Ajatukseni oli alun perin tehdä pelkkä syventävien opintojen opinnäytetyö hyvissä ajoin opintojen alussa. Tutuilta kysellen etsin ensisijaisesti hyvää ohjausta. Lopulta päädyin Tampereen yliopiston keliakiatutkimusryhmään professori Katri Kaukisen ja professori Kalle Kurpan ammattitaitoiseen ja innostuneeseen ohjaukseen.

Tutkimuksen tekeminen olikin odotusten vastaisesti mukavaa ja kiinnostavaa hommaa ja
iloitsin siitä, että aihe oli niin käytännönläheinen. Kun professori Kaukinen ehdotti syväreiden valmistumisen jälkeen väitöskirjaan jatkamista, en ollut heti aivan vakuuttunut, mutta päätin sitten tarttua tarjoukseen. Ensimmäiset kaksi osatyötä käsittelivät keliakian diagnoosiviivettä. Projektin edetessä kolmannen osatyön aihe vaihtui ja lopulta siitä tulikin väitöskirjani kaikkein tärkein ja merkityksellisin osa, mikä ei siis todellakaan hahmottunut vielä projektin alkuvaiheessa.

Sain ensimmäisen osatyön nopeasti valmiiksi ja julkaistua. Projektia edesauttoi se, että olin lomilla töissä tutkimusryhmässä. Lisäksi ensimmäiset lääkisvuodet Tampereella ovat melko rentoja aikataulullisesti, joten aikaa jäi myös tutkimukselle.

Alun perin ajattelin, että väittelisin jo valmistumisvuonna 2017. Toinen osatyö eteni kuitenkin paljon odotettua tahmeammin. Klinikan alettua vapaa-aikaa oli selvästi vähemmän ja minun oli vaikea motivoitua tekemään tutkimusta iltaisin ja viikonloppuisin. Vaikeaa oli kohdata oma pettymys siitä, että tavoiteaikataulu lipui pitkälle eteenpäin. Työn etenemisessä olennaista oli kuitenkin se, että ohjaajani olivat hyvin aktiivisia eikä työ koskaan venynyt heidän vuokseen.

Kolmannen osatyön aihe piti alun perin olla myös diagnoosiviivettä käsittelevä, mutta aineiston kanssa tuli haasteita. Niinpä päätimme vaihtaa aihetta ajankohtaisemmaksi.

Kolmannessa osatyössä selvisi, että keliakia voidaan luotettavasti todeta aikuisilla ilman ohutsuolen tähystyksen koepaloja, jos transglutaminaasivasta-aineiden pitoisuus ylittää viitearvot väintään kymmenkertaisesti ja endomysiumvasta-aineetkin ovat positiiviset. Tämä tarkoittaa, että jopa kolmasosa aikuispotilaistakin välttää jatkossa tähystyksen ja voi saada varman keliakiadiagnoosin välittömästi verikokeiden perusteella.

Tein kolmannen osatyön analyysit melko vauhdikkaasti loppusyksystä 2017 ja tulosten tultua ohjaajani sanoivat, että tämä tulee vaikuttamaan Suomessa aikuisten keliakian diagnoosikriteereihin. Vastaavanlaisesta verikoediagnostiikasta oli jo muutamaan vuotta aiemmin julkaistu lapsia koskevat laajat eurooppalaiset hoitosuositukset, mutta aikuisia koskevaa tutkimusta oli siihen mennessä kertynyt paljon vähemmän. Käypä hoito -suositus julkaistiin lopulta 2018 eli vuotta ennen kuin artikkelini, joten siihen ei ehditty viitata suosituksessa, mutta en voi olla tuntematta iloa tutkimusteni merkityksestä.

Valmistuttuani lääkäriksi vuorottelin päätoimisen tutkijan ja kliinikon välillä. Tutkijana ollessani tein alkuun vähän iltapäivystyksiä, mutta lopulta luovuin niistäkin. Enimmäkseen en edes yrittänyt tehdä molempia samanaikaisesti. Olen siinä mielessä onnekas, että sain kahteen otteeseen useamman kuukauden määräaikaisen väitöskirjatutkijan pestin yliopistolta, jolloin sain tehdä tutkimustani säännöllisellä kuukausipalkalla. Perinteisiä apurahoja en saanut koskaan. Aivan väitöskirjan viimeistelyvaiheessa sain jonkun turbovaihteen päälle ja kokosin kirjan kasaan erikoistuvan lääkärin arkityön rinnalla.

Oli upeaa saada 8 vuoden puurtamisen jälkeen astua väitökseen oman aiheeni asiantuntijana. Päivät ennen väitöstä olivat kuitenkin piinaavia, koska jännitin väitöstä ja oman tietämykseni riittävyyttä enemmän kuin mitään siihenastisessa elämässäni. Väitös oli alkuun tosi jännittävä, mutta lopulta hieno kokemus. Vastaväittäjäni oli lempeä mutta laittoi minut myös tiukoille, joten sain sopivassa suhteessa haastetta ja onnistumisen tunteita. Koronan vuoksi paikalla oli vain 20 ihmistä, mutta lisäksi etäyhteydellä
vähintään 40 lisää. Oli hienoa näyttää vihdoin läheisilleni, minkä asioiden parissa olin pyörinyt edeltävät kahdeksan vuotta.

Kun pääsin väitöstutkimukseni ansiosta viime joulukuussa Mediuutisten Terveysalan 100 vaikuttajaa -listalle, ohjaajani lähetti minulle kuvankaappausviestin sijoituksestani listalla ja olin alkuun ihan pihalla, mistä on kyse. Kun minulle selvisi, mikä lista tämä on, oli kieltämättä aika huikeaa nähdä oma naama THL:n ja sote-alueiden johtajien keskellä. Huomionosoitus tuntui tietysti hienolta, mutta myös hieman huvittavalta, koska olen työskennellyt asian parissa viimeksi pari vuotta sitten – väitöskin oli jo 2020. Toki uudet suositukset vaikuttavat viiveellä ja verikokeisiin perustuvia diagnooseja on asetettu todennäköisesti eniten juuri viime vuonna.

Kaikkein tärkeimpänä väitöskirjaprojekti avasi ymmärrystä tieteellisen tiedon syntyyn ja tutkimusten kriittiseen tarkasteluun. Tutkimusryhmä mahdollisti hienoja hetkiä toimistoarjessa ja tieteellisissä konferensseissa. Ajatus siitä, että olen nyt tohtori yllättää minut edelleen silloin tällöin, joten jollain tapaa projekti auttoi myös rikkomaan stereotypiaa niin itsestäni kuin tutkijoistakin.

Valma Fuchs

  • LL 2017 Tampereen yliopisto
  • LT 2020 Tampereen yliopisto
  • Ohjaajat: professori Katri Kaukinen ja professori Kalle Kurppa
  • Apurahat: Ei varsinaisia henkilökohtaisia apurahoja. Tutkimusryhmän tai yliopiston palkkalistoilla yhteensä 14 kuukautta.