Tartossa opiskelee noin 100 suomalaista lääketieteen opiskelijaa. Suurin osa heistä on kansainvälisellä linjalla. Sisäänottomäärä vaihtelee hieman vuoden mukaan, mutta kansainvälisiä opiskelijoita otetaan sisään vuosittain noin 24. Kansainvälisellä linjalla opetus on englanniksi, tästä huolimatta potilaiden kanssa työskennellessä on myös hyvä osata viroa. Viroa ei kuitenkaan tarvitse omalla ajalla alkaa itse opetella vaan ensimmäisen kahden vuoden ajan lukujärjestykseen kuuluu viron tunteja. Tämän jälkeen viron opiskelua voi jatkaa valinnaisten kurssien muodossa.

Viro tarttuu mukaan nopeasti jo ensimmäisen vuoden aikana kahviloissa ja kaupoissa asioiden. Ensimmäinen asia, jonka opin sanomaan viroksi taisi olla ‘yksi iso kahvi mukaan, kiitos’. Potilaiden kanssa keskustelu alkaa myös sujua kun pääsee yli alkujännityksestä ja alkaa rohkeasti juttelemaan. 

Tahti koulussa on kova, kokeita ja pienempiä testejä on paljon. Vauhtiin kuitenkin tottuu nopeasti jo ensimmäisen semesterin aikana. Itselleni suurin kulttuurishokki olikin juuri se, miten paljon aikaa opiskeluun oikeasti tulee laittaa. Muunlaiselle kulttuurishokille ei oikein jäänytkään aikaa. Viro ja Suomi ovat hyvin samanlaisia, joten täällä oli nopeasti kotoisa olo. Suurin muutos omassa elämässäni oli se, että ensimmäistä kertaa asuin kaukana perheestäni ja kavereistani. Onneksi uudet ystävät ovat olleet tukena ja kotiin saa nopeasti yhteyden soittamalla. 

Opiskelu Virossa on osittain hyvin samanlaista kuin Suomessa. Opinnot jakautuvat prekliiniseen ja kliiniseen vaiheeseen. Preklinikkaa tehdään kaksi ja puoli vuotta ja opiskelu tuona aikana on pääasiassa teoriapainotteista. Tämän aikana on tarkoitus luoda vakaa pohja normaaleista ja patologisista toiminnoista ihmiskehossa. Kursseina on esimerkiksi anatomiaa, histologiaa, patofysiologiaa sekä farmakologiaa. Prekliininen vaihe toi tutuksi pitkät päivät Tarton kirjastossa ja koulun anatomian luokassa. Elämää piti oppia tasapainottamaan ja priorisoimaan, nämä semesterit olivat itselleni kaikista raskaimmat. 

Opiskelu muuttuu käytännönläheisemmäksi, kun kliiniseen vaiheeseen siirrytään kolmannen vuoden keväällä, ja tuolloin myös opiskelupaikka vaihtuu biomeedikumista Tarton yliopistolliseen sairaalaan. Klinikkavaiheeseen kuuluu useita eri erikoisaloihin painottuvia kursseja, joiden aikana pääsee soveltamaan aiemmin hankittua tietoa potilaita tutkien, diagnosoiden ja hoitaen. Kielitaito pääsee testiin ja ensimmäisen kerran ainakin itse koin olevani osa lääkärikuntaa. Kliinisen vaiheen aikana on mahdollista suorittaa amanuenssuureja, käytännössä näitä ei kuitenkaan tutkintoon edellytetä. Neljännen vuoden jälkeen moni toimii Suomessa lääkärin sijaisena.  

Kuudes vuosi koostuu pelkästä harjoittelusta. Tällöin useimmat suomalaiset palaavat kotimaahan töihin. Harjoitteluihin kuuluu sisätauteja, kirurgiaa, terveyskeskustyöskentelyä ja valinnaisia harjoitteluja. Kuudes vuosi ja samalla koko lääkis huipentuu alkukesästä pidettävään loppukokeeseen.

Tartossa lääketiedettä opiskelevilla on myös oma kandiseura. TaSLO ry on perustettu vuonna 1995. Vaikka kandiseura on vielä nuori, on meillä jo rikkaat perinteet. Syksyn kohokohtana on järjestön vuosijuhlat, joihin saapuu nykyisiä opiskelijoita, alumneja ja kutsuvieraita niin Virosta kuin Suomestakin. Tapahtumia pyritään järjestämään paljon, ja yksi parhaimmista puolista Tartossa opiskelussa on se, miten hyvä yhteishenki täällä on opiskelijoiden kesken. Niin koulutuksissa kuin vapaa-ajankin tapahtumissa on aina hyvä henki ja kaikille löytyy varmasti hyviä kavereita. TaSLOn puolelta olemme myös aktiivisesti yhteyksissä suomalaisiin kandiseuroihin ja pyrimme lähettämään edustajia Suomeen tapahtumiin aina kun mahdollista.

Valitsin itse Virossa opiskelun, koska halusin opiskella kansainvälisessä yhteisössä ja englannin kielellä. En kuitenkaan halunnut lähteä liian kauas kotoa, ja Tartosta pääseekin kotiin Helsinkiin viikonlopuksi helposti koti-ikävän iskiessä. Tartto on tunnetusti tarjonnut opiskelijoilleen mahdollisuudet edetä valitsemallaan alalla. Olin kuullut paljon hyvää yliopistosta ja Tartosta kaupunkina ja hetkeäkään en ole katunut tänne tuloani.

Tarton yliopistollinen sairaala laajenee koko ajan, ja laitteisto ja työtavat ovat tätä päivää. Isona plussana myös se, että kliinisen vaiheen ryhmäkoot ovat 5-8 henkeä, vaihto-oppilaat mukaan lukien. Vaikka alan vähitellen jo miettiä Suomeen paluuta ja töiden alkua, tiedän, että lähtö ihanasta Tartosta tulee olemaan haikea. Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä on ollut lähteä Tartoon.

 

Sonja Andberg
SML paikallisedustaja, 4. vuoden kandi Virosta