Päivystys, se pakollinen paha, on muodostanut vuosikymmenien ajan erittäin merkittävän osan etenkin erikoistuvien lääkäreiden palkasta. Siksi päivystyskorvauksiin puuttuminen on aina tietynlainen riski: huonosti toteutettuna se voi viedä ison tukun rahaa monelta ruuhkavuosiaan elävältä.
Tämän vuoksi päivystyskorvauksien isompaa remonttia on hieman arasteltu. Nykyinen järjestelmä ei ole hyvä eikä vastaa tämän hetken tarpeisiin, mutta on välttänyt paremman puutteessa.
Nykymallit
Sairaalapuolella nykyinen päivystyskorvausmalli on sidoksissa yleisiin kunnallispuolen epämukavan työajan korvauksiin. Yksinkertaistettuna siis päivystystunnista saa 1,55-kertaisen tuntipalkan ja sen päälle epämukavan työajan lisät, jotka ovat varsin monimutkaiset ja jääneet ajastaan jälkeen. Esimerkiksi lauantailtalisä on 20 %, mutta sunnuntailta 100 % perustuntipalkasta. Tämä on jäännettä ajalta, jolloin lauantai miellettiin arjeksi ja sunnuntai oli todellinen pyhäpäivä. Nykyisin nämä vapaapäivät ovat keskivertotyöntekijälle aivan yhtä pyhät. Moni myöskin toivoisi joululta, juhannukselta ja muilta juhlapäiviltä tavallista sunnuntaita selvästi paremman korvauksen siitä, että vaihtaa joulupukin odottamisen tai juhannuskokon polttamisen työntekoon.
Terveyskeskuspuolella virkaehtosopimuksen mukaista päivystyskorvausta nautitaan enää ani harvassa paikassa. Virka-ajan ulkopuoliset päivystykset on joko keskitetty isoihin yhteispäivystyksiin, tuotetaan ulkoistettuna, tai sitten on luotu jokin oma paikallinen päivystyskorvausmalli. Tämän vuoksi virkaehtosopimuksen tk-päivystyskorvausten kehittäminen on junnannut paikallaan jo useamman vuoden ajan. Isoissa yhteispäivystyksissä tk-päivystyksen palkkamalli vaihtelee. Joissain maksetaan tuntikorvauksia osittain samalla logiikalla kuin sairaalapäivystyksessä, joissain taas nuppikorvauksia ja useimmissa paikoissa näiden eriasteisia yhdistelmiä.
Nuppikorvaus sinänsä on mielenkiintoinen asia, josta olemme useasti saaneet työpaikan kahvihuoneessa kiivaan keskustelun aikaiseksi. Jotkut rakastavat, jotkut inhoavat yli kaiken. Nuppikorvaus on urakkapalkkaa: ei kannata vetää lonkkaa, koska se menisi ennen kaikkea omaksi tappioksi. Toisaalta se voi useamman lääkärin työpisteessä kannustaa myös epäkollegiaaliseen ajatteluun: kukapa ei katsoisi mieluummin kolmea otiittilasta kolminkertaisella korvauksella sen sijasta, että taistelisi jonkin M1-arvion kanssa vastaavan ajan?
Yhteiset päivystykset?
Päivystysten keskittäminen on tuonut tk- ja sairaalapäivystykset samoihin tiloihin ja muutamassa paikassa on jo ennakkoluulottomasti poistettu raja-aita erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon päivystyksen väliltä. Raja-aidan poistaminen on tuonut uuden ongelman: jos periaatteessa tehdään samaa työtä, miksi tk-lääkärille ja sisätautien erikoistuvalle maksetaan eri malleilla palkkaa? Ristiriidat palkkauksissa ovat omiaan lisäämään epäkollegiaalisuutta ja kinoja päivystäjien välillä. Jos kerran lähdetään uudistamaan radikaalisti koko päivystyskorvausjärjestelmää, miksei saman tien unohdeta raja-aidat myös palkkauksessa ja luoda vain yhtä mallia, jonka mukaan maksettaisiin sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon aktiivipäivystäjien palkat ainakin yhteispäivystyksissä? Pienemmät tk-päivystyspisteet hoituisivat varmasti kuten ennenkin, ulkoistettuina tai paikallisten päivystyssopimusten varassa.
Yhtenäistämistä?
Päivystys on viime vuosina sekä keskittynyt että hajautunut: eri paikkakunnilla on käytössä mitä erilaisimpia päivystys- ja päivystyskorvausmalleja, ja lisäksi akuuttilääkärien ja lyhyempien päivystysvuorojen mukaantulo sekoittaa vielä pakkaa omalta osaltaan. Nykyiset päivystyskorvaukset on suunniteltu järjestelmään, jossa oltiin töissä 24–32 tuntia yhteen menoon. Tällaiset työrupeamat ovat hiljalleen häviämässä, kun päivystys muuttuu kuormittavammaksi yötunteinakin ja entistä enemmän tutkimustietoa kertyy siitä, että ylipitkät työvuorot ovat vaarallisia paitsi lääkärille itselleen, myös hänen potilailleen. Yhtä yhtenäistä päivystysmallia ei enää ole olemassa. Voiko siten olla enää yhtä yhtenäistä päivystyskorvausmalliakaan, joka olisi yhtä oikeudenmukainen 24 tuntia päivystävälle kuin kuuden tunnin vuoroja tekevälle? Vai pitäisikö palkkauksellakin suosia terveellisemmän pituisia päivystysvuoroja? Entä takapäivystyskorvaukset, miten ne rakennetaan? Takapäivystyksen kuormittavuus eri aloilla ja eri sairaaloissa kun on hyvin erilainen.
Neuvottelukierros 2014
Virkaehtosopimusneuvottelut ovat taas syksyllä aktivoitumassa, nykyinen sopimus päättyy alkuvuodesta 2014. Yleisen taloustilanteen vuoksi isoja rahavirtoja ja korotusprosentteja tuskin on odotettavissa. Tämän vuoksi olemmekin suuntaamassa katseita taas kerran tekstikysymyksiin ja ennen kaikkea päivystykseen. Päivystys on viime vuosina mullistunut niin paljon, että korvausten päivittäminen on nyt ajankohtaista silläkin riskillä, että yksittäinen lääkäri voi kokea muutokset ehkä huononnuksiksi. Palkkauksen on kuitenkin vastattava päivystyksen järjestämisessä ja kuormittavuudessa tapahtuneisiin muutoksiin. Lisäksi päivystyskorvausten pitäisi olla niin selkeät, että palkkakuitin lukemiseen ei tarvita omaa ohjekirjaa.
Terhi Savolainen, LL
Hallituksen puheenjohtaja 2013