Olen ehtinyt kuluttaa sairaaloiden ja terveysasemien käytäviä jo yllättävän monta vuotta. Lisensiaatiksi valmistumisen jälkeiset vuodet menivät omaa kokonaisosaamista täydentäessä, mutta tänään sitä jo hahmottaa paremmin omat vahvuudet ja heikkoudet. Urasuunnitelmatkin alkavat jo muotoutua seuraaviksi vuosiksi, tai ehkä jopa vuosikymmeniksi.  

Onko lääkärin tehtävä vain soveltaa jo hankkimaansa tietoa muutaman vuosikymmenen ajan omiin potilaisiinsa, vai pitäisikö itse myös luoda uutta? Haluanko toistaa työssäni aiempien gurujen kehittämiä hoitomenetelmiä, vai olisiko minusta luomaan uusia hoitokäytäntöjä seuraaville lääkärisukupolville? Jokaisen täytyy ajoittain tehdä rutiiniluontoistakin työtä, mutta itse huomaan kaipaavani uutta sisältöä ja sytykettä kaikkiin elämäni ja urani vaiheisiin. 

Lääkärille on klassisen pelkän kliinikkouran ohella onneksi muitakin vaihtoehtoja – perinteisempiä ja epätavallisempia polkuja, joita olemme pyrkineet tuomaan esille Nuori Lääkäri -lehden sivuilla. Lääketiede, siihen liittyvä teknologia ja hoitokäytännöt kehittyvät vain tutkimustyön kautta. Kehitystyöhön osallistuminen tai oma tutkimusprojekti kerryttävät tietämystämme ihmisestä ja lääketieteestä. Luomalla uutta lääketiedettä parantaa potilaiden hoitomahdollisuuksia – lääketiede ja terveydenhuolto eivät ole vielä valmiita.  

Rahoituksen saaminen tutkimustyölle on haastavaa, varsinkin tutkijanuran alkuvaiheessa, ennen ensimmäistä julkaisua. Harva myöskään haluaa laittaa erikoistumista ja kliinikon uraa kokonaan hyllylle useamman vuoden kestävän väitöskirjatyön ajaksi, joten aikataulutukseen liittyvät haasteet ovat varmasti tuttuja jokaiselle tutkimustyötä tehneelle kollegalle. Tutkimustyötä tehdään tiimissä ja silloin kun itsellä olisi varattuna aikaa – päivä tai kuukausia – ei muilla välttämättä olekaan mahdollisuutta panostaa yhteiseen projektiin. Toisaalta kliinisen työn ohessakin pitäisi koko ajan kyetä käyttämään ainakin muutamia tunteja viikossa tieteeseen – päivystysten ja muiden sairaalatyön velvoitteiden lisäksi. Valitettavan harvassa ovat ne työnantajat, jotka katsovat tutkimustyön perusteeksi osa-aikaisuudelle. Yliopistobyrokratiakin luo omat haasteensa, eikä sen opetteluun kuluvaa aikaa voi yliarvioida.  

Yksi elämä ja työura on kuitenkin sen verran pitkä – ja ainutlaatuinen – ettei sitä kannata käyttää leipääntymiseen. Haastan sinut pohtimaan tänään, mitä haluat elämältäsi ja uraltasi seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Mieti, miten aiot kehittää lääketiedettä ja terveydenhuoltojärjestelmää. Oletko sinä jo kantanut kortesi kekoon hoitomahdollisuuksien parantamiseksi?  

 

Pauli Vähämurto
Nuori Lääkäri -lehden päätoimittaja