Kirjoitin tätä blogikirjoitusta pitkään. Tai oikeastaan en tätä, vaan ainakin neljää muuta. Pää tuntui kumisevan tyhjää ja sovittu päivämäärä painoi päälle. Ajatukset katkeilivat ja alun jälkeen hyvätkin ideat latistuivat. Joskus muistan ajan, jolloin kirjoittaminen oli mieleistä puuhaa ja ideoita siihen tuntui löytyvän helposti. Se oli todennäköisesti aika joskus ennen lääkistä tai vähintäänkin lääkäriksi valmistumista.
Nykyään huomaan surullisena, että lääkärin työaika ja prosessit on optimoitu ja maksimoitu – usein jonkun muun toimesta kuin lääkärin. Totuus on kuitenkin se, että ajatustyö vaatii aikansa. Lisäksi ideointi on kovaa työtä ja vaatii luovuutta, uusia ajattelutapoja, ehkä kirjallisuutta, joka syöttää uusia näkökulmia ja ratkaisuehdotuksia.
Toisaalta ideoiden syntymistä ei voi aikatauluttaa. Jos päivän aikana juokset osastolta polille ja polilta leikkaussaliin, eikä päivään ole varattu yhtään aikaa ideoida, ei uusille ajatuksille ja kehitystyölle ole kerta kaikkiaan mahdollista syntyä. Ja vaikka aikaa olisikin, kaiken hektisyyden keskellä yhtäkkiä luovaan ideointimoodiin vaihtaminen ei tule ihan luonnostaan.
Väsymys, stressi ja kiire ovat nykyään läsnä lähes koko ajan sekä töissä että kotona. Itse en edes elä perinteisiä ”ruuhkavuosia”, vaan päivänä täyttävät työt ja valitsemani harrastukset ja yhdistystoiminta. Voin vain kuvitella, millaista olisi lisätä tähän perhe, väitöskirja ja talonrakennusprojekti – koitappa siinä sitten kyetä johonkin luovaan. Fakta on kuitenkin se, että nykyajan vaativa työelämä edellyttää melkoista palautumista ja palautumiskykyä, eikä siihen ole aina aikaa tai työkaluja.
Olen aina ollut innokas kehittämään käytäntöjä ja ideoimaan. Nykyään kuitenkin tuntuu, että hektisyys ja kiireinen erikoistuminen vie pääosan energiastani ja kynnys lähteä näkemään ylimääräistä vaivaa asioiden eteen on korkea. Usein on helpompi tehdä ”niin kuin on aina tehty”, eikä käyttää ylimääräistä aikaa siihen, että miettisin vaikkapa työhöni liittyvät ongelmakohdat ja parhaimmillaan niihin myös ratkaisuehdotukset.
Myös työnantajan merkitys luovan työn mahdollistamisessa on suuri. Joustavat työaikaratkaisut ja tauot oikeissa kohdissa varmistavat työntekijän jaksamisen ja päivän rytmityksen työntekijän henkilökohtaisten vahvuuksien mukaan. Valitettavasti ne halutaan mahdollistaa vain harvalle, vaatiihan se yleensä ainakin alkuun hieman enemmän vaivannäköä työnantajapuolelta.
Vaikka joulun muutama ylimääräinen vapaapäivä tuskin poistaa hektisen elämän kuormitusta tai avaa ehtymätöntä ideoiden virtaa, voi se olla oivalluksen alku. Ollaan muutama hetki jouten ja käytetään se vaikka siihen, että mietitään, mitä ensi vuonna haluat työssäsi tai arjessasi pitää ja mistä haluat luopua. Toivottavasti ajatustyö ja kehitystyö mahdollistetaan jatkossa paremmin ja levänneenä se on myös helpompaa.
Rentouttavaa Joulua!