Potilaan kohtaaminen etänä on tullut digitalisaation myötä jäädäkseen myös osaksi lääkärin töitä. Tarjolla on jo pitkään ollut erilaisiin tilanteisiin monipuolisia työkaluja ja järjestelmiä, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen potilaan kanssa pitkänkin matkan päästä. Mutta onko kyse vain vuorovaikutuksesta? Mitä erityistä potilaan kohtaamisessa etänä on? Ja missä näitä taitoja on tarkoitus opetella – peruskoulutuksessa vaiko työelämässä?
Kysyimme Helsingin, Tampereen, Turun, Kuopion ja Oulun yliopistojen lääketieteellisistä tiedekunnista, kuinka paljon peruskoulutukseen on sisällytetty etälääketiedettä ja mitä suunnitelmia aihealueen osalta on tulevaisuudessa. Kysyimme myös paljon etämuotoista potilaan kohtaamista käytännön työssään kohtaavilta julkisen ja yksityisen sektorin toimijoilta kokemuksia aiheesta, sekä käytännön ohjeita nuorille lääkäreille.
Kansallisesti määritelty perusopetuksen aihe
Kansallisen MEDigi-hankkeen eHealth-koulutusjaos määritteli vuosien 2018 ja 2021 välisenä aikana sähköisen terveydenhuollon palveluja eli e-healthia koskevan opetuksen aihealueet. E-healthin yhdeksi kahdestatoista opetettavasta aihealueesta valikoitui myös “kohtaaminen digitaalisessa ympäristössä”. (1)
Lääketieteellisissä tiedekunnissa onkin tunnistettu tarve digitaalisen lääketieteen sisällyttämiselle osaksi perusopetusta. Myös yliopistojen välisessä yhteistyössä, Oulun yliopiston koordinoimana toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön tukema MEDigi-hanke tähtäsi kehittämään lääketieteen alojen opiskelijoiden sähköisten terveydenhuollon työkalujen osaamista jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Hankkeen yhtenä tavoitteista tulevaisuudelle on turvata lääkäreiden digitaaliset valmiudet varmasti myös työelämässä.
Paikalliset tavat vaihtelevat
Tiedekunnilla on kuitenkin jonkin verran paikkakuntakohtaisia eroja siinä, mitä ja kuinka paljon digitaalista kohtaamista opetetaan ja on suunniteltu opetettavan lääkärien peruskoulutuksessa. Jussi Merenmies Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta pitää aihetta tärkeänä ja toteaa, että peruskoulutuksen osalta aiheen opettamiseen olisi lähdettävä enemmän mukaan. Tällä hetkellä etälääketiedettä sivutaan Helsingissä toisen ja viidennen vuoden vuorovaikutusopetuksissa, mutta tarkempi suunnitelmallisuus curriculumin osalta vielä puuttuu.
Merenmiehen mukaan yhteiskunnallisen tilanteen kehittymisen myötä tarvitaan uudelleenarviointia myös siitä, miten potilas kohdataan.
Käytännössä muutos on kuitenkin lähtenyt liikkeelle hitaasti, mikä on johtunut lähinnä siitä, että uusien aihealueiden sisällyttäminen curriculumiin on haastavaa. Jotain pitäisi aina poistaa uuden lisäämiseksi.
Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa suunnitellaan paraikaa curriculumin uudistusta, jossa etälääketieteen opetusta lisätään. Yleislääketieteen professori Päivi Korhonen kertoo, että tällä hetkellä vielä Turussa opetus keskittyy lähinnä kertomaan etälääketieteen menetelmien “plussista ja miinuksista” yleislääketieteen opintojakson johdantoluennossa.
Kuopiossa on kahden viimeisen vuoden ajan järjestetty opiskelijoille etävastaanottosimulaatioharjoitus. Kuopion kliinisen lääketieteen yksikön johtajan Jarmo Jääskeläisen mukaan yleislääketieteen opintojaksoon ollaan Kuopiossa rakentamassa etävastaanotto-opetusta myös hieman lisää. Opetuksessa on tarkoitus käydä muun muassa läpi etävastaanottojen perusperiaatteita ja soveltuvuutta eri tarkoituksiin.
Myös Tampereella jaetaan muiden kaupunkien tavoin ajatus siitä, että jo perusopintojen aikana on hyvä saada osaamista etälääketieteestä. Tampereella opetuksessa tulee esiin, miten etälääketiede muotoutuu osaksi palvelujärjestelmää ja opitaan taitoja etävastaanoton pitämisestä ja digitaalisista alustoista. Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnan kliinisen lääketieteen koulutusjohtajan Juhani Jääskeläisen sekä kliinisen opettajan Mervi Kauton mukaan Tampereella digitaalisen lääketieteen opetusta on kehitetty MEDigin eHealth-ryhmän määrittelemien osaamistavoitteiden pohjalta. Moniammatillinen digiklinikka on yleislääketieteen ja hoitoalan opetukseen suunniteltu opetuspäivä, joka valittiin myös Tampereen ammattikorkeakoulun pedagogiseksi teoksi. Opetus oli siis samalla hieno osoitus yhteistyöstä ammattikorkeakoulun hoitoalan opetuksen kanssa.
Oulussa etävastaanottoa on opetettu viidennen vuosikurssin opiskelijoille osana eHealth-teemapäivää ainakin neljän vuoden ajan. “Teemapäivä on osa yleislääketieteen opetusta. Lisäksi vapaavalintaisena kurssina on järjestetty myös Basics in eHealth -verkkokurssia, jonka osana etälääketiedettä on opetettu”, yliopisto-opettaja Timo Tuovinen Oulun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kertoo. Sekä teemapäivän opetusta että verkkokurssia on suunniteltu jatkettavan. Tuovinen on ollut vetämässä myös valtakunnallista eHealth-koulutuksen jaosta.
Käytännön kokemuksia
Käytäntö on osoittanut digitaalisista palveluista olevan paljon hyötyä. Laura Mäkitie työskentelee neurologian erikoislääkärinä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Aivokeskuksessa. Hän on käyttänyt työssään muun muassa videovastaanottoa ja kokee etävastaanoton sopivan hyvin erityisesti osaksi pidempää hoitosuhdetta. Se, että potilas on jo ennalta tuttu, lisää etänä kohtaamisen onnistumista. Etävastaanotot ovat myös mahdollinen ratkaisu, jos potilaalla on esimerkiksi liikkumisvaikeuksien takia vaikea tulla vastaanotolle. “Puhelimen käyttö on tietysti myös etähoitoa ja sitä tehty pitkään. Se sopii hyvin yksinkertaisten asioiden toteamiseen tai tietojen tarkentamiseen.” Mäkitie sanoo.
Potilaan kohtaaminen etänä sisältää etävastaanottojen ja puheluiden lisäksi myös muita muotoja, kuten viestitse vuorovaikuttamisen. Mäkitien kokemuksen mukaan viestien lähettely potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä on kätevää, ja usein se toimii, vaikkakin joskus se puolestaan voi syödä melko paljon resursseja monimutkaisten sairauksien hoidossa. Toisinaan potilaat eivät myöskään vastaa lääkärin viesteihin tai huomaa niitä, ja lisäksi potilaan kanssa käytetyssä kielessä tulee olla tarkkana, kun viestintä tapahtuu kirjallisesti.
Myös Minerva Krohn Savoa Partnersilta tunnistaa etäkohtaamisissa paljon hyötyjä. “Potilaan kannalta on ehdoton hyöty, että lääkärin saa kotisohvalle. Eli ei tarvitse hankkiutua vastaanotolle ja käyttää aikaa matkustamiseen tai pahimmillaan vastaanotolle pääsyn odottamiseen esimerkiksi ilta-ajan kiirevastaanotolla.” hän avaa. Krohn toimii lääkärinä Savoa Partners Oy:llä, joka on erikoistunut tuottamaan etävastaanottopalveluita eri organisaatioille.
Toisaalta etälääketiede voi lisätä myös tasa-arvoa, kun sijainnin merkitys pienenee. Krohnin mukaan lääkäriresursseja voi olla helpompi hankkia etäällä sijaitseville paikkakunnille.
Ajat eivät välttämättä myöskään ruuhkaudu niin helposti.
Etävastaanottoihin erikoistunut Savoa Partners perehdyttää kaikki lääkärinsä puhelimen välityksellä pidettävän etävastaanoton pitämiseen, ja konsultaatiotukea on jatkuvasti tarjolla. Myös HUS tarjoaa verkkokoulutuksia etävastaanottoihin, joihin sisältyy potilaan kohtaaminen digitaalisia kanavia hyödyntäen. Välillä kehitys etenee ympäristön pakottamana, kuten vuoden 2020 keväällä koronaviruspandemian myötä. Tällöin esimerkiksi henkilökunnan etävastaanottokoulutusten suosio nousi HUSissa merkittävästi.
Myös potilaat ovat havainneet etävastaanottojen ja muiden etäpalveluiden hyödyt, ja trendi vaikuttaa tulleen jäädäkseen.
Lääkärin vastaanotolle pääseminen omalta kotisohvalta on kätevää ja lisää joustavuutta arkeen. Etävastaanotto on Mäkitien kokemusten mukaan myös usein lämminhenkinen: “Siinä läsnäolon tunne on vähintään yhtä hyvä kuin vastaanotolla, kun näytöltä katsoo toista suoraan kasvoihin.”
Potilaan kohtaaminen perustana
Saaduissa vastauksissa niin tiedekuntien kuin julkisen ja yksityisenkin terveydenhuollon toimijoiden puolella korostuu potilaan kohtaamisen tärkeys – se on kaiken perusta. Esimerkiksi etävastaanoton harjoittelemista varten tulee siis ensin hallita kasvokkain tapahtuva vastaanotto haastatteluineen ja tutkimuksineen. Jarmo Jääskeläinen Kuopion lääketieteellisestä tiedekunnasta korostaa, että ilman lähivastaanoton hallintaa opiskelija ei opi tietämään, mitä kaikkea sellaista etävastaanotosta jää pois, minkä lähivastaanotto mahdollistaa. Jussi Merenmies Helsingin lääketieteellisestä tiedekunnasta on pitkälti samoilla linjoilla: “Ajattelen, että vaatii kokemusta harjoittaa etävastaanottoa, ja kokemus karttuu ajan myötä. Opiskelua pitää olla riittävän paljon takana, ennen kuin etävastaanottoa voi systemaattisesti harjoitella.”
Minea Krohn Savoa Partnersilta korostaa myös potilaan kohtaamisen tärkeyttä. Hänen mukaansa anamneesi ja potilaan tarina ovat liian usein aliarvostettuja ja potilaan huoli jää usein kuulematta. “Etävastaanotossa tähän kohtaamiseen pitää panostaa; hyvä kommunikaatio edellyttää myös turhasta hierarkiasta luopumista. Lääkäri on asiantuntija lääketieteessä, mutta potilas tietää omista oireistaan enemmän. Etävastaanotolla pitää varmistaa, että tieto kulkee molempiin suuntiin. Lääkäri joutuu siis luopumaan tietystä yläpuolelle asettumisesta.”
“Kommunikaation ongelma on yleensä, että emme kuuntele ymmärtääksemme, vaan kuuntelemme vastataksemme”, Krohn avaa.
Viisi käytännön ohjetta nuorelle lääkärille
Etälääkärinä toimimiseen on siis tulossa eväitä myös peruskoulutukseen, vaikkakin muutos saattaa olla hidasta ja näkyä viiveellä. Sillä aikaa kokosimme Krohnin ja Mäkitien neuvoilla viisi käytännön ohjetta nuorelle lääkärille etävastaanoton pitämiseen ja potilaan kohtaamiseen etänä:
1. Katso potilaaseen ja ole läsnä. Jos tarvitsee tarkistaa jotain tietokannoista, kerro potilaalle, mitä teet.
2. Keskity kuuntelemaan. Mieti, mitä tietoa tarvitset lisäksi joko anamneesista tai statuksesta ja miten saat sen potilaalta.
3. Konsultoi tarvittaessa ja soita potilaalle takaisin.
4. Sovi jatkot selkeästi. Tarvittaessa soita potilaalle uudestaan.
5. Ohjaa läsnään, jos asia ei tunnu selkeytyvän etänä. Etävastaanoton tukena pitää aina olla läsnävastaanotto.
Lähteet
(1) Tuovinen T, Reponen J, Isoviita V, Koskela T, Levy A, Pääkkönen J, et al. Sähköisten terveyspalveluiden opetus lääketieteessä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2021; 137(17):1807-13
Teksti: Samuli Kääriä, Mea Ylä-Soininmäki-Pyöriä
