Väitöskirjatutkimukseni on osa Helsingin syntymäkohorttia (Helsinki Birth Cohort Study), johon kuuluu 13 345 Helsingissä vuosina 1934–1944 syntynyttä tutkittavaa. Noin 2000 heistä osallistui kliiniseen tutkimukseen vuosina 2001–2004, ja edelleen heistä noin 1000 osallistui kliiniseen jatkotutkimuksiin vuosina 2011–2013. Väitöskirja koostuu neljä osatyöstä, joissa tutkittiin äidin raskaudenaikaisen BMI:n yhteyttä tutkittavien aikuisiän terveyteen. Osatöissä tarkastelimme äidin raskaudenaikaisen BMI:n yhteyttä tutkittavien fyysiseen ja psyykkisen toimintakykyyn, astmaan ja sokeritasapainoon noin 60 vuoden iässä ja fyysiseen aktiivisuuteen noin 70 vuoden iässä.
Kiinnostuin tutkimusaiheesta, kun kuuntelin lääkiksen toisena vuonna professori Johan Erikssonin luentoa aikaisesta ohjelmoitumisesta ja sen vaikutuksesta ylipainoon ja kroonisiin sairauksiin. Otin Johaniin yhteyttä ja tein aiheesta syventävät opinnot. Syventävien opintojen jälkeen päätin jatkaa väitöskirjatutkimusta, koska aihe oli edelleen kiinnostava ja tutkimusryhmä ja -ohjaajat olivat mukavia ja kannustavia.
Väitöskirjani on epidemiologista tutkimusta, ja statistiikka on tehty pääasiassa regressioanalyyseillä. Äidin BMI saatiin synnytyskertomuksista. Aikuisiän toimintakyky arvioitiin kyselykaavakkeella. Astmadiagnoosi perustui lääkekorvausrekisteriin. Sokerinsieto perustui sokerirasituksiin, jotka tehtiin kliinisen tutkimuksen aikana noin 60 vuoden ikäisinä. Fyysinen aktiivisuus arvioitiin noin 70 vuoden iässä aktiivisuusmittarilla.
Kun aloitin tutkimusryhmässä, aineisto oli jo valmiiksi kerätty, mikä tietenkin nopeutti väitöskirjaprojektiani huomattavasti. Julkaisut 1–3 sain tehtyä lääkisopintojen aikana. Valmistumisen jälkeen tein viimeisen julkaisun ja kirjoitin itse väitöskirjan. Aloitin väitöskirjaprojektin vuonna 2015, joten kaiken kaikkiaan projekti on kestänyt 6 vuotta.
Suurimman osan julkaisuista tein siis lääkiksen ohella. Näin jälkikäteen ajatellen tekemistä oli välillä jopa turhankin paljon, kun saman viikonlopun aikana luin tenttiin, tein tutkimusta ja kävin speksitreeneissä. Kiirettä helpotti se, että ohjaajilla ei ollut asian kanssa kiire, joten tein tutkimusta omaan tahtiin silloin kun ehdin. Valmistumisen jälkeen tein tutkimusta täysipäiväisesti yhteensä 10 kuukautta, jolloin kirjoitin väitöskirjan ja sain viimeisen julkaisun valmiiksi. Täyspäiväisiä tutkimusjaksoja voin kyllä suositella kaikille, koska aiheeseen ehtii silloin paremmin paneutua. Silloin, kun olen ollut täyspäiväisesti kliinisessä työssä, olen yrittänyt tehdä tutkimusta mahdollisimman vähän.
Väitöskirjaprojektin aikana olen oppinut paljon omasta aiheestani mutta myös tutkimuksen tekemisestä yleisesti. Osaan lukea ja tulkita tieteellisiä julkaisuja ja ymmärrän myös paremmin, mihin meidän kliininen päätöksentekomme perustuu. Olen myös opetellut tunnistamaan oman jaksamisen rajoja ja oppinut stressinsietokykyä ja ajanhallintaa.
Väitöstä jännitin etukäteen, mutta lopulta itse väitöstilaisuudessa ei enää kovin paljoa jännittänyt. Olin harjoitellut lektion kunnolla, joten sen aikana minulla oli turvallinen olo. Vastaväittäjä oli perehtynyt asiaan hyvin, keskustelu oli kiinnostavaa ja sain myös itse uusia näkökulmia aiheeseen. Vastaväittäjä kysyi myös joitain kysymyksiä, joihin en osannut vastata, mutta sehän kuuluu asiaan. Väitökseen jälkeen olo oli huojentunut ja onnellinen.
Kuka?
Anna Westberg
LL 2019 Helsingin yliopisto
LT 2021 Helsingin yliopisto
Ohjaajat
Professori Johan Eriksson ja tohtori Minna Salonen
