1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun opiskelijaliikkeen radikaalimpien vuosien jälkeen opiskelijavaikuttaminen ei ole ollut enää kovin suosittua. Poliittisten teemojen vähentyminen ja yhteiskunnan muuttuminen vähensivät opiskelijapolitiikan kiinnostavuutta. Nykyään opiskelijavaikuttaminen ei tunnu kiinnostavan kovinkaan montaa, ja samat asiaan vihkiytyneet naamat edustavat opiskelijoita useilla tasoilla.
Tänä vuonna käytiin edustajistovaalit useilla yliopistopaikkakunnilla, jotka minusta osoittivat tämän luulon lääkisopiskelijoiden osalta vääräksi. Tuskinpa on liioiteltua sanoa lääkisläisten olevan murskavoittajia useiden kaupunkien edustajistoissa. Erityiskiitoksen tästä ansaitsee valtakunnallinen kampanjakoordinointi ja positiivinen somehypetys, josta vastasi Medisiinariliiton Ylioppilaskuntavaliokunta (YAVA) ÄLÄ ELÄ KUPLASSA! –kampanjallaan. Kiitos kuuluu myös loistaville ehdokkaille sekä taustatoimitsijoille.
” Tiedekunnat ja oppiaineet pyrkivät kehittämään koulutusta pyrkien kuuntelemaan opiskelijoita. Opiskelijoiden soisikin olevan kiinnostuneempia vaikuttamaan koulutusasioihin.”
Väittäisin, että lääkäriopiskelijoita vaivaa kuitenkin tietynnäköinen kapeakatseisuus vaikuttamisen suhteen. Vaikuttaminen nähdään suuriin linjoihin puuttumisena, äänestämisenä ja oman agendan ajamisena. Vaikuttaa voi kuitenkin muillakin tavoilla ja laajemminkin. Toivon lääkisopiskelijoiden jatkavan menestystä edustajistovaaleissa vastaisuudessakin. Lisäksi toivon, että opiskelijat vaikuttaisivat koulutukseensa entistä enemmän. Minusta on kuvaavaa, että niinkin tiedostavista ihmisistä kuin lääkisopiskelijoista kurssipalautetta kurssin opetuksesta ja käytännöistä antaa tentin jälkeen joskus vain jokunen kymmenen prosenttia.
Minun kokemukseni mukaan opiskelijoita kuunnellaan yliopistoissa hyvin. Suomen Medisiinariliitto ja Lääkäriliitto järjestivät marraskuun alussa perinteisen halloped-tapaamisen. Viikonlopun aikana Suomen lääketieteellisten tiedekuntien edustajat ja hallinnon opiskelijaedustajat keskustelivat yhdessä lääkärikoulutuksen tulevaisuudesta. Tässä vuosittain järjestettävässä tapahtumassa oli ilokseni ennätysmäärä osallistujia, yhteensä 25 henkilöä. Minun mielestäni se, että tiedekuntien edustajat ovat valmiita käyttämään perjantai- ja lauantaipäivänsä keskustellakseen opiskelijalähtöisesti koulutukseen liittyvistä asioista osoittaa, että opiskelijoita kuunnellaan. Tiedekunnat ja oppiaineet pyrkivät kehittämään koulutusta yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opiskelijoiden soisikin olevan kiinnostuneempia vaikuttamaan koulutusasioihin: kyllä, vaikuttaminen on sinunkin juttusi!
Tämä on viimeinen Nuori Lääkäri -lehden kolumnini Suomen Medisiinariliiton puheenjohtajana. Vuosi suomalaisten lääkisopiskelijoiden ainejärjestöjen kattojärjestön puheenjohtajana on osoittanut minulle seuraavan: kollegiaalisuus yhdistää eri paikkakunnilla opiskelevia. Yhdessä valmistuneiden kanssa meidän on mahdollista kehittää professiotamme. Tartutaan me opiskelijatkin tähän mahdollisuuteen!
Otso Arponen
Suomen Medisiinariliiton hallituksen puheenjohtaja
Lue myös muita Nuori Lääkäri 6/15 -lehden kirjoituksia sekä Otso Arposen aikaisempia kolumneja.