Anestesialääkäri Kariantti Kallion arki keskeytyi, kun taistelut Banguissa kiihtyivät. Potilaiden auttaminen vei kuitenkin nopeasti huomion, ja taistelut tuntuivat enää etäiseltä muistolta.

Taistelut jatkuivat evakuoinnin jälkeen aina iltaan asti, kunnes vihdoin lakkasivat. Suureksi helpotuksekseni potilaat ja henkilökunta sairaalassa olivat turvassa. Osa henkilökunnasta oli lähtenyt Castorin sairaalasta, mutta useimmat päättivät jäädä. Sairaala pysyi toiminnassa myös raskaiden taisteluiden aikana.

Seuraavana aamuna saimme palata sairaalaan. Kaikki oli samoin kuin lähtiessämme. Jopa Julienne, potilas heräämössä, voi paremmin eikä enää kärsinyt sydämen tiheälyöntisyydestä. Vaihdoimme hänelle siteen viimeistä kertaa, sillä gynekologi sai haavan suljettua. Tämä ilahdutti häntä kovasti, ja hän lauleskeli iloisesti loppupäivän odottaessaan pääsevänsä kotiin.

Juliennen pitäisi vielä palata tarkastuttamaan haava ja mahdollisesti hakemaan hoitoa korkeaan verensokeriinsa, mikä tulisi olemaan hankalaa Banguissa, etenkin tällä hetkellä. Seuraavina päivinä tilanne taistelualueella rauhoittui melko nopeasti, ja saatoimme palata päivärutiineihimme. Pian taistelut tuntuivat enää etäiseltä muistolta.

Muutaman päivän päästä aamu alkoi kiireellisellä keisarinleikkauksella. Äidillä, 16-vuotiaalla naisella, oli etinen istukka; tila, jossa istukka kiinnittyy kohdunkaulaan tai sen tuntumaan, mikä aiheuttaa vakavan verenvuotoriskin synnytyksen tai keisarinleikkauksen aikana. Hän oli myös menettänyt paljon verta. Kaiken lisäksi vauva oli poikittain.

Vauva oli syntyessään kalpea ja heikko, ja aloitimme elvytyksen nopeasti. Vauva reagoi hyvin ja voi paremmin jo parin minuutin kuluttua, joten saatoimme siirtää hänet tarkkailuun. Onneksi nuori äiti ei menettänyt paljoa verta leikkauksen aikana, ja hänen tilansa parani verensiirron jälkeen. Vaikka tällaiset tapaukset ovat melko tyypillisiä Castorin sairaalassa, jäin miettimään vastasyntynyttä ja nuorta äitiä. Millainen synnytys, ja vielä niin nuorena!

Iltapäivällä leikkasimme naisen, jolla oli kohdunulkoinen raskaus. Nainen oli jo neljännellätoista viikolla raskaana, ja sikiö ja istukka olivat molemmat kokonaan vatsassa. Sikiö- ja istukkakudosta oli kiinnittynyt syvälle lantioon, mikä teki leikkauksesta teknisesti hyvin vaikean, ja potilas menetti paljon verta leikkauksen aikana, koska kudokset vuotivat paljon koko leikkausalueelta.

Gynekologi onnistui tyrehdyttämään verenvuodon, mutta potilas menetti silti leikkauksen aikana melkein kaksi litraa verta. Onnistuimme saamaan hänelle pari veriyksikköä, ja verensiirron jälkeen hänen tilansa alkoi parantua. Hänen verenpaineensa oli vakaampi ja muut vitaaliparametrit normaalit. Pidimme hänet tarkkailussa heräämössä jonkin aikaa leikkauksen jälkeen, sillä meidän piti vielä antaa hänelle yksi veriyksikkö, koska hänen hemoglobiininsa oli edelleen melko alhainen verenhukan vuoksi. Myöhemmin illalla hänen tilansa oli vihdoin riittävän vakaa, jotta saatoimme siirtää hänet tavalliselle osastolle toipumaan isosta leikkauksesta. Hän toipui lopulta hyvin.

Kariantti Kallio toimi anestesialääkärinä Keski-Afrikan tasavallassa huhtikuussa 2018. Blogit on kirjoitettu paikan päällä.

https://laakaritilmanrajoja.fi/

Osa 1/5: Kaupunki jakaantuneen valon äärellä

Osa 2/5: Couché! Couché! – Maahan, maahan!

Osa 3/5: Paluu arkeen

Osa 4/5: Kerta se on ensimmäinenkin

Osa 5/5: Mistä maailmasta uneksinkaan?