Kun isä surmaa perheensä tai kun koulussa ammutaan, mediat kutsuvat ylilääkäri Hannu Lauerman kertomaan, miksi ihminen on ihmiselle susi.  

Hannu Lauerma, 58, on Suomen julkisimpia lääkäreitä. Luentojen, artikkeleiden, kirjojen ja haastattelujen kautta hänestä on muodostunut psykiatrian ja oikeuspsykiatrian kasvot, alansa näkyvä kansanvalistaja. Tuoreen Psykiatrin päänavaus -teoksen Lauermasta kirjoittanut Kari Häkkinen kiteyttää, että ylilääkäri on ”inhimillinen, maanläheinen ja suomalaisten rakastama henkilö”. 

 Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri esiintyy julkisuudessa kiihkottomasti ja tieteellisesti. Asiallisuus on tarpeen, sillä asiantuntijalta kysytään usein kommenttia silloin, kun jotain todella pahaa on tapahtunut. Kun perhesurma järkyttää Suomea, Lauerma pääsee ääneen.   

– Ongelmana uutisoinnissa on, että lyhyt formaatti ei salli analyyttista tyylilajia. Keskitytään johonkin rikoksen dramaattiseen erityispiirteeseen, erityisesti nettiuutisissa. Halutaan elokuvallisen järkyttäviä uutisia, vaikka tapaukset olisivat moniulotteisia. Monesti todellisuus on ankeaa ja vaatimatonta, oikeuspsykiatri pohtii. 

Väkivallanteoista uutisoidaan taajaan, vaikka yhteiskunta on huomattavasti turvallisempi kuin aikaisemmin. Esimerkiksi alle neljätoistavuotiaan lapsen todennäköisyys tulla tapetuksi oli 1950-luvun Suomessa 18-kertainen verrattuna nykyaikaan. Väkivalta- ja seksuaalirikoksista ilmoitetaan aiempaa herkemmin, mutta todellisuudessa väkivallanteot ovat harvinaistuneet selvästi.  

– Meillä on illuusio, että esimerkiksi perhesurmat olisivat moderni ilmiö, mutta kaikki luotettavat väkivallan indikaattorit osoittavat selvää laskua, hän mainitsee. 

Osalla ihmisistä on väkivaltaan vahvat luontaiset valmiudet, metsästäjä-keräilijän aggressiiviset geenit. Psykiatrin mukaan likimain puolet asosiaalisuudesta määräytyy geneettisesti temperamentin kautta. Perimään ei voida vaikuttaa, ympäristötekijöihin kyllä. Tehokkain tapa karsia aikuisiän kännipuukotuksia ja nyrkkitappeluita on taata kaikille turvallinen kasvuikä ja pyrkiä välttämään juopumuksen ja hypoglykemian eli alhaisen verensokerin yhdistelmää: 

–Traumaattinen lapsuus lisää väkivaltarikollisuuden riskiä.  Jos lapsesta välitetään ja häntä rakastetaan, niin riski pienenee selvästi. Voimme vaikuttaa asiaan perhepolitiikalla, lastensuojelulla ja lastenpsykiatrialla. Lastensuojelun resursseista olen hyvin huolissani. Siellä tehdään töitä hyvin pienillä voimavaroilla ja puuttumiset tulevat myöhäisessä vaiheessa. 

Lauerma on pohtinut julkisuudessa useasti psykopatiaa eli tunnekylmyyttä. Onnellisessa ympäristössä kasvaneesta psykopaatista saattaa tulla vaikkapa menestynyt yrityssaneeraaja, joka ei menetä sekuntiakaan yöunistaan, kun antaa lopputilit tulitikkutehtaan tytöille. Samoista geneettisistä lähtökohdista ponnistava laiminlyöty lapsi voi ajautua moninkertaiseksi murhaajaksi. 

Ei huuhaalle 

Tieteellistä maailmankuvaa kiistetään nykyään voimakkaasti. Hannu Lauerma on kritisoinut huuhaata ja uskomushoitoja lääkärikunnan eturivissä. Miehen kollega kuvailee: 

– Ihmisten hyväuskoisuus huolestuttaa häntä ja varmaan se on yksi syy, joka on saanut hänet kirjoittamaan pahuuden ja huijauksen olemuksesta kirjoja koko kansalle. 

Ylilääkärin mukaan tieteen popularisointi on vaikeaa siksi, että asiat ovat oikeasti monimutkaisia. Uskomuslääketiede tarjoaa yksinkertaisia ja selkeitä selityksiä. 

– Tieteellisen tiedon luonnetta ei ymmärretä. Se epävarmuus ja ristiriitaisuus, jotka ovat luonnollisia elementtejä liittyen tieteelliseen itsekorjaavuuteen, nähdään heikkoutena, vaikka se on vahvuus. Tieteessä aikaisempia havaintoja ei usein kumota, mutta kuva tarkentuu. Ei-tieteellisten terveyspalvelujen puolella väitteet ovat usein rohkeita ja selitykset ovat yksinkertaisia. On joku energiatukos tai puuttuu magnesiumia. Tämä tuo ihmisille lohtua ja uskoa. 

Lauerma kertoo, että tieteellisen tiedon jakamista vaikeuttaa medioissa toistuva tasapuolisuusharha. Media haastattelee usein rinnan alan tieteellistä auktoriteettia ja pseudoasiantuntijaa, jolla on jyrkkä vastakkainen mielipide. Uutinen kertoo tällöin, että asiantuntijat ovat erimielisiä, vaikka tutkittua tietoa on vain toisella osapuolella. 

– Väestön kyky ymmärtää sitä, kuka on asiantuntija, on olematon. Asiantuntijaksi pääsee heittäytymään ihmisiä, joilla ei ole ainuttakaan tieteellistä julkaisua, mutta he saattavat olla retorisesti taitavia, hän pohtii. 

Tiedemies on sitä mieltä, että uskomuslääketiede ei yleensä ole vaarallista, jos vakaviin sairauksiin saadaan oikeaakin hoitoa: 

– Se tarjoaa lohtua samalla lailla kuin viihde tai kosmetiikka. Sen ei pitäisi ottaa lääketieteen roolia, kun ovat kyseessä vakavat etenevät sairaudet.  

Lauerma arvostaa turkulaisten lääketieteen opiskelijoitten Vastalääke-kampanjaa, joka taistelee netissä humpuukia vastaan. Lääketieteen ammattilaisten ei toki kannata käyttää aikaansa keskustelupalstojen virhekäsitysten oikomiseen: 

– Se olisi loputon suo. Osalle keskustelijoista heidän outo ja harhainen käsityksensä sairauksista ja lääketieteestä on uskonnon asemassa. On äärimmäisen huono hyötysuhde kiistellä ihmisten kanssa, jotka ovat hyvin epäluuloisia ja ehdottomia. 

Heikkoja on suojeltava 

Lauerma oli kymmenkunta vuotta sitten mukana työryhmässä, joka valmisteli lakia valvomattomasta terveydenhuollon harjoittamisesta. Lakiehdotus ei edennyt ja uskomushoitojen kannattajat ovat vastustaneet sitä. Media on kutsunut ehdotusta puoskarilaiksi. Luonnoksessa on ehdotettu, että haavoittuvien erityisryhmien eli esimerkiksi vakavasti sairaan lapsen, psyykkisesti sairaan tai raskaana olevan hoidosta pitää olla yhteydessä lääkäriin, mikäli hoitoa antaa joku muu kuin laillistettu terveydenhuollon ammattilainen.  

– Siitä ei lähde kenenkään leipä suusta. Minusta on huono merkki, että näitten vaihtoehtoisiksi itseään nimeävien joukossa on ihmisiä, jotka näinkin pientä säätelyä kammoksuvat, psykiatri sanoo. 

Ylilääkäri on nähnyt useita kuolemaan johtaneita esimerkkejä maallikkohoidoista: 

– Olen nähnyt ihmisiä, jotka vailla väkivaltataustaa ja päihteitten käyttöä ovat psykoottisessa kauhutilassa surmanneet omaisiaan. Heitä on hoidettu homeopatialla eli ravistetulla vedellä tai yrttivalmisteilla eli he ovat jääneet täysin hoitamatta. Psykiatrisessa vankisairaalassa he ovat tulleet neljässä viikossa psykoosista takaisin yhteiseen maailmaamme ja olleet järkyttyneitä, mitä tuli tehdyksi harhojen vallassa. Ensipsykoosin yhteydessä kohonnut henkirikosriski putoaa todellisella hoidolla yhteen viidestoistaosaan.  

Lauerma haluaisi myös rajata hypnoosihoidot lääketieteen ammattilaisille.  

Kovaa tiedettä 

Ylilääkäri on sekä kansanvalistaja että piinkova tieteentekijä. Hän on ollut kirjoittajana lähes 80 englanninkielisessä tieteellisessä artikkelissa. Lauerma on toiminut Turun yliopiston määräaikaisena psykiatrian professorina ja apulaisprofessorina ja THL:n tutkimusprofessorina ja kehittänyt alansa hoitokäytäntöjä. Lauerma on laajasti lääketieteestä kiinnostunut moniosaaja, jolla on myös psykoterapeutin koulutus ja unilääketieteen erityispätevyys. Hän pitää Turussa yksityisvastaanottoa ja on ollut Tieteellinen hypnoosi ry:n luottamustehtävissä. Turkulaislääkärin suvussa on ollut useita tutkijoita ja hänen isänsä oli Turun yliopiston yleisen historian professori.  

Oikeuspsykiatrian alalla tehdään Suomessa poikkeuksellisen paljon kansainvälisesti kovatasoista tutkimusta erikoistumisalan pienuuteen nähden. Maassamme on tutkittu muun muassa väkivallalle altistavaa genetiikkaa ja selvitetty PET-aivokuvantamisen keinoin psykoottisten vankien tunne-elämän säätelyn ongelmia. Psykiatrisessa vankisairaalassa ja valtionsairaaloissa on vankka tutkimustraditio ja erinomaiset tutkimusmahdollisuudet.  

Omalla alallaan Lauermalla on erinomainen maine.  Psykiatrin päänavaus -teoksen kirjoittanut Kari Häkkinen mainitsee: 

– Aina kun Hannu Lauerman nimi kerrotaan kollegoiden kesken, niin ylimääräinen valo syttyy huoneeseen. Ammattilaiset arvostavat suuresti häntä jopa globaalisti. Psykiatrisilla kentillä hänet tunnetaan luotettavana miehenä, joka pysyy sanojensa takana. 

Kaduille hylätyt 

Hannu Lauerma on Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri. Se on Turussa ja Vantaalla sijaitseva vankien akuuttisairaala. Raskaan akuuttihoidon lisäksi siellä tehdään oikeuspsykiatrisia tutkimuksia, esimerkiksi mielentilatutkimuksia ja moninkertaisten väkivaltarikollisten vaarallisuusarvioita.  

Hoidettavat potilaat ovat yleensä moniongelmaisia. Heillä on monesti useita päällekkäisiä diagnooseja: persoonallisuushäiriöitä, päihderiippuvuuksia ja niiden jälkitiloja, mielialahäiriöitä, psykooseja. Monella on pään vammoja ja taustallaan erittäin traumaattisia elämyksiä.  

Valtaosa potilaista saa avun muutamassa viikossa, mutta akuutin hoidon jälkeen pieni osa potilaista jatkaa Psykiatrisesta vankisairaalasta oikeuspsykiatrisiin valtionsairaaloihin eli Niuvanniemelle ja Vanhaan Vaasaan, joissa hoito on pitkäaikaista ja kuntouttavaa. 

Oikeuspsykiatrian asema erikoisalana on vahvistunut kaikkialla länsimaissa – valitettavasti. 

– Monissa maissa on purettu kunnallisia ja valtiollisia hoitojärjestelmiä ja saatu aikaan katuskitsofreenikot. Suomessa psykiatristen sairaaloitten sairaalapaikat ovat vähentyneet dramaattisesti, kuudesosaan huippulukemista. Tämä näkyy paineena vankiloissa ja kuntouttavissa valtionsairaaloissa. Psykoottisten vankien määrä on valtavasti kasvanut.  

Työtään Lauerma pitää byrokratiaa lukuun ottamatta monipuolisena, mielenkiintoisena ja palkitsevana.  

– Alalle valikoituu henkilöitä, jotka eivät koe sitä erikoisen raskaaksi. Palkitsevaa se on siksikin, että potilaiden kohenema kuukauden hoitojakson aika on keskimäärin huikea. Heidän kaameat taustansa ja rasitteensa ja epävarma tulevaisuutensa jäävät, mutta he pysyvät hengissä ja saavat jonkinlaisen otteen todellisuudesta ja elämänhalustaan, hän kertoo. 

Oikeuspsykiatri kertoo, että ala soveltuu analyyttiselle, pohdiskelevalle ihmiselle, jolla on valmiudet hallittuun empatiaan. Ammatissa oppii ymmärtämään ihmisen mielenliikkeitä silloinkin, kun vastassa on sairautta ja psykopatiaa, pahuutta.  

– Tässä yhdistyvät biologiasta humanismiin kaikki mahdollinen inhimillinen tieto. Rikoksesta ja mielen poikkeamista kiinnostuneelle tämä on erinomaisen hieno erikoisala, erittäin hyvä myös niille, jotka haluavat tehdä tutkimusta.  

Ylilääkäri toivoo, että oikeuspsykiatria kehittyy nykyistä ennakoivammaksi. Nyt lääketieteen ammattiväki astuu useimmiten remmiin vasta, kun puukko on puhunut. Riski-ihmiset olisi hyvä napata hoitoon haaviin ennen kuin he tekevät tai uusivat rikoksia. Hän kaipaa myös parempaa avohoitoa. 

Vankien kova ydin 

Oikeuspsykiatrin mukaan vangit ovat jakautuneet kahteen ryhmään: ensikertalaisiin ja rikoksenuusijoihin.  Ensikertalaisen ennuste on varsin hyvä: 

– Vankiloitten läpi virtaa suorituskykyisiä ja kehityskelpoisia ihmisiä, jotka asettuvat yhdellä vankeudella siististi uudelleen uomiinsa. He saattavat kuntoutua, saada hoitoa sairauksiinsa, opiskella ja opetella työntekoa ja heistä tulee veronmaksajia. 

Vankiloiden kovan ytimen muodostavat rikoksenuusijat. Miehistä noin kolme prosenttia tekee noin puolet miesten tekemistä rikoksista ja noin yksi prosentti naisista tekee noin puolet kaikista naisten tekemistä rikoksista. Joukko on erittäin monisairasta.  Lukihäiriöt ja adhd yhdistyvät päihdeongelmiin ja persoonallisuushäiriöihin.  

Viime vuosina psykoottisten vankien määrä on kasvanut selkeästi. Sekä Hannu Lauerma että hänen tätä artikkelia varten haastateltu kollegansa otaksuvat, että pääsyynä voi olla kuntapsykiatrian alasajo. 

Hyvä hyvä julkisuus 

Lauerma on luultavasti maan kolmen tunnetuimman lääkärin joukossa. Rooli sanavalmiina, mutta tieteellisen täsmällisenä median haastateltavana on rakentunut puolivahingossa. Lääkärikollegan mukaan ”Hannu pystyy tuottamaan asiaa lähes täysin ilman ylimääräisiä välisanoja” ja kirjailija Kari Häkkinen vertaa miehen sujuvia haastatteluvastauksia radio-ohjelmaan.  Julkisuus on ollut suureksi eduksi ylilääkärin alalle ja työpaikalle: 

–  90-luvulla Psykiatrisen vankisairaalan hoitajien virkoihin oli hyvin vähän hakijoita. Nyt kun imago on julkisuuden myötä muuttunut, sairaanhoitajan virkoihin on hakenut jopa kuusikymmentä pätevää hakijaa. Erikoistuvia lääkäreitä on tulollaan enemmän kuin kouluttamaan pystyy. Näen julkisuuden kansanvalistuksellisen osuuden erittäin suurena. Psykiatriasta ja oikeuspsykiatriasta lienee monella epämääräinen mielikuva tai aivan kummallisia käsityksiä. Faktapohjainen mediassa esiintyminen sataa kaikkien osapuolien laariin, Hannu Lauerma päättää. 

Valtavan työmäärän ja surullisten ihmiskohtaloitten vastapainoksi oikeuspsykiatri palautuu työstään hyvin perinteisellä tavalla. Perhe, harrastukset, ystävät ja ”hyvät yhteiskunnalliset pyrkimykset” toimivat sairaala-arjen vastapainona. Ylilääkärille erityisen rakas ympäristö on luonto, jossa hän kalastaa ja metsästää. 

Kuka? 

Hannu Lauerma, s. 1961
– Lääketieteen tohtori, Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri.
– Psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, unilääketieteen erityispätevyys.
– Psykiatrian dosentti, ollut Turun yliopiston määräaikainen psykiatrian apulaisprofessori ja professori ja THL:n tutkimusprofessori.
– Naimisissa, kolme lasta.
– Harrastukset: metsästys, kalastus, kirjallisuus, tietokirjoittaminen. 

 

Kirjoittanut: Kimmo Luukkonen