Potilas itse on terveydenhuollon toiminnassa heikosti hyödynnetty voimavara. Muutos on kuitenkin pikkuhiljaa tapahtumassa. Potilasta ei enää pidetä pelkästään passiivisena terveydenhuollon interventioiden kohteena vaan hänet osataan nähdä myös aktiivisena toimijana ja kumppanina. Potilaita kannustetaan esimerkiksi itse nimeämään tärkeimmät terveydelliset ongelmansa ja tavoitteensa sekä suunnittelemaan terveydenhuollon ammattilaisen tuella keinoja, joilla tavoitteisiin päästään. Yksi tapa hyödyntää potilaan omaa toimintaa on käyttää kommunikaatiossa hyväksi erilaisia sähköisiä palveluita. Ongelmana on vaan se, että tietotekniikan kehitys tuntuu tapahtuneen nopeasti kaikkialla muualla paitsi terveydenhuollossa. Tuntuu hienolta kun kuntani sähköisen asioinnin palveluun on juuri saatu verenpainekortti, johon potilas voi itse syöttää kotimittaustuloksensa ja muutaman klikkauksen jälkeen arvot integroituvat rakenteisesti potilastietojärjestelmään. Ihmetyttää vaan miksi toiminto on saatu käyttöön vasta nyt vuonna 2016.

Otan siis innokkaasti vastaan muutokset, joilla potilaan oma toiminta paitsi osallistaa hänet terveytensä vaalijaksi myös siirtää kirjaamispainetta pois hoitajilta ja lääkäreiltä. Kehitystyön tiimellyksessä voidaan kuitenkin mennä myös pahasti metsään. Näin on nyt mielestäni tapahtunut kun potilas voi reseptikeskuksen kautta lähettää itse lääkemääräyksiään uudistettavaksi. Terveyskeskuslääkäreiden uusi aikasyöppö on syntynyt! Ajatus on kiistatta hyvä: potilas voi itselleen sopivana aikana 24/7 pyytää reseptin uudistamista kuormittamatta terveydenhuoltoa käynnillä tai puhelulla. Ja kiistämättä ongelma on siinä, että reseptejä voi lähettää vain julkisen perusterveydenhuollon toimipisteisiin riippumatta vaikkapa siitä onko uusija koskaan asioinut kyseisessä terveyskeskuksessa. Eikä ongelmasta suinkaan tee vähäisempää se, että uudistamista voi pyytää myös PKV-lääkkeille.

Reseptin uudistaminen saattaa olla teknisesti yksinkertaista. Se on kuitenkin lääkärin ajatustyönä erittäin monimutkainen prosessi, jossa potilaan hyvä hoito ja potilasturvallisuus ovat keskiössä. Reseptin uudistamispyyntöä käsitellessä lääkäri käy mielessään monta kysymystä, joihin vastaaminen edellyttää usein vähintäänkin perehtymistä sairauskertomukseen. Pitää selvittää lääkkeen käyttötarkoitus, sen asianmukaisuus ja ajankohtaisuus, tarkistaa edellisen kontrollin ajankohta, jatkohoitosuunnitelma ja sen toteutuminen. On etsittävä tietoa mahdollisesti muuttuneesta kokonaislääkityksestä ja yhteisvaikutuksista. On esimerkiksi tutkailtava riittääkö munuaisten suodatuskyky tai maksan teho lääkkeen turvalliseen jatkamiseen jne. Sairauskertomukset ovat usein täynnä enemmän tai vähemmän oleellisia merkintöjä, joiden seasta ratkaiseva tieto voi olla hankalasti suodatettavissa. Oman terveyskeskuksen tekstit eivät läheskään aina riitä antamaan vastausta lääkärin kysymyksiin.  Tarvitaan ehkä vierailua aluetietokannassa ja reseptikeskuksessa, mikäli potilas on antanut luvan. Yksityisen terveydenhuollon tietoihin on toistaiseksi vielä harvoin pääsyä.

Olen saanut uudistettavaksi monia päänvaivaa aiheuttavia reseptejä reseptikeskuksen kautta potilaiden itsensä lähettäminä. On ollut antibioottikuureja, lukuisia lyhyeen käyttöön tarkoitettujen bentsojen ja vahvojen kipulääkkeiden reseptejä, lääkelistalta lopetetuksi merkittyjen lääkkeiden reseptejä, sellaisten potilaiden reseptejä, jotka eivät koskaan ole asioineet terveyskeskuksessa, reseptejä, joiden haltija on evännyt lääkäriltä reseptitietojen katseluoikeuden reseptikeskuksessa jne. Käytännössä olen joutunut usein palauttamaan potilaan itsensä välittämän lääkemääräyksen uudistamispyynnön puutteellisten tietojen vuoksi. Se ymmärrettävästi johtaa monesti potilaan pahastuneeseen yhteydenottoon ja aiheuttaa juuri sen puhelun ja neuvottelun, josta on alun perin haluttu päästä eroon.  Hoitajan selvitettyä tarkemmin tilanteen taustoja sama reseptin on jälleen virtuaalisella työpöydälläni –  aikaa, vaivaa ja säätöä säästelemättä.

Toivoisin hallittua muutosta ja sitä, että kansallisia tai paikallisia sähköisiä tai sähköttömiä uudistuksia otetaan käyttöön vain, jos niistä on hyötyä sekä potilaalle että terveydenhuollolle.  Tavoitteena pitäisi olla, että joustava tietotekniikan hyödyntäminen vapauttaa lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten aikaa kohdata aidosti juuri niitä potilaita, jotka sitä eniten tarvitsevat.

 

Liisa Karttunen

yleislääketieteen erikoislääkäri