Kunta-alan työehtosopimusneuvottelut keskeytyivät 28.2. Kuntatyönantajien (KT) yksipuolisesta aloitteesta. KT katsoi, ettei neuvotteluissa ollut edellytyksiä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, ja ilmoitti kutsuvansa osapuolet jälleen pöytään, kun se katsoo siihen olevan edellytyksiä. Keskeytyksen seurauksena hoitoalan neuvottelujärjestöt aloittivat työtaistelutoimet ensin vuoronvaihto- ja ylityökielloin sekä jäljempänä lakkovaroituksin. Myöhemmin myös JUKO ryhtyi työtaistelutoimiin antamalla lakkovaroituksen, johon myös Lääkäriliitto on osallisena. Ja näin kaaos oli valmis.

Työtaistelutoimet ovat nostattaneet keskustelua niin sosiaalisen median keskustelupalstoilla, valtakunnanmediassa kuin kahvipöydissäkin. Mielipiteitä työtaistelusta on niin puolesta kuin vastaankin. Monet perustelevat kielteistä kantaansa nykyisellä, jopa katastrofaalisella maailmantilanteella. Samalla kun koronapandemia kurittaa terveydenhuoltoa jo pian kolmatta vuotta, on itänaapurimme päättänyt aloittaa täysimittaisen sodan itsenäistä valtiota vastaan ei niin kaukana omalta itärajaltamme. Hoitovelka on jo nyt suunnaton, eikä suuntaa ylöspäin näytä löytyvän. Mitä ne lakot vielä tähän päälle auttavat?

Mietitäänpä asiaa hieman isommassa kuvassa, ohi Ukrainan kriisin tai koronapandemian.

Suomen perusterveydenhuolto on jo nyt kriisiytyneessä tilassa. Yhä useampi (nuori) lääkäri raportoi kyselyissä lisääntyneestä uupumuksesta ja ylikuormituksesta töihin liittyen. Osa-aikaisuudet lisääntyvät ja vastavalmistuneita kollegoita on vaikea saada sitoutettua terveyskeskuksiin. Yhä vähenevät hoitajaresurssit tekevät tilanteesta entistä tukalamman. Kaiken tämän päälle uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023 ja koko sotesektorille koittaa hyppy tuntemattomaan.

Jotta työolot paranisivat ja sen kautta hoitovelka pienenisi, on järjestelmän uudistaminen ja työntekijän hyvinvoinnin edistäminen välttämätöntä.

Virka- ja työehtosopimukset ovat tämän uudistamisen kriittinen perusta. Kuinka voisimme olettaa, että näihin muutoksiin päästäisiin antamalla työnantajaosapuolen sanella työehdot? Tai että työntekijät, tavalliset terveyskeskus- ja sairaalalääkärit, tämän järjestelyn hyväksyisivät? Työnantajan kun voidaan olettaa tavoittelevan omaa etuaan ja itselleen parempia työehtoja, jotka ovat pois työntekijän selkänahasta. Käytännön esimerkkiä ei tarvitse hakea Paperiliittoa kauempaa, jossa vastaavanlaisen järjestelyn yrittäminen on saanut aikaan jo pian kolmatta kuukautta kestävät lakot.

Eli vastauksena otsikossani esittämään kysymykseen: Kyllä, koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole. Vaikka maailmantilanne onkin tällä hetkellä vähintäänkin kamala ja meidän jokaisen tulee tehdä kaikkemme Ukrainan kriisin laukaisemiseksi ja siviiliuhrien auttamiseksi, ei meidän tule sivuuttaa sen vuoksi omia ongelmiamme. Se ei ratkaise terveydenhuollon kriisiä eikä lyhennä hoitovelkaa ja koituu lopulta sekä itsemme, potilaiden että Ukrainasta mahdollisesti saapuvien pakolaisten pahaksi.

 

Markus Hautamäki, LK
Edunvalvontavaliokunnan jäsen