Olin taannoin kehityskeskustelussa, jossa minulle todettiin, ettei sairaalamme seniorikaartilla ole pedagogisia taitoja palautteen antamiseen. Tämä on selkeä puute erikoistuvia lääkäreitä kouluttavassa yksikössä.
Palaute on kaiken kehittymisen lähtökohta. Jotta omalla kasvamisella olisi edellytys kypsyä kukoistukseksi, täytyy henkilön olla tietoinen vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Tarvitaan siis palautetta. Ilman sitä kierrämme samaa kehää, tiukasti mukavuusalueemme sisäpuolella. Vaikka toimintatavoissa ei olisi sinällään mitään väärää, ei paikalleen jämähtäminen sovi tämän ammatin luonteeseen. Kaikkien on saatava palautetta.
Erikoistuvan lääkärin matkaa siivittävät erilaiset seniorit, ohjaajat, kouluttajat, tuutorit ja mentorit. Mestari-kisälli paradigma elääkin vahvasti medisiinassa. Omien tietojen ja taitojen jakaminen toiselle kollegalle on kunnia-asia. Parhaimmillaan olemme opettajia, jotka kokemuksen, tiedon, taidon ja esimerkin siivittämänä avustavat kollegaa ongelmien edessä. Ajoittain taas on tyytyminen ”see one, do one, teach one” –metodiin. Erikoistuvat tarvitsevat kuitenkin enemmän kuin pelkkää konsultaatioapua. Tarvitsemme systemaattisempaa ohjausta, mentorointia.
Mentor oli kreikkalaisessa mytologiassa sotapäällikkö Odysseuksen ystävä, joka huolehti hänen pojastaan isän sotaretkien aikana. Mentor opasti ja neuvoi poikaa vuosien ajan kaikessa mahdollisessa, josta tuntemamme käsite juontaa juurensa. Mentorin on hyvä olla sama henkilö riittävän pitkän aikaa, jotta ohjaajalle muodostuu käsitys ohjattavansa osaamisesta ja kyvyistä sekä hänen tavastaan toimia. Erikoistumisen matkalle mahtuu useita mentoreita ja tällöin näkymysten on mahdollista monipuolistua. Lääketieteessä kun harvoin on vain yhtä oikeaa tapaa toimia.
Mentorin ja erikoistuvan lääkärin välisen suhteen on mahdollistettava avoin palautteenanto – ja vieläpä molempiin suuntiin. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Palautteen antaminen on haastavaa, eivätkä samat nuotit varmasti aiheuta meissä kaikissa samanlaisia kaikuja. Palautteen pitäisi hyödyttää vain palautteensaajaa, ei sen antajaa. Ei ole siis tarkoituksenmukaista alistaa toista tai alleviivata toisen heikkouksia. Palautteen tulisi viedä asioita eteenpäin, ei lamauttaa niitä.
Olemme usein kriittisiä oman toimintamme suhteen ja oman työmme arviointi voi tuntua jopa ahdistavalta. Uskon, että se kuitenkin johtaa oikeiden asioiden jäljille. Meidän pitää myös itse huomata missä on petraamisen varaa. Kun kerromme sen mentorillemme hänen on helppo tarttua siihen tai vastaavasti osoittaa luulomme virheellisiksi. Itsearvio on siis tärkeää.
Olemme nostaneet strategiassamme esille yhdeksi prinsiipiksi ”jokainen lääkäri on edeltäjäänsä parempi”. Tämän toteutumiseen tarvitaan palautetta ja teitä kaikkia, jotka toimitte mainitsemissani mestarin tehtävissä. Ajan mittaan siis meitä kaikkia. Haaste on heitetty!
Mikko Keränen, LL
NLY:n hallituksen puheenjohtaja