Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Onko väkivallan uhkaan vain pakko turtua?
Etusivu > Onko väkivallan uhkaan vain pakko turtua?

Onko väkivallan uhkaan vain pakko turtua?

Kun potilas uhkaa henkeäsi, ahdistaa. Kun päädyt toimimaan uhkauksen vaatimalla tavalla vastoin parempaa tietoasi, harmittaa. Kun lopulta saat oikeuslaitoksen päätöksen käynnistämäsi rikosprosessin johdosta se jo, noh, vituttaa. 

Taannoin eläköitynyt kollega muistutti blogissaan olevan kornia, miten avuttomaksi lääkärit ja hoitajat heittäytyvät kohdatessaan väkivaltaa. Sylkykupiksi tekeytymisen sijaan on parempi toimia: alkuun pakenemalla ja myöhemmin oikeusjärjestelmään luottamalla. Näin asia tietenkin onkin lähes jokaisessa maailman kolkassa, paitsi siinä kaikkien potilaan oikeuksien ja hoitohenkilökunnan epäoikeuksien pyhätössä, jota myös terveyskeskukseksi kutsutaan.  

Tässä pyhätössä toteutuu ikiaikainen (ja ennen kaikkea yksisuuntainen) oikeus valittaa, haistatella, uhata ja keveästi pahoinpidellä. Jos kohteeksi sattuukin ei-sylkykupiksi suostuvaista laatua oleva Kollega, viimeistään oikeusjärjestelmä palauttaa hänet ruotuun. Saattaahan esimerkiksi olla, että kirjaimellisesti nurkkaan ajettu Kollega on ymmärtänyt lääkärin terveyteen ja henkeen kohdistuvia uhkauksia huutavan ja tärisevän Potilaan tarkoitusperät väärin, ja keskustelu onkin tosiasiassa käyty asianmukaisessa hengessä. Ainakaan Kollega ei voi pitävästi muuta osoittaa.  

Uhkauksen vaatimalla tavalla toimimisen saatetaan myös katsoa olevan lääketieteellisesti asianmukaista hoitoa. Kollega ei tästä samaa mieltä välttämättä ole – jäihän riittävä anamneesi ottamatta ja Potilaskin tutkimatta. Lakimiehen koulutus antaa ilmeisesti kuitenkin korkeamman pätevyyden hoidon asianmukaisuuden arviointiin, kuin lääketieteellinen koulutus. Lopputulemana oikeus saattaa myös muistuttaa, ettei reseptin tai lähetteen laatiminen ole julkisen vallan käyttöä, eikä näin kyseessä ole virkamiehen vastustaminen – väkivaltaisesta vastustamisesta puhumattakaan. 

Työnantajalta reaktio tilanteeseen ei vie vuoden päiviä oikeuslaitoksen tapaan. Kollegan HaiPro:ssa ilmaisema tarve pyöritellä huoneen kalusteita siten, ettei lääkäri istuisi kopperonsa perimmäisessä nurkassa potilas itsensä ja poistumistien välissä, kulkee ylilääkärin käsien läpi nopeammin kuin Xanorit Sörnäisten metroasemalla. Liian kallista ja aikaa vievää. Uusista vastaanottohuoneista jätetään huoneiden väliset ovet kokonaan pois.  

Pian Kollega huomaa tutun nimen ajanvarauskirjallaan. Soitto lasikoppiin tuottaa vastauksen: “Ei se viime aikoina ole riehunut.” Porttikiellon voi ansaita kulmakuppilaan, mutta terveyskeskuksiin ei sellaisia jaella. Meille joka Jamppa on tervetullut sellaisena kuin on. 

Niin, sylkykupiksi ei pidä lääkärin suostua. Sadetakki on kuitenkin syytä hankkia. 

Avainsanat: