustannukset 400.”

“Sairaalat vanhentuvat, koska ne eivät kykene sopeutumaan kehittyvään teknologiaan”, toteaa Arpiainen. “Siksi sairaalasuunnittelussa pitää jatkuvasti hahmottaa, miten teknologian kehitys muuttaa fyysisen ympäristön tarpeita. Vaatii viimeisintä tutkimustietoa sekä aiemmin kertynyttä dataa ymmärtää, miten toiminnot kannattaa integroida rakennukseen kestävällä tavalla. Kyse ei ole vain siitä, että kehityksen myötä tarvittaisiin koko ajan lisää tilaa: joskus huomataan, että joitakin toimintoja ei enää tarvita, ja tilaa vapautuu muuhun käyttöön.”

Keski-Suomen keskussairaalassa muuntojoustavuus on huomioitu standardisoimalla tiloja niin, että niiden toiminnallisuutta voidaan tarvittaessa päivittää mahdollisimman helposti. “Rakenteellinen periaate lähti rakennusrungon moduuleista, sopivasta pilarijaosta, joka on helposti adaptoitavissa”, Pietarila kuvailee. ”Vastaanotto- ja potilashuonekonseptissa pyrittiin tekemään niin paljon standardihuoneita kuin mahdollista dedikoitujen työhuoneiden sijaan: hoitohuoneiden välillä ei ole eroja, ja eri erikoisalojen huoneilla on keskenään samanlaiset rungot. Emme kuusi vuotta sitten tienneet, millaiset sairaalan tarpeet ja potilasmäärät tulevat tarkalleen olemaan vuonna 2021, mutta nyt on voitu havaita ennakoinnin ja suunnitteluvaiheen arvioiden vastaavan hyvin todellisuutta.”   

 

Tila inhimillisyydelle

“Kyllähän sairaalan täytyy kaiken tekniikan ja toiminnallisuuden korostamisen ohella olla harmoninen ja rauhoittava tila”, pohtii Paatela. “Miten rakennus vastaa tunnetiloihin ja kokemukseen sairaudesta? Miten se majoittaa ihmiselämän vaikeat hetket? Sairaalarakennuksen suora vaikutus potilaan toipumiseen on tutkimusasetelmana hankala, sillä muuttujia ja sekoittavia tekijöitä on paljon. Humaaniaspekti on kuitenkin ilmeinen: on ratkaistava, millaisten keinojen kautta rakennus tukee inhimillisyyttä.”  

“Humaanin arkkitehtuurin perusta on sama kuin kaiken hyvän rakentamisen”, Kjisik sanoo. 

“Sairaala muistuttaa kaupunkia. Kuten italialainen renessanssiarkkitehti Alberti on sanonut: ‘Kaupunki on kuin suuri talo, ja talo on kuin pieni kaupunki’.

Uusi asennoituminen sairaaloihin näkyy jo maailmalla: sairaalat rakennetaan kaupungin ja elämän keskelle julkisiksi rakennuksiksi, jotka ovat avoinna ja täynnä erilaisia palveluita.

Joku kysyy, pitääkö sairaalan olla kuin kauppakeskus? Ei sen pidä, mutta moderni sairaalaympäristö on julkista tilaa, jota ei ole arkkitehtonisesti tarpeen erottaa muista arkielämän rakennuksista. Suomessa sairaalat rakennetaan veronmaksajien varoin, mutta se ei estä ulkomaisten sairaaloiden standardien toteuttamista myös julkisen sektorin rakentamisessa.” 

Pietarila kertoo humaaniuden näkyvän Keski-Suomen keskussairaalan arkkitehtuurissa ennen kaikkea selkeytenä: “Sairaala on jaettu neljään toiminnalliseen osaan, joiden sijoittelusta on pyritty tekemään mahdollisimman intuitiivinen. Pääkäytävillä on kattoikkunoin varustettuja valopihoja, joista löytyy muun muassa R-kioski, taidepiha ja lasten leikkipaikka. Väljyyttä on paljon, ja henkilökunnan ja potilaiden liikkumatilat on erotettu selkeästi toisistaan ja logistiikasta henkilökunnan työrauhan ja toisaalta aulatilojen rauhallisen tunnelman säilyttämiseksi.” Pietarilan mukaan Keski-Suomen keskussairaala ei välttämättä näytä sairaalalta: “Kauppakeskusmainen pääaula käytävineen, jonka ympärille toiminnot sijoittuvat, on inhimillinen ja helposti orientoiduttava ja pyrkii luomaan uudenlaisen kokemuksen sairaalassa olemisesta. Suunnittelussa käytettiin paljon aikaa rakennuksen hahmotettavuuteen kokonaisuutena aina eri osastojen sijoittelusta opasteiden graafiseen ilmeeseen.” 

 

Evidence Based Design – terveyshyötyä suunnittelusta?

Evidence Based Design (EBD) sairaala-arkkitehtuurissa viittaa sairaalaympäristön ominaisuuksien näyttöön perustuviin terveysvaikutuksiin.

Sairaalasuunnittelussa EBD näyttäytyy usein hyödyn näkökulmasta: miten sairaalarakennuksen design voi edistää potilaiden terveydentilaa ja toipumista sekä henkilökunnan työhyvinvointia. EBD huomioi sekä sairaalasuunnittelun toiminnalliset että esteettiset aspektit ja niiden suorat ja välilliset vaikutukset.

“Mitä tulee väreihin, en usko, että on olemassa väriteoriaa, jonka voi liittää parantavaan ympäristöön. Värimaailmasta tehdään sellainen, joka sopii kyseiseen rakennukseen, tiettyyn tarkoitukseen, tiettynä aikana. Nämä ovat myös vahvasti kulttuurisidonnaisia mieltymyksiä”, Kjisik sanoo. “Hyvän rakennuksen yleiset tunnusmerkit taas liittyvät valaistukseen ja tilojen hierarkiaan: riittävä valo oikeasta suunnasta oikeaan paikkaan, väljyys, näkymät tai pääsy ulos sekä intuitiivinen orientoitavuus.”

“Sairaalaympäristössä visuaalisesti rauhoittavat ja miellyttävät, elegantit, elementit voidaan nähdä toipumista ja työympäristön hyvinvointia tukevina”, Paatela sanoo, “Täytyy kuitenkin muistaa, että akuutisti sairas potilas tarvitsee ennen kaikkea laadukasta ja optimoitua hoitoa, ei designia.”

“Nykyään tehdään pelkästään yhden hengen huoneita. Pohjois-Amerikassa ne ovat standardi”, Arpiainen esittää. “Niitä perustellaan usein yksityisyydellä ja sairaalahygienialla, mutta mielestäni siinä on unohdettu potilaiden sosiaalinen tarve: hehän pitkästyvät maatessaan yksin huoneissaan. Lisäksi on valtavan tehotonta ja kallista rakentaa yksi huone ja wc-tilat jokaista potilasta kohti ja pidentää vuodeosaston käytäviä sen vuoksi.”

Novan vuodeosastojen kaikki potilashuoneet ovat yhden hengen huoneita. Pietarila perustelee ratkaisua viihtyisyydellä ja sen tuomilla eduilla: “Potilailla on enemmän yksityisyyttä, ja omaiset voivat majoittua huoneessa. Rauhallisissa olosuhteissa lepääminen ja toipuminen tehostuvat. Näkisin, että yhden hengen huoneisiin investoiminen rakennusvaiheessa on pitkällä aikavälillä sekä potilaan kannalta että taloudellisesti kannattava vaihtoehto.” 

Keski-Suomen keskussairaalassa työntekijät on huomioitu pyrkimällä tekemään ergonomisia ja viihtyisiä tiloja, joissa etäisyydet, liikkumisen helppous, valoisuus ja rauhallisuus ovat keskiössä. “Päädyimme käyttämään rohkeasti raikkaita värejä ja grafiikkaa, sillä sairaalassa ei tarvitse olla vain valkoista ja rosteria”, Pietarila kertoo. “Lisäksi oleellisena osana työntekijöiden työhyvinvointia oli työrauhan edistäminen eriyttämällä asiantuntijavyöhyke potilasvyöhykkeestä.” 

“Uudet tilat ovat parantaneet työolosuhteita 100 %. Liikkuminen on sujuvampaa, työpisteiden sijoittuminen potilashuoneisiin tuo työrauhaa ja taukotilassa on tarpeeksi tilaa ja valoa”, Mäkinen iloitsee Munuaiskeskuksen osalta.  

 

Take home message

Hyvä sairaala ei synny yhdeltä istumalta eikä ilman kokonaisvaltaista otetta. Lääkärille sairaala on työpaikka, jonka arkkitehtuuria harvoin pysähtyy tarkastelemaan. Sairaala on kuitenkin isossa mittakaavassa paljon enemmän kuin työympäristö. Se on lääketieteen ja ihmisen kohtaamispaikka, jossa yhteiskunta palvelee yksilöä yhdellä elämän tärkeimmistä osa-alueista: terveydessä ja sen ylläpitämisessä. Sairaala on terveydenhuollon prosessien konkretisoituma ja fyysinen toimitila, eikä sen suunnittelussa saisi säästellä, sillä terveydenhuollon kaltaisen peruspalvelun tuottaminen on päivittäinen ja välttämätön tarve vuoden jokaisena päivänä. Sairaala-arkkitehtuurin tapauksessa hyvin suunniteltu on paljon enemmän kuin puoliksi tehty: se on sadaksi vuodeksi mietitty.  

 

Kuka on kuka?

 

Mikael Paatela, arkkitehti, Arkkitehtitoimisto Paatela et co.
Mm.: Meilahden Kolmiosairaala, TYKS T-sairaala, Töölön sairaala
Vuosisata sairaalasuunnittelua – kirja kansainvälisen ja suomalaisen sairaalarakennuksen kehityksestä ja tulevaisuuden vaatimuksista (2018) 

 

Hennu Kjisik, arkkitehti, Arkkitehtitoimisto Harris-Kjisik, Oulun yliopiston entinen yhdyskuntasuunnittelun professori
Mm.: Meilahden sairaala-alueen Master Plan ja Uusi Siltasairaala, Kanta-Hämeen keskussairaala, Pitkäniemen psykiatrinen sairaala
The Power of Architecture: Towards Better Hospital Buildings -väitöskirja (2009) 

 

Laura Arpiainen, arkkitehti, Aalto-yliopiston Health and Wellbeing Architecture -professori ja SOTERA:n johtaja, asunut lähes 25 vuotta Pohjois-Amerikassa, jossa erikoistui terveydenhuollon rakennusten strategiseen suunnitteluun ja arkkitehtuuriin  

 

Juho Pietarila, arkkitehti, JKMM Arkkitehdit
Mm.: Keski-Suomen keskussairaala Nova, Malmin sairaalan laajennus 

 

Esa Elomaa, anestesian ja tehohoidon EL, Keski-Suomen keskussairaalan osastonylilääkäri ja Novan suunnittelu- ja rakennusprosessin käyttäjäedustaja, innokas rakennusharrastelija 

 

Paula Mäkinen, sairaanhoitaja, Keski-Suomen keskussairaalan Munuaiskeskus, Novan suunnittelu- ja rakennusprosessin käyttäjäedustaja 

 

Teksti: Saana Mäenpää
Kuva: Tuomas Uusheimo/JKMM Architects