2020, mikä vuosi. Nuorilla lääkäreillä, kuten muillakin, riitti käänteitä ja uusia haasteita, eikä poikkeusaika ole vielä lähelläkään loppuaan. Valoisiakin asioita on ollut: päivystyspoliklinikoille tuli spontaaneja ruokalahjoituksia ja potilailta saadut kiitokset tuntuivat kasvaneen.
Miten lääketieteen opiskelijoiden vuosi 2020 sujui? Haastattelin aiheesta kandidaatteja Turusta, Helsingistä ja Oulusta. Heistä osa esiintyy jutussa omalla nimellään ja osa nimettömänä.
Loma latasi akkuja
Kiitos tuoreen joululoman, jokainen haastateltu kandi ilmoitti haastatteluhetkellä kuuluvan hyvää. Isompia murheita ei ollut, suurimmalla osalla opinnot olivat jo alkaneet, yksi vielä lomaili. Oulun yliopistossa neljännellä vuosikurssilla opiskelevalla Jussa Louenivalla oli juuri loppunut psykiatrian kurssi. Hän oli ennen haastattelua tullut pelaamasta tennistä, josta rajoituksien takia on ollut pitkä tauko, ja pohti, että näin alkuvuonna 2021 olo on varmempi kuin vuonna 2020. ”Tuntee rajoitukset paremmin ja tietää, mitä rajoituksia saattaa tulla. Jollain tavalla on tottunutkin tilanteeseen.”
Kerralla etäopetukseen
Haasteet tuntuivat alussa kovin suurilta – miten järjestää opetus turvallisesti rajoitusten puitteissa? Myös jatkuvasti muuttuvat rajoitukset aiheuttivat epävarmuutta. ”[Rajoituksien alkaessa] opinnot kärsivät, kokonaisia klinikkaviikkoja jäi väliin ja riippui ihan tuurista esimerkiksi mitä käytännön tunteja toteutui. Ystäväni ryhmällä kokonaisen yhden oppiaineen kaikki käytännön tunnit jäivät pois eikä niitä mitenkään korvattu”, muistelee eräs turkulainen kandi alkuvaihetta. Sitten yliopisto mukautui, opettajat ja oppilaat löysivät uudet tavat opiskella ja opettaa.
Hypättiin digiloikalla etäopetukseen. Kaikki kandit kiittelevät yliopiston nopeaa toimintaa etäopetukseen siirtymisessä. Olli Kallioranta Oulusta neljänneltä vuosikurssilta muistelee, että muutos tuli todella nopeasti, ”muutamassa päivässä maaliskuun lopulla, kertarysäyksellä kaikki etäopetukseen”. Digivastaisten vastarintaa ei edes ehtinyt syntyä, kun kaikki siirtyivät kerralla striimaamaan luentoja, seminaareja ja pienryhmäopetuksia.
Nyt videotykin käynnistelyn sijasta luentojen alkaessa kysellään ”kuuluuko” ja viritellään diat näkyviin ruudulle.
Kysymysten kysymiseen on pienempi kynnys Zoomin chatissa kuin 150 hengen luentosalissa.
”Etäopetus sopii minulle paremmin, vaikka kurssikavereita onkin ikävä”, toteaa Helsingissä viidennellä vuosikurssilla opiskeleva Tuuli Rämö. Hän
kokee muutokset pääasiassa hyvänä. Etäopetus on joustavampaa, eikä sairastaminen katkaise opiskelua samalla tavalla kuin ennen.
Lisäksi on aiempaa hyväksytympää olla poissa lähiopetuksesta sairauden takia. Aiemmin ainakin osa opiskelijoista koki, että kouluun pitää tulla vaikka pää kainalossa: korvaavia suorituksia oli vaikea järjestää, ja niitä oli tarjolla vain painavista syistä. Nyt jo pieni flunssa tarkoittaa heti testiin joutumista ja omaehtoista karanteenia, kunnes testi on vastattu ja vointi parantunut.
Lääketieteen opiskelijat erityisen mediahuomion alla
Onko lääketieteen opiskelijoihin kohdistunut poikkeusaikana erityinen paine jopa tavallista tiukemman koronakurin ylläpitämiseksi? Näin ainakin kaikki haastatellut kandit kokevat. Vaikka ohjeiden mukaan olisi toimittu ja tauti pääsisi huonolla tuurilla leviämään, asia nostetaan eri tavalla otsikoihin kuin muilla opiskelualoilla. Helsingissä elokuussa uusien opiskelijoiden alfajaisissa tuli 300 altistusta varotoimista huolimatta. Järjestäjät olivat kuitenkin pitäneet osallistujista hyvät nimilistat, mikä helpotti jäljitystä. Kaikki preklinikkalaiset olivat hetken aikaa kokonaan etäopetuksessa. Turussa lokakuussa speksiin liittyvien juhlien myötä ilmeni tartuntaketjuja, ja viides vuosikurssi oli kaksi viikkoa poissa sairaalasta. Lööppeihin nostettiin erityisesti lääketieteen opiskelijoiden opiskeluala, kun muiden alojen opiskelijoiden tartunnoista uutisoitiin ilman opiskelualan täsmennystä, jos uutisoitiin. Vuosi 2020 herättikin monen lääketieteen opiskelijan huomaamaan, miten ainutlaatuista alaa he opiskelevat – viimeistään lukiessa Suomen Medisiinariliiton tiedonantoa siitä, miten valmiuslakia sovelletaan lääketieteen opiskelijoihin.
Elämä jatkuu
Poikkeusvuodesta on löytynyt myös mahdollisuuksia.
Monet yhdistykset ovat kertoneet kokouksien osallistujamäärien nousseen, ja esimerkiksi lääkärien paikallisyhdistyksissä osallistujakunta on ollut aiempaa nuorempaa polvea. Tuuli osallistuu aktiivisesti Lääkärin Sosiaalinen Vastuu -yhdistyksen toimintaan ja huomasi saman: etäkokoukset vetivät mukaan uusia aktiivisia jäseniä ja kiinnostuneita ympäri Suomea, kun aiemmin lähikokouksiin tuli lähinnä pääkaupunkiseudulla asuvia kollegoita. Yhteisöllisyys on tietysti ollut myös haasteiden edessä – miten uudet aloittavat lääketieteen opiskelijat verkostoituvat, löytävät uudelta opiskelupaikkakunnalta uusia ystäviä?
Juttua kirjoittaessa on hyviäkin uutisia jo tiedossa – rokotteita on annettu tällä päivämäärällä jo yli 70 000 – mutta myös huolestuttavia uutisia: brittivarianttia on löydetty Suomesta lisää ja tartuntalukemat ovat hiukan nousussa. Eletään edelleen päivä kerrallaan lukuja seuraten.
Kandeja poikkeusolot ovat koskettaneet eniten opiskeluissa, mutta moni on ollut myös kesätöissä sairastuneiden kanssa, ja kuolema on saattanut koskettaa niin töissä kuin omassa lähipiirissä. Haastatteluista jäi positiivinen olo: hyviä asioita on noussut esille, monen painopisteet ovat muuttuneet korostamaan aikaa läheisten kanssa ja rakkaiden harrastusten parissa kotona. Opiskelussa on tuntunut kaikilla kolmella paikkakunnalla suuntaus kohti isompia kokonaisuuksia ja pois nippelitiedon tenttimisestä. Koulupäivä ja sitä seuraava vapaa-aika voidaan viettää joustavammin. Olli perheellisenä on saanut aikaa kotona, ja luentojen välissä valmistuukin vaikka perheen päivällinen. Jussalla on ollut enemmän aikaa luoville sivuprojekteille, viimeisimpänä Adjuvantti-niminen YouTube-kanava (käykäähän katsomassa!).
Erikoiset elämät luo erikoisia ihmisiä, sanoi eräs filosofi aikanaan. Näistä poikkeuksellisista ajoista huolimatta pian valmistuvat taas seuraavat vuosikurssit kollegoita. Arkkiatri varmaankin pitää puheensa etänä. Sen sanoma kuitenkin pysynee samana kuin mitä se on jo vuosia ollut: ”parantajan tehtävänä on tavoitella hyvää, välttää pahaa ja auttaa jokaista, joka apua tarvitsee.” Näiden sanojen merkitys tuntunee näinä aikoina valmistuville erityisen korostuneelta.
Teksti: Janne Virtanen
Erikoistuva lääkäri
virtanen.janne@gmail.com
