Tähän nykyajan opiskelijan kesätöiden hankkiminen on mennyt, hävyttömän aikaiseen paniikkimetsästämiseen. Olen siis itse neljännen vuoden kandi ja menen ensi kesäksi 2016 terveyskeskuksen vuodeosastolle lääkärin sijaiseksi. Tekemättä päivääkään lääkärin töitä, pitäisi jo aloittaa niiden metsästäminen kesäksi 2017! Monet kurssikaverini ovat jo buukanneet omat terveyskeskuslääkärisijaisuutensa joulun tienoilla. Ryhmäpaine on kova, vaikka muuttujia kesän 2017 suhteen on monia.
Mielessäni pyörii runsaasti kysymyksiä ja vaihtoehtoja. Haluanko asua kotona vai olenko valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle? Haenko työpaikkaa yksin vai jonkun kanssa? Kuinka pitkää työmatkaa olen valmis kulkemaan? Millainen seniorituki työpaikalla on? Haluanko terveyskeskukseen vai sairaalaan, päivystykseen vai vastaanottotyöhön, isolle vai pienelle paikkakunnalle? Millainen palkkaus on, entä muut edut? Miten perehdytys on toteutettu? Onko aloittelevan kandin hitaus/nopeus työssään huomioitu? Joustovara työpäivien suhteen? Näiden ja monien muiden mieltä askarruttavien kysymysten miettimiseen ja niistä keskustelemiseen iso osa viikostani menee. Tässä kohtaa voisikin pohtia, olisiko vain helpompaa buukata joku työpaikka, mieluinen tai ei.
Kurssikaverien kysely: ”Minne sä Krista oot menossa kesätöihin?”, tarkoittaen siis kesää 2017, ei myöskään lievitä paniikinomaista joukkohysteriaa, joka koko Tampereen lääkiksessämme jyllää. Tämä on myös havaittavissa alemmilla kursseilla. Se leimahti heidän osaltaan jälleen liekkeihin, kun 3. kurssi sai tietää omat ensimmäisten kliinisten jaksojensa sijoitukset noin kuukausi sitten. Sijoitukset klinikoissa määrittävät ensimmäisen lääkärisijaisuuskesän työmahdollisuudet. Voin vain kuvitella kauhulla ylilääkärien sähköposti- ja puhelintulvaa seuraavien päivien aikana.
Vuosi takaperin muistelen keväällä miettineeni, että eihän minulla vielä kiire ole kesän 2016 töiden suhteen. Hyvillä mielin vietin amanuenssuurikesää välillä myös lomaillen. Opiskelujen jatkuessa syksyllä, ja alkaessani töitä kyselemään, karu totuus iski vasten kasvoja. Hyvin monesta paikasta sanoivat, ettei vapaita töitä enää ole vuoden päähän, kaikki paikat on buukattu ja ylikin. Siinä vaiheessa muistan pienen paniikin iskeneen. Hätääntyneesti lähettelin lukuisia sähköposteja. Onneksi muutama sitten tärppäsi ja sain sentään vielä valita kesätyöpaikkani. Mielenkiinnosta kysäisin samalla myös kesän 2017 tilannetta (siis alkusyksystä 2015) ja sain kauhukseni huomata, että sinnekin oli jo rutkasti alustavia sopimuksia kirjoiteltu.
Onko tämä siis oikein ja voisiko tälle hirvittävän aikaiselle kesätyöhamstraukselle tehdä jotain? Pidän siitä, että osa ylilääkäreistä yrittää muuttaa suuntaa. He esimerkiksi odottavat kaikki saapuvat hakemukset elokuun loppuun, joka on mielestäni silti todella aikaisin, ja päättävän vasta tämän jälkeen keitä palkkaavat töihin. Paremmalta tuo silti kuulostaa, kuin kesätöiden buukkaaminen puolitoista vuotta etukäteen tai vieläkin aikaisemmin. Pidän tietyllä tapaa myös ajatuksesta, että katsotaan ajan kanssa, ketkä olisivat kiinnostuneita tulemaan töihin ja valikoidaan heistä sopivimmat, niin kuin muissakin ammateissa on tapana. Työnhaussa nopeat syövät hitaat -menetelmä ei todennäköisesti pidemmän päälle kannata.
Onneksi kukaan aktiivinen kandi ei varmasti ilman kesätöitä jää, jos on valmis omista kriteereistään joustamaan. Aina on hyvä muistaa myös amanuenssuurien mahdollisuus, sillä niissäkin pääsee näkemään ja kokemaan monenmoista. Saattaa jopa se oma erikoisalakin löytyä puolivahingossa. Tekevälle aina töitä löytyy ja ei yksi kesä kenestäkään valmista tee. Antoisia kesätyöhetkiä kaikille!
Krista Korja
LK
SML:n hallituksen jäsen