Korkeakouluopintoihin vasta yli 30-vuotiaina päätyviä alanvaihtajia ja myöhäisheränneitä on joka alalla. Lääketiede ei ole tässä poikkeus, vaikka kuuden vuoden tiukka opiskelu saattaa olla liian korkea kynnys monelle sitä harkitsevalle. Monilla vanhemmilla opiskelijoilla on lisähaasteena perheen ja muiden taloudellisten sitoumusten yhteensovittaminen opiskelujen kanssa. Tämä on kuitenkin mahdollista hyvällä suunnittelulla, yhteistyöllä sekä luovilla ratkaisuilla. Itse kuulun niihin, jotka ovat päätyneet opiskelemaan uuden ammatin varttuneemmalla iällä.
Yli kolmikymppisen harkitessa lääketieteen opiskelujen aloittamista, ensimmäisenä mietityttää alanvaihdoksen järkevyys niin ”vanhana”. Itse tulin 32-vuotiaana siihen tulokseen, että parempi kokeilla, kuin kiikkustuolissa katua uskalluksen puutetta yrittää. Eläkeikään on tämän hetkisen arvion mukaan minullakin valmistumisen jälkeen vielä 30 vuotta ja terveyden pysyessä hyvänä luultavasti pidempäänkin. Lyhyt jäljellä oleva työura ei siis ainakaan voi olla peruste luopua opiskeluista.
Toisena haasteena ovat taloudelliset realiteetit. Monella yli kolmekymppisellä on jo lainoja ja kiinteitä kuluja, joita voi olla hankala järjestellä toimivaksi kokonaisuudeksi tulojen pienentyessä. Opiskelua harkitseva voikin joutua aloittamaan suunnittelun ja säästämisen muutamaa vuotta ennen opiskelujen aloitusta. Lainojen kuukausieriä voi yrittää järkevöittää tai hakea Kelan takaaman opintolainan lisäksi muuta lainaa.
Toki joillain taloudelliset asiat ovat jo niin hyvin reilassa, että ongelmia ei ole. Olemassa olevan ammattitaidon hyödyntäminen työskentelyyn kannattaa käyttää hyväksi ainakin ennen 4. ja 5. vuosikurssin kandin oikeuksia. Aiempia kontaktejaan hyödyntäen voi olla mahdollista yhdistää joustava työnteko ja täyspäiväinen opiskelu. Etätyömahdollisuus esimerkiksi freelancerina tai muuten joustavin ehdoin helpottaa paljon.
Usein haastavinta on mahdollisen perheen pyörittämisen yhdistäminen opiskeluun ja työhön. Puolisolta tämä vaatii suuria uhrauksia niin taloudellisen toimeentulon, kuin arjesta vastuunkannonkin osalta. Monesti opiskelu on yhteinen päätös ja nähdään sijoituksena tulevaisuuteen. Pienet lapset tuovat tähän soppaan oman pikantin mausteensa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hyvistä suunnitelmista ja Excel-taulukoista huolimatta arki saattaa silti käydä liian haastavaksi ja aiheuttaa kriisejä. Tähtien asennot voivat muuttua vuosien kuluessa synnyttäen parisuhteeseen säröjä. Olemme kaikki ihmisiä ja joustavuutta voidaan joutua vaatimaan enemmän, kuin osattiin ennakoida.
Opiskelun aloittaminen vanhempana vaatii myös tietyssä määrin enemmän työtä, kun aivot pitää saada adaptoitua takaisin opiskelumoodiin. Toisaalta monella on jo aikaisemman tutkinnon myötä kehittynyt itselle sopiva opiskelutekniikka ja -taktiikka. Elämänkokemus antaa rauhallisuutta ja laajempia näkökulmia. Jo-nähtyihin opiskelijabileisiin ei välttämättä tarvitse enää käyttää opiskeluun varattua aikaa.
Jokaiselle sopivia raameja ei ole olemassa, mutta kekseliäisyydellä ja periksiantamattomuudella pääsee pitkälle. Mikäli realiteetit ja motiivit eivät ole selkeät ja suunnitelma on tehty puolivillaisesti, voi matkalle ilmaantua mutkia. Itse kannustan astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kohtaamaan mahdolliset eteen tulevat haasteet. Art Williamsin sanoin: “I’m not telling you it’s going to be easy – I’m telling you it’s going to be worth it.”
Mikko Klemola
LK 4. vsk.
Rīga Stradiņš University
SML:n hallituksen ulkomaisten jäsenseurojen edustaja 2018
