Töissä ei pääasiassa kannattaisi olla vuorokautta kerrallaan. Monet kuitenkin joko haluavat tehdä tai joutuvat tekemään vuoroja, joissa analoginen kello ehtii juosta kahdesti itsensä ympäri. Työnkuvasta riippuen ne voivat olla järkeväkin ratkaisu, mutta voiko lääkärin työtä tehdä 24 tuntia putkeen? Päivystystyö on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti yhä hektisemmäksi, ja samalla taukojen järjestelykin on muuttunut haasteellisemmaksi. Työn kuormittavuuden lisäännyttyä onkin aiheellista miettiä, voisiko näille 24 tunnin työputkille olla parempi vaihtoehto.
EU:n työaikadirektiivi määrää vuorokautisen yhtäjaksoisen lepojakson pituudeksi vähintään 11 tuntia. Suomen työaikalaki on tämän kanssa linjassa, ja määrää sairaaloissa ja terveyskeskuksissa päivittäiseksi yhtäjaksoiseksi lepojakson pituudeksi vähintään yhdeksän tuntia. Suomen työaikalaki kuitenkin antaa mahdollisuuden sopia työehtosopimuksella muuta, ja näin Lääkärisopimuksella on tehty.
Potilaan etua tulee pitää etusijalla. Teho-osastolla toteutetun prospektiivisen tutkimuksen perusteella pitkät vuorot lisäsivät selvästi lääkitykseen ja diagnostiikkaan liittyviä vakavia virheitä. Toisen tutkimuksen mukaan keskittymiskyky, virkeys ja simuloitu ajaminen vastasivat pitkien vuorojen jälkeen kevyempiä vuoroja tehneitä, jotka olivat puolen promillen humalassa. Tuore systemaattinen kirjallisuuskatsaus suosittelee alle 24 tunnin työvuoroja. Erityisesti pitkistä vuoroista, kuten yövuoroista, on lisäksi haittaa päivystäjän omalle unirytmille, sosiaaliselle elämälle ja terveydelle. Kuinka siis väsynyt lääkäri voi olla potilaan eduksi?
Useimmissa päivystyspisteissä, joissa pitkiä vuoroja vielä tehdään, on mahdollista sopia jakavansa vuoroja kahteen. Yleisen käsityksen mukaan vuorojen jakamiseen päätyneet päivystäjät eivät ole enää palanneet takaisin pitkien vuorojen tekemiseen. Vaa’an toisessa kupissa painaa tietysti päivystysvuorojen määrän kaksinkertaistaminen. Toisaalta iltavuoron (klo 15-21) tehnyt ei tarvitse aktiivivapaata seuraavalle päivälle ja toipuminen kahdelle päivälle jaetusta ilta- ja yövuorosta (klo 21-8) onnistuu nopeammin. Tällöin työnantajan ja potilaiden lisäksi voittajana selviää myös päivystäjä itse.
Mikäli pitkiä päivystysvuoroja jaetaan osiin, voi harkita niin sanottuja kasinovuoroja. Sirkadiaanisen rytmin säilyttämiseksi tärkeintä olisi saada nukuttua yöllä kello kahden ja kuuden välillä. Kun vuorot vaihtuvat tavallisesti illalla välillä 20-22 ja aamulla 7-9, tulee yövuorossa oltua hereillä koko tämä sirkadiaanisen rytmin ankkurijakso. Mikäli vuoro vaihtuisikin yöllä neljän aikoihin, saisivat molemmat vuoronvaihtajat nukuttua jonkin aikaa tuolla tärkeällä aikavälillä.
Vuorojen pituutta voi harkita leikattavaksi myös toisesta päästä. Ennen virka-ajan jälkeisen päivystysvuoron alkamista voisi myös olla aktiivivapaata. Tällöin ennen inhimillisempää 16 tunnin työvuoroa olisi lisäksi suositusten mukaisesti mahdollista nukkua pidempään ja levätä päivälläkin. Kaksinkertaiset aktiivivapaat toki häiritsevät päiväaikaista työtä enemmän ja voivat joissain sairaaloissa tiputtaa työvoiman määrän kriittiselle tasolle. Yksi helpotus tähän ovat esimerkiksi Ruotsissa yleiset päivystysviikot, joissa päivystysvuoroja ei ole viikoittain, vaan kuukauden tai kahden päivystysvuorot tehdään yhden viikon aikana.
Vaikka töissä edelleen kuluisi 24 tuntia, on virheitä mahdollista vähentää ja haittoja ehkäistä. Vuorokauden kestävään työvuoroon suositellaan yöhön vähintään tunnin mittaista taukoa, joka jopa puolittaa virheet. Useimmissa päivystyspisteissä tällainen olisi helpohkosti järjesteltävissä. Lepotaukojen takaamiseksi voi käyttää useita keinoja: vuorovastaavana toimiva lääkäri huolehtii jokaisen lepohetkestä, tauolla olijan puhelut käännetään, päivystysalueen lääkäreiden kesken tehdään yhteistyötä myös lepotaukojen takaamiseksi, järjestetään tarvittaessa työnohjausta ja johdossa seurataan säännöllisesti työn kuormittavuutta ja taukojen toteutumista.
Vieläkin usein päivystyksen kuormittavuuden ongelmat ovat jossain aivan muualla. Esimerkiksi THL:n tutkimuksessa todettiin suuren osan potilasmateriaalista olevan ylivuotoa aliresursoiduista terveyskeskuksista. Yhteistyö alueen terveyskeskusten, sairaalan ja päivystyksen välillä tulee toimia sujuvasti. Päivystyksessä tulee hoitaa vain päivystysasetuksen mukaiset potilaat.
Vaikka tällä hetkellä työaikaa ei juurikaan ole rajoitettu, tulossa oleva työaikalain uudistus tullee tilannetta muuttamaan. Tämän lisäksi päivystysvuoroihin tulevat vaikuttamaan muuttuva palkkausjärjestelmä, kasvava akuuttilääkäreiden joukko ja entisestään keskittyvät päivystyspisteet. Yhtä oikeaa mallia päivystykseen ei kuitenkaan ole olemassa. Paras mahdollinen ratkaisu riippuu monesta asiasta, kuten työnkuvasta, työvuorojen ergonomisesta suunnittelusta ja vuorojen ennakoitavuudesta, alueesta, resursseista, päivystysyksikön koosta ja muusta toiminnasta. Jokaisen on kuitenkin hyvä tiedostaa erilaisten vuorojen hyödyt ja haitat.
Lähteet
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Lääkärien päivystysmallien kehittämis- ja arviointitutkimus, 2015.
Landrigan et al: Effect of Reducing Interns’ Work Hours on Serious Medical Errors in Intensive Care Units, NEJM 2004.
Arnedt et al: Neurobehavioral Performance of Residents After Heavy Night Call vs After Alcohol Ingestion, JAMA 2005.
Patterson et al: Shorter Versus Longer Shift Durations to Mitigate Fatigue and Fatigue-Related Risks in Emergency Medical Services Personnel and Related Shift Workers: A Systematic Review, Prehospital Emergency Care 2018.
Croskerry et al: Casino shift scheduling in the emergency department: a strategy for abolishing the night shift? Emergency Medicine Journal 2002
