Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Onko sydän oikealla, aluevaltuutettu Sauli Seittenranta?
Etusivu > Onko sydän oikealla, aluevaltuutettu Sauli Seittenranta?

Onko sydän oikealla, aluevaltuutettu Sauli Seittenranta?

Sauli Seittenranta on turkulainen tuore aluevaltuutettu, joka uskoo vahvasti, että hyvinvointialueet parantavat hyvinvointia. Syväreitä vaille valmis nuori lääkäri joutui aluevaalikampanjansa aikana Helsingin Sanomien kuulustelemaksi siitä, voiko hän sanoa olevansa terveyskeskuslääkäri. Nuori Lääkäri haastatteli Seittenrantaa lääkäripoliitikoista, sote-uudistuksesta ja julkisuuden kiroista.

Helsingin Sanomien taannoisesta jutusta inspiroituneena täytyy tietysti aloittaa tällä: oletko terveyskeskuslääkäri?
Kyllä mä olen, terveyskeskuslääkärin töitä teen. Minun nimeni siellä on reseptissä, lausunnossa ja todistuksessa alla, että vakuutan kunnian ja omatuntoni kautta.

Millainen fiilis oli, kun Hesarista soitettiin?
Sen jälkeen, kun oli ollut se Perussuomalaisten juttu HUSin valtuuskunnan jäsenyydestä, aloin vähän miettiä, tuleekohan minullekin soittoa. Ymmärrän, että tämän voi tulkita niin, että väitän olevani laillistettu lääkäri, vaikka työnkuvassahan se ei vaikuta mitenkään, kun sijaistaa virkaa. Siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran pirisi puhelin, olin vielä vähän unten mailla viikonloppuna ja pistin puhelimen vain hiljaiseksi. Kun se toisen kerran soi, älysin, että taitaa olla toimittaja. Perustelin juuri niin kuin olin nähnyt, että minulla on oikeus käyttää virkanimikettä kertoakseni äänestäjille työstäni.

Kerro taustastasi ja mikä sai sinut lähtemään ehdolle aluevaaleissa.
Aloitin lääketieteen opinnot 2014 Turussa ja olen nyt opinnäytetyön hyväksymistä vaille valmistunut. Kiinnostuin alun perin opiskelijapolitiikasta. Olin neljä vuotta ylioppilaskunnan edustajistossa ja viimeisimpänä ylioppilaskunnan varapuheenjohtajana. Siitä rupesin tähtäämään kuntavaaleihin, ja viime kesäkuussa lykästi sillä saralla.

Vähän jännitti, tuleeko sote-uudistus, ja tulihan se. Ei mennyt kuin pari viikkoa, niin se mun pääjuttu, jota olin kuntapolitiikkaan lähtenyt tekemään, siirtyikin jo eteenpäin. Luonnollisesti lähdin jahtaamaan sotea aluevaaleihin. Sote-uudistusta on pyöritetty yli 15 vuotta ja paikallisella tasolla himmailtu uudistuksia, koska on odotettu aina sitä kansallista. On paljon asioita, mitä joita voi tehdä paremmin ja sujuvammin, sekä työntekijöiden että potilaiden ja asiakkaiden ja myös talouden kannalta.

Minua kiinnostavat yleislääketiede ja psykiatria, ja olen myös miettinyt, miksi politiikka ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat. Uskon, että kiinnostun kaikesta, mikä on monimutkaista ja sisältää paljon erilaisia nyansseja ja näkemyksiä ja paljon asiaa ja opeteltavaa. Aika lailla sopii yleislääketieteeseen tämä kuvaus, ja politiikkaan myös.

Millaisia eväitä opiskelijapolitiikka on antanut muuhun poliittiseen työhön?
Se antaa hyviä valmiuksia. Ehkä riippuu vähän siitä, kuinka paljon itse antaa opiskelijapolitiikalle: käykö vain kokouksissa istumassa eikä pidä puheenvuoroja asioiden puolesta tai yritä itse esittää asiakohtia asialistalle.

“Mutta samat jutut skaalautuvat kuntatasolle ja nyt aluevaltuustotasolle ja varmasti valtakunnan tasollekin. Ihan samalla tavalla asioista päätetään yhdessä pöydän ääressä istuen, puheenvuoroja jakaen ja äänestäen ja pöytäkirjaa pitäen.”

Entä verkostoitumisen näkökulmasta? Tuntuuko, että samoihin naamoihin törmää joka puolella?
Joo, ehdottomasti. Kyllähän ne, jotka lähtevät aktiiveiksi tai opiskelijapolitiikkaan, täyttävät jonkin oireyhtymän kriteerit, ja kyllä se seuraa ehkä peräti elinikäisesti. Samat naamat näkyvät, ja se on ihan ilahduttavaakin. Sillä tavalla on suhteita moniin eri suuntiin ja pääsee myös jatkuvasti altistumaan eri näkemyksille hyvässä hengessä tuttujen ihmisten kanssa, vaikka muuten puoluerajat voisivat olla sellaisia, että ainakin julkisissa tilaisuuksissa täytyy naljailla aggressiivisesti.

Olet Kokoomuksen listoilla. Näin lääkärinä on pakko kysyä, onko sydän oikealla?
(nauraa) Metaforisesti kyllä, anatomisesti on ihan normaali situs.

Montako situs inversus -vitsiä kuulit kampanjoidessasi?
Valitettavasti ei tullut yhtään. Se johtuu koronasta ja vähän talvesta myös. Ei päässyt siihen kampanjoinnin parhaaseen puoleen, että pääsisi kadulle ja tapahtumiin keskustelemaan ja koeponnistamaan omia ajatuksia. Se jäi vähän semmoiseksi metsään huuteluksi, someen ja nettisivuille julistaminen on vähän yksinäistä. Eikä tullut kukaan tämmöisiä vitsejä heittelemään.

Somessa kampanjoidessa, kun palautetta ei saa samalla tavalla, tulee varmasti sellainen fiilis, että lukeeko näitä kukaan.

Ja onko tää fiksua, mitä mä selitän. Oli kiva, kun oli muutamia sellaisia tilaisuuksia, joissa pääsi juttelemaan muiden ehdokkaiden ja potentiaalisten äänestäjien kanssa. Sai vähän vastakaikua, että kyllä ne ajatukset, joita on julistanut internetin pysyviin arkistoihin, ovat olleet ihan fiksujakin.

Aluevaalit olivat lääkäreiden voittokulkua, mutta miten näet lääkäreiden mahdollisuudet toimia poliittisina vaikuttajina? Siihen ei koulutus anna varsinaisesti suoraan eväitä.
On totta, että koulutus ei välttämättä tarjoa sellaista johtamisen ja hallinnon substanssiosaamista eikä toisaalta rohkaise laaja-alaiseen verkostoitumiseen, kun taas jossain kauppiksessa se on ehkä se tärkein asia. Mutta kyllä ajattelisin, että toisaalta lääkärin ammatissa oppii tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja perustelemaan asioita ja kuuntelemaan. Uskon, että sikäli lääkäreillä on ihan hyvät valmiudet politiikkaan.

Lääkäritaustaisia ihmisiä on paljon politiikassa erilaisilla taustoilla. Mikä tekee lääkäripoliitikon? Onko lääkäri ikuisesti lääkäripoliitikko vai liittyykö se siihen, mitä asioita politiikassa ajaa?
Aika mielenkiintoinen kysymys. Kyllä mä veikkaisin, että se seuraa ja on vähän sellainen leimakin, että sitä on vähän aina lääkäripoliitikko, vaikka ajaisikin jotain muita asioita. Veikkaan, että se seuraa ehkä silloinkin, kun ei haluaisi.

Niin, ainakin jos erehtyy tekemään jonkin rikkeen, koska mikäs sen parempaa kuin saada otsikkoon yhtä aikaa sekä lääkäri että poliitikko.

Nyt alkaa pelottaa. Eikös Hesarilla oleo ollut myös niitä ”lääkäreiden tekemät rikokset” -sarjoja?

Mitkä ovat tärkeimmät asiat, joihin haluat vaikuttaa aluevaltuustossa?
Minulle kaikista kaikkein läpileikkaavin teema on se, miten vuosikymmentenkin päästä Suomessa riittää rahat hyvinvointipalveluihin.

“Vaikka on aina ikävää alkaa puhua rahasta, kun puhutaan näinkin tärkeästä asiasta kuin ihmisten terveys, niin se on se edellytys.”

Me ollaan jääty Pohjoismaisessa talouskehityksessä jälkeen, ja jos meidän kansantalous pahasti sakkaa, niin sitten meillä on aina vähemmän mahdollisuuksia.

Aluepolitiikassa tämä pitää huomioida niin, että rahaa käytetään mahdollisimman vaikuttavalla tavalla. Yksittäisenä selkeänä toimenpiteenä terveysvaikuttavuudelle ja kustannusvaikuttavuudelle näen terveyskeskusten tilanteen. Kun katsoo, miten rahat ovat jakautuneet, niin erikoissairaanhoito on paisunut paisumistaan. Siihen toki vaikuttaa ikääntyminen ja lääketieteen kehitys, mutta uskon, että osittain myös medikalisaatio ja se, että perusterveydenhuolto ei välttämättä pysty vastaamaan palveluntarpeeseen. Monesti on ollut nyt etenkin korona-aikana niin, että perusterveydenhuollossa ollaan ongelmissa, joten potilaat makaavat erikoissairaanhoidon osastoilla, potilaita joudutaan lähettämään erikoissairaanhoidon päivystykseen ja toisaalta hoitovelka kasautuu, ongelmat ovat graavimpia siinä vaiheessa, kun niihin pystytään puuttumaan, ja sitten potilaat päätyvätkin erikoissairaanhoitoon.

Eikä kyseessä ole välttämättä pelkkä resursointi, koska näyttäisi siltä, että myös vastaanottojen määrä on vähentynyt perusterveydenhuollossa, vaikka lääkärimäärä on lisääntynyt, eli aikaa menee paljon enemmän muuhun kuin aiemmin. Olen tuskastunut viimeksi eilen oikein vihaiseksi, kun jouduin kolmatta kertaa etsimään jotain lamppuja ja monofilamentteja ympäri rakennusta. Perusterveydenhuollossa myös esimerkiksi johtaminen ja seniorituki on tärkeää, kun on aiempaa enemmän sijaisuuksia ja nuoria lääkäreitä.

Pelastus- ja sosiaalitoimi kuuluvat myös hyvinvointialueiden vastuulle. Oletko jo ehtinyt perehtyä näiden järjestämiseen?
Sosiaalitoimen puoleltahan lääkärin työssä näkee sitä rajapintaa jatkuvasti, kun puhutaan esimerkiksi ikääntyneiden asumispalveluista ja lastensuojeluilmoitusten tekemisestä. Kun ei ole niin paljon ekspertiisiä sosiaalipuolen sisältä, tärkeänä on integraation edistäminen, joka lähtee jo esimerkiksi tietojärjestelmien kehittämisestä, että tarvittavissa tilanteissa nähdään, mitä toisaalla tehdään ja onko edes olemassa kontaktia sosiaalipuolelle.

Olet Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta, johon kuuluu 27 kuntaa. Miten luulet päätöksentekoon vaikuttavan sen, että kaikilla kunnilla ei ole omaa aluevaltuutettua?
Kyllä se voi vaikuttaa, mutta itse olen ainakin luottavainen, että aika kattavaa edustusta on ympäri maakuntaa. Alueellisesta kattavuudesta pyritään jatkuvasti pitämään huoli esimerkiksi luottamuspaikkojen jaossakin, ettei vahingossakaan päästetä käymään niin, että joitain alueita maakunnasta jäisi kokonaan huomioimatta.

Miten ajattelet tämän vaikuttavan lääkärin työhön?
Jos sote-keskuksia syntyy, niin moniammatillisuus voi ainakin lisääntyä. Palveluverkkoa, eli sitä millä paikkakunnilla asemia ja terveyskeskuksia on, tulee varmasti jokainen hyvinvointialue tarkastelemaan. Kysymys voi olla, vaihtuuko työpaikan fyysinen sijainti. Mutta en usko, että mitään kovin isoja mullistuksia tapahtuu. Kyllä ne terveyskeskukset on sillä tavalla sijoiteltu, että on tietty etäisyys jokaisesta kolkasta.

Palkkaharmonisaatio voi vaikuttaa myös. Jos ei löydetä jotain fiksua ratkaisua, miten saadaan palkassa huomioitua etäisyys kodin ja työpaikan välillä, niin aika huolestuttavalta kuulostaa. Jos keskuskaupunki nousee palkkakuopasta eikä palkassa saa olla edes sellaista eroa, että sillä kattaisi työmatkan ympäryskuntaan, niin millä ympärysalueiden työpaikat kilpailevat houkutellakseen ajomatkan päähän tekijöitä?

Uskotko, että hyvinvointialueet lisäävät hyvinvointia?
Kyllä mä uskon. Menee aikansa, että asioita saadaan kehitettyä. Meillä Varsinais-Suomessa on esimerkiksi maan ennätys tietojärjestelmien määrässä, ja tällaisten asioiden yhteensovittamisessa kestää aikansa. Mutta kyllä mä näen arjessa esimerkiksi sen, että tiedon saaminen erikoissairaanhoidosta on nykyään haastavaa, kun ne Kanta-arkiston lehdet pitää klikkailla yksitellen auki.

“Ihan jo se, että on saatavilla kaikki tarvittava tieto vastaanotolla yksikössä kuin yksikössä, lisää mun mielestäni terveyttä.”

Onko kaikki julkisuus hyvää julkisuutta?
Kun Hesarin toimittaja soitti, en kyllä yhtään osannut sanoa. En luottanut siihen, että kaikki olisi positiivista. Mutta nyt jälkikäteen tuntuu siltä, että kyllä se taitaa olla.

 

Teksti: Minna Lehtisalo
Kuva: Katariina Kökkö