Lääkärien virkaehtosopimuksen mukaan päivystyskorvaus voidaan joko maksaa rahana tai antaa vapaana (päivystysvapaa eli nk. aktiivivapaa). Päivystyskorvaus lasketaan korottamalla tuntipalkkaa kertoimilla riippuen vuorokauden ajasta ja viikonpäivästä. Vapaakertymä lasketaan vastaavasti näiden kertoimien mukaan. VES määrää, että työnantajan on huolehdittava työntekijän riittävästä lepoajasta päivystyksen jälkeen. Työpaikalla päivystämisen jälkeisenä päivänä työtä voi olla vain työtehtävien vaihtoon kuluva aika, joka virkaehtosopimuksen mukaan on 0,5-2 tuntia.

Loput työpäivästä merkitään päivystysvapaaksi. Useimmiten tämä tarkoittaa siis 5-7 tunnin vapaata, joka on osa päivystyksestä korvauksena annettua vapaata ja vähentää näin päivystyksestä saatavaa rahallista korvausta.  Päivystysrupeamasta kertyy usein enemmän vapaata kuin tuo päivystyksen jälkeinen päivä, joten vapaatunteja kertyy talteen myöhemmin pidettäväksi. VES suosittelee, että päivystyksistä kertyneet vapaat annettaisiin viikon jaksoissa. Sen sijaan ohjetta päivystyksen korvaamistavan sopimisesta ei anneta.

Aktiivivapaa vähentää ylityökertymää

Ajatus päivystysten korvaamisesta vapaalla tulee työaikalaista, jonka mukaan ylityötä saa teettää enintään 250 tuntia vuodessa. Ylityöraja lasketaan kertomalla työaikajakson viikkojen lukumäärä 40 tunnilla. Neljän viikon jaksossa tämä tarkoittaa siis 160 tuntia ja tämän ylimenevä työ luetaan ylityöksi. Päivystyksestä lasketaan vain aktiivitöihin käytetty aika. Väittäisin, että nykyisellä lääkärimäärällä ylityöraja ylittyy yhä harvemmalla vaikkei aktiivivapaita pitäisikään.

Sen sijaan päivystyksen korvaaminen päivystysvapaalla mahdollistaa monilla työpaikoilla käytössä olevat ”pakkoaktiivivapaat”. Lääkäri merkitään muutaman kerran vuodessa viikoksi aktiivivapaalle, halusi tai ei. Joskus vapaan ajankohdasta saa esittää toiveen, joskus ei. Ongelmana on, että aktiivivapaaviikon palkka on jo aiemmin maksettu päivystyskorvauksena. Kun sitten pitää päivystyksestä kertyneen vapaan, vapaatunnit vähennetään palkasta ja näin aktiivivapaa näyttäytyy palkattomana. Ainakin muutenkin palkkakuopassa lapioivalle erikoistuvalle lääkärille tällä voi olla kohtuullisen isokin taloudellinen merkitys.

Aktiivivapaa vai lomautus?

VES velvoittaa, että aktiivivapaat on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa niiden kertymisestä. On kuitenkin tilanteita, jossa aktiivivapaaviikolle on määrätty jo ennen kuin koko vapaita on edes kertynyt. Tällaisessa tilanteessa aktiivivapaa tuntuu lomautukselta. Ja sitähän se itse asiassa onkin. Sillä erotuksella, että aktiivivapaan aikana ei voi saada työttömyyspäivärahaa.

Klinikkaan voidaan kiinnittää enemmän lääkäreitä kuin virkapohjia olisi, jos osa lääkäreistä on aina aktiivivapaalla. Kasvavien lääkärimäärien vuoksi pakkoaktiivivapaat saattavat entisestään lisääntyä. On huolehdittava siitä, ettei aktiivivapaita käytetä lääkäreiden lomauttamiseen. Kannattaa olla tarkkana, että kaikki pidetyt aktiivivapaat on oikeasti ansaittu. Aktiivivapaan tulisi olla ensisijaisesti keino vähentää ylityökertymää, ja niiden ajankohta tulisi pyrkiä sopimaan työntekijän kanssa.

—-

Tällä palstalla alan ammattilaiset purnaavat anonyymisti terveydenhuollon ilmiöistä. Anna äänesi kuulua: paatoimittaja@nly.fi