Lääketieteen opetuksessa puhaltavat uudet tuulet ja opetus voi olla nykyään paljon muutakin kuin vain luentoja tai potilaiden tutkimista. Nuori Lääkäri perehtyi, miten pakohuonepeli toimii osana fysiatrian opetusta Helsingissä.
Luonnostellaan mielenmaisema:
Opiskelijat ovat aamupäivän jo käyneet läpi fysiatrian kiemuroita ja palaavat lounaskoomassa ravittuina ja kofeinisoituina kanssa Vega-talon ryhmätyötilaan. Ovi menee lukkoon viimeisen kandin perässä ja edessä on toinen toistaan vaikeampia ja ennakko-osaamista testaavia tehtäviä. Aikaa on rajallisesti ja pelissä on isot panokset ja sitäkin suuremmat palkinnot.
Pakohuonepelissä vilisee punaiset liput, vihjeet ja arvoitukset, joiden kautta Duodecim verkkokurssiennakkomateriaali ja valmistautuminen näyttää arvonsa. Peli ei ole mitenkään helppo ja allekirjoittaneen aivot ainakin olivat aivan solmussa monessakin kohtaa. Toki aina voi perustella osaamattomuutta edellisillan päivystyksestä ja lyhyistä yöunista johtuvaksi.
Pakohuonepelin on pelannut tähän mennessä lähes kolmekymmentä ryhmää. Fysiatrian kliinisen opettajan Maria Sirénin mukaan noin puolet ryhmistä saa pelin rajallisen ajan sisällä vietyä maaliin saakka. Aktivoiva opetustapahtuma saa enemmän ja vähemmän valmistautuneet opiskelijat uskaltautumaan ajattelemaan ääneen ja konsultoimaan toisilta, kun substanssiosaamista ei tentata vaan oikeat vastaukset vievät tehtävissä eteenpäin.
Pelissä keskitytään alaselkäpotilaan anamneesiin ja statukseen. Hoitoon keskitytään sen sijaan ortopedian kanssa yhdessä pidettävässä selkäopetuksessa. Eikä toki koko alaselkästatuksen opetus jää pelkästään oman ennakkovalmistautumisen varaan, vaan pelin jälkeen alkaakin itse opetus. Sillä, pääseekö pelin läpi, ei ole sen suurempaa vaikutusta siihen, tuleeko asiat opittua, mutta menestyksellinen suoritus toki luo hyvää tarttumapintaa ja muistijäljen vahvistumista monipuolisen opetustapahtuman myötä.
”Paitsi että pelaaminen on ollut kivaa, ovat opiskelijat yleisesti ottaen ymmärtäneet oppivansa pelin aikana.”
”Paitsi että pelaaminen on ollut kivaa, ovat opiskelijat yleisesti ottaen ymmärtäneet oppivansa pelin aikana. Opettajan näkökulmasta peli myös kehittää ryhmätyöskentelytaitoja”, Sirén kuvaa opetusta.
Maria Sirén on toiminut kliinisenä opettajana nyt pari vuotta ja on selkeästi integroitunut osaksi uudistusmielistä ja nuorekasta opettajakuntaa. Sirén toivoisi pakohuonepelin olevan varteenotettava opetusmuoto, joka sopisi laajemminkin käyttöön lääketieteen opetuksessa.
”Opettajat eivät välttämättä miellä pakohuonepeliä osaksi yliopisto-opetusta”, Sirén pohtii.
TTP
Tules, trauma, plastiikka (= TTP) on blokkivaiheen eli 3.–4. vuoden opintojen kurssi Helsingissä. Opiskelijat opiskelevat kurssilla ortopedian ja traumatologian, käsikirurgian, suu- ja leukakirurgian, plastiikkakirurgian ja fysiatrian erikoisaloja. Kurssi on opiskelijoiden keskuudessa ollut pitkään suosittu. Toki aihepiiri on useille kirurgiaorientoituneille jo itsessään kiinnostava. Kurssi on myös kunnostautunut hyvillä käytännönjärjestelyillä ja terveellisellä kilpailuhenkisyydellä. Lääketieteenkandidaattiseura (LKS) on palkinnut opintojakson vuonna 2021, ja useampi kurssin opetushenkilökunnan jäsenistä on saanut Vuoden opettaja -palkinnon LKS:lta.
TTP:n opettajat ovat myös aktiivisia sosiaalisen median puolella
TTP:n opettajat ovat myös aktiivisia sosiaalisen median puolella. Käsikirurgian kliininen opettaja Sina Hulkkonen ylläpitää @Käsikirurgia_opetus–tiliä, plastiikkakirurgian professori Virve Koljonen @Plastiikkaope-tiliä ja ortopedian ja traumatologian professori Ilkka Helenius @Ortoproffa-tiliä. Tilit ovat täynnä erinomaisia opetusvideoita, joista on iloa ja hyötyä sekä kandeille että nuorille ja varttuneille lääkäreille. Niihin kannattaa käydä tutustumassa, mikäli kyseisten erikoisalojen opit on ehtinyt jo opiskeluajoista unohtua. Fysiatrialta on käynnistymässä myös oma IG-tili @Fysiatria. Kannattaa sekin ottaa seurantaan.
Miksi TTP on niin trendikäs? Sirénin perusteluna on hyvän kierre. Eri erikoisalojen opetushenkilöt tulevat hyvin toimeen, tapaavat säännöllisesti ja jakavat ideoitaan aktiivisesti mm. yhteisessä WhatsApp-ryhmässä. ”Kun toiset opettajat kehittävät, niin sitten toisetkin haluavat tulla siihen mukaan ja alkaa kehittää omaa opetustaan.”
Palautejärjestelmät
Sirén pitää tärkeänä, että opetustilanteessa varataan aikaa palautteen antamiselle ja tehdään siitä selkeästi osa opetusta.
TTP-kurssi on pitkään ollut tunnettu systemaattisesti kerätystä ja analysoidusta opiskelijapalautteestaan. Kurssille on nykyään kunnia-asia reagoida saatuun palautteeseen, ja palautteen kautta muutetut tai parannellut asiat kyllä muistetaan kertoa opiskelijoille. Sirén pitää tärkeänä, että opetustilanteessa varataan aikaa palautteen antamiselle ja tehdään siitä selkeästi osa opetusta. TTP:n palautejärjestelmää hän ei pidä liian raskaana.
Lääketieteen koulutusohjelman yksi perisynti onkin pitkään ollut toimimaton palautejärjestelmä. Pieniä askeleita on vuosien mittaan jokainen kurssi ottanut itsenäisesti, kun yliopisto- tai tiedekuntatasolla järjestelmien kehittäminen on tunnetusti erityisen hidasta. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen on kuitenkin edelleen ilmeisen haastavaa puolin ja toisin, mutta palautteella ja vastapalautteella tuetaan oppimista ja opetuksen kehittymistä. Opintojaksojen autonomia on koulutusohjelmassa erityisen vahva, joten toimiva standardoitu pakollinen palautteenanto ja vastapalaute toisi läpinäkyvyyttä puolin ja toisin.
Fysiatrian pakohuonepeliopetus on jo lyhyessä ajassa kerännyt pääasiassa positiivista palautetta.
Kyseinen fysiatrian pakohuonepeliopetus on jo lyhyessä ajassa kerännyt pääasiassa positiivista palautetta. Nähtäväksi jää, lisääkö opetuksen pelillistäminen fysiatrian substanssiosaamista kurssin jälkeen. Sirén kertoo, että tarkoitus on selvittää, onko opetuksen muutoksella ollut vaikutusta myös tenttiosaamisen osalta. Kurssin monivalintatentistä ja sen roolista osaamisen mittarina voi olla montaa mieltä. Palautteessa on paistanut opiskelijoiden kaipuu aktivoivalle, monipuoliselle ja osaamista testaavalle opetukselle.
Pelillinen oppiminen
Pelin ja leikin kautta oppimista on tutkittu jonkin verran – erityisesti lasten keskuudessa. 2017 julkaistu LEGO-säätiön rahoittama katsausartikkeli(1) kuvaa pelillistä oppimista ilon, merkityksellisyyden ja aktiivisen osallistamisen kautta.
Hyvän aktivoivan opetuksen kautta opitut asiat jäävät paremmin mieleen.
Opiskelussa olettamuksena toki on saada positiivista vahvistamista opituille asioille, mutta sen merkitys korostuu, kun osaamista aktiivisesti testataan. Mikä onkaan parempaa kuin saada positiivisia osaamis- ja oppimiskokemuksia pakohuonepelin etenemisen kautta? Hyvän aktivoivan opetuksen kautta opitut asiat jäävät paremmin mieleen.
Pelit, ilo, merkityksellisyys, positiivinen vahvistaminen välittömän palkitsemisen kautta? Kuulostaa enemmän Gen Z:n somehömpötykseltä kuin yliopisto-opiskelulta. Onko sitten oletettava, että nykynuoriso oppii vain opetusvideoiden, luentotallenteiden tai pelailun kautta. Ja kaupan päälle pitää toki saada välttämättömät dopamiiniannokset.
Voisiko koko lääketieteen kuuden vuoden opinnot tiivistää muutamaan tikkitokkivideoon tai iigee-reelsiin?
Vanha luentomuotoinen opetus on jo etä- ja hybridiopetusten myötä vihdoin näyttänyt pölyttyneet kasvonsa 2000-luvun kriittisen opiskelijayleisön edessä.
Vanha luentomuotoinen opetus on jo etä- ja hybridiopetusten myötä vihdoin näyttänyt pölyttyneet kasvonsa 2000-luvun kriittisen opiskelijayleisön edessä. Tärkeää onkin kuitenkin säilyttää pakollisten opetusten tarkoituksenmukaisuus, jotta 360 opintopisteen ylempi korkeakoulututkinto ei pääse lipsahtamaan kirjekurssiksi liikaa.
Fysiatrian terveiset
Millainen on nykylääkärikunnan osaamistaso fysiatrian ja tules-vaivojen suhteen? Fysiatria toimii tärkeänä diagnostisena ja konsultoivana osana tules-vaivojen kolmiodraamassa perusterveydenhuollon ja ortopedian rinnalla. Sirénin mukaan rooli fysiatrian poliklinikalla on kovin konsultatiivinen. Monimutkaisia ja epäselviä tilanteita jatkoselvitetään kuvantamistutkimuksilla ja arvioilla. Perusterveydenhuolto on ja pysyy tules-vaivojen kotipesänä, vaikka ainakin allekirjoittaneelle esimerkiksi selkävaivojen kokonaisvaltainen hoito oli terveyskeskuksessa vähintäänkin haastavaa.
Osataanko perusterveydenhuollossa arvioida selkäpotilaan tilannetta kokonaisvaltaisesti?
”Riippuu hirveästi, toiset osaavat ja välillä osaaminen on huonompaakin. Usein tulee vastaan nämä paikalliset alaselkäoireilevat, että heillä pitäisi se psykososiaalinen puoli ottaa biopuolen kanssa hyvin vahvasti mukaan, niin se jää aika usein.”
Sirén peräänkuuluttaa systemaattisuutta niin statustamisen kuin lähetteen laatimisen osalta: ”Ajatuksen pitäisi kulkea mukana, kun sitä diagnostiikkaa tehdään, ettei vaan tehdä tiettyjä temppuja ja yritetä sen jälkeen miettiä, mitähän tämä nyt sitten tarkoittaa.”
Pakopeli on Sirénin mukaan tullut jäädäkseen osana fysiatrian opetusta. Tulevaisuudessa opinnoissa voisikin olla enemmän tilaisuuksia päästä pakoon opetusta.
Teksti: Lauri Salaja
Kuvat: Onni Jaskari
Viitteet: (1) Josh, Jennifer N., et al. Learning through play: a review of the evidence. Billund, Denmark: LEGO Fonden, 2017.