Loppuuko speksi 360 opintopisteen tullessa täyteen? Näköjään ei. Vuonna 2017 Oulussa moni entinen terwaspeksiläinen havahtui ongelmiinsa: kuinka rytmittää vuosi ilman speksiä? Miksi ylipäätään nousta aamulla ylös? Kuten muidenkin riippuvuuksien suhteen, myös speksikrapulan poistamiseksi löytyi tuttu lääke, ja Terwaspeksin sivutuotteena syntyi Pikispeksi ry. Nyt käynnissä on jo kolmas produktioMukana olevat Heidi Rönkkömäki, Tomi Rantala, Pekka Pinola ja Reetta Jahangiri raottavat Pikispeksin esirippua ja pohtivat muutoinkin harrastamista sekä työn ja vapaa-ajan tasapainon etsimistä.  

Pikispeksissä on tekijöitä niin ensimmäisestä oululaisesta lääkisspeksistä vuodelta 2000 kuin suorana jatkumona viimeisimmistä Terwaspekseistä. Alkuun tekijöitä ei ollut ylimäärin, mutta mainostaa ei ole tarvinnut. Kiinnostuneita on ilmaantunut, muttei toisaalta liikaa, eikä halukkaita ole tarvinnut lähteä karsimaan.  

Pääosa tekijöistä on nuoria lääkäreitä (ja joka ikinen toki nuoria lääkäreitä), minkä myötä työpaikat ja kotikunnat vaihtuvat tiuhaan luoden haasteita. Bändille tämä vaikuttaa olleen vähiten ongelmallista: harjoitella tarvitsee kaksi viikonloppua vuodessa ja näistäkin sunnuntaitreenit pystyttiin perumaan, kun kaikki jo osattiin. Näyttelijät puolestaan ovat harjoitelleet 1-2 kertaa kuukaudessa, ja kalentereita selaamalla mukaan on ehtinyt koko Helsinki-Kittilä-akselilta. Tanssijat lienevät järjestäneen harjoituksensa luovimmin tanssisalin sijainnin vaihdellessa Oulun, Rovaniemen ja jopa Sallan välillä. 

Miten tällainen harrastus sitten sovitetaan työ- ja perhe-elämään? ”Helposti.” Harjoitukset sovitaan yhdessä hyvissä ajoin. Mikäli esitys sattuu huonolle päivälle, siihenkin sopeudutaan: työelämän realiteetit ovat kaikille samat, ja ne ymmärretään. Kotona selviää yleensä jättämällä puolisolle ruokaa kaappiin, ja speksilapsethan voi ottaa mukaan. 4-vuotiaita on nähty erittäin tarkkaavaisesti seuraamassa pitkiäkin harjoituksia, ja teinit on otettu suoraan maskeerauspuuhiin. Pienimmät ja ujoimmat ovat itse päättäneet, kuka vaikuttaa luotettavimmalta vahdilta isän lauluvuoron aikana. Ainoastaan 1,5-vuotiaille ei olla vielä löydetty sopivaa roolia. Lastensuojeluilmoituksia ei tiettävästi vielä ole poikinut – aihetta on saattanut olla.   

Mutta miksi nähdä paljon vaivaa ehtiäkseen Lahdesta Ouluun harrastamaan (ilmeisen lavanarkomanian lisäksi)? Luulisi Lahdestakin jonkin tanhuporukan löytyvän. Speksiharrastajat tietysti liputtavat oman lajinsa puolesta. Harrastajat ovat samanhenkisiä, ja mahdollisuudet ovat rajattomat rajojen venyessä paljon pidemmälle esimerkiksi harrastelijateatteriin tai tanssiryhmään verrattuna. Uusien asioiden kokeilu ei ole kynnyksen takana. Pikispeksi on myös keino nähdä muutoin kauas jääneitä ystäviä. Speksissä on lisäksi mahdollista irrottautua omasta usein jähmeästäkin kliinisestä työminästä. Usein ammatti-identiteetti sanelee liikaa kotiminänkin olemusta. Vapaa-ajalla ei ole kuitenkaan pakko olla lääkäri – speksihahmo tarjoaa vaihtoehdon irrottautua täysin toiseen ääripäähän. 

Mitä ylipäätään harrastaminen kollegoiden kesken tuo verrattuna Kansalaisopiston kudontapiiriin – oli se sitten Pikispeksi tai sulkapallovuoro? Vaikka omasta kuplasta on varmasti hyvä välillä poistuakin, porukan lääkärinä” oleminen voi joskus olla raskasta. Pikispeksiläiset kertovat, että heidän ei tarvitse harrastuksessaan miettiä lääketiedettä. Toisaalta kaikki ymmärtävät, mitä rankalla viikolla tarkoitetaan, ja tukeakin tarvittaessa saa.  

Tekijät kokevat saavansa harrastuksestaan uusia työkaluja vastaanotolle. Vuorovaikutustaidot kehittyvät väkisinkin. Vaikka lääkäri tekee työnsä tietoon perustuen, on jokainen tilanne uusi ja erilainen. Koskaan ei tiedä minkälainen ihminen tulee vastaan tai minkälainen tilanne päivystyshuoneessa odottaa – aivan kuten improvisaatioteatterissa. Lavalla on myös turvallista harjoitella epäonnistumista ja oppia itsetuntemusta: omien reaktioiden tunnistamista ja tulkintaa. Speksi koetaan myös tavallaan malliksi ihanteelliselle työyhteisölle. Eikö Suomeenkin olla peräänkuulutettu lisää terveyskeskuksia, joissa turvallisessa ympäristössä pystyy toteuttamaan itseään ja opettelemaan asioita tietäen avun olevan aina saatavilla? 

Sen lisäksi, että Pikispeksistä saa paljon itselleen, sekä haastateltavat että haastattelija haluavat ajatella sen hyödyttävän laajemmin työyhteisöjä. Useilta työpaikoilta satojen kilometrien päästäkin on jopa koko kollegakunta järjestänyt itsensä Pikispeksin näytöksiin ylimääräiselle tyhy-päivälle. Jonnekin on tilattu ulkomailta saakka päivystäjä, jotta kukaan ei joudu jäämään pois. Verrattuna tavanomaiseen köydenvetoon perustuvaan tyhy-päivään vapautunut speksinäytös pellenä esiintyvän työtoverin johdolla voi rohkaista katsojiakin jättämään työminänsä taka-alalle näytöstä seuraavalla illallisella. 

Pikispeksi on myös muuta kuin harjoittelua. Porukalla käydään mökillä, laulamassa karaokea ja syömässä. Neuvona kaikille, joilla on vaikeuksia perustella kotona saunailtojaan, onkin rekisteröidyn yhdistyksen perustaminen. Tilanteessa kuin tilanteessa katsotaan usein suopeammin hallituksen kokousviikonloppua (jopa force majeureksi tulkittava) kuin sellaista mökkireissua, josta ei tehdä pöytäkirjaa.  

Nuori Lääkäri -lehti ja Pikispeksi haluavatkin muistuttaa kaikkia nauttimaan vapaa-ajastaan! Työn ei ole pakko sanella koko elämää.  

 

Ville Lindholm
(sidonnaisuudet: 
Terwaspeksin tuottaja 2015)