Kuusissakymmenissä oleva mies oli ollut terve. Ylipainoa oli kertynyt, mutta aineenvaihdunta oli silti varsin hyvä, eikä mitään lääkityksiä tarvittu. Hän ei tupakoinut tai juonut juuri lainkaan alkoholia.
Sitten terveystarkastuksessa huomattiin krooninen lymfaattinen leukemia, joka ei kuitenkaan edellyttänyt muuta kuin seurantaa. Kahden vuoden kuluttua tautia aktivoitui, ja siihen liittyi voimakas autoimmunisaation aiheuttama hemolyyttinen anemia. Valkosolulukema oli korkeimmillaan 106 E9/l ja hemoglobiinin pitoisuus matalammillaan 52 g/l. Luuydinäytteessä oli paikoin 50 %:n lymofosyytien infiltraatio, ja kaikilla imusolmukealueilla oli senttimetrien suuruisia rauhaspaketteja.
Suuret steroidiannokset eivät auttaneet, mutta laskimonsisäinen gammaglobuliini, neljä rituksimabi-hoitoa ja niiden jälkeen neljä KLL-CHOP-yhdistelmää (syklofosfamidi, doksorubisiini, vinkristiini ja prednisoloni) tehosivat. Suuret kortisoniannokset provosoivat hyperglykemian, ja jatkoseuranta toteutettiin insuliinin lisäksi kortisonilla, happosalpaajalla, tukoksia estävällä pienimolekyylisellä hepariinilla ja aluksi gammaglobuliini-infuusioilla.
Muutamia viikkoja viimeksi annetun sytostaattikuurin jälkeen vointi oli aika hyvä, ja tasamaakävely sujui vaivatta. Tuolloin menossa oli päivittäin metyyliprednisolonia, enoksapariinia, esomepratsolia, foolihappoa ja pitkävaikutteista insuliinia.
Sitten henkeä alkoi ahdistaa ja lämpökin nousi. Päivystyspoliklinikalla vointi oli kohtalainen. Sydän sykki tasaisesti ja säännöllisesti 98 kertaa minuutissa, ja verenpaine oli 154/88, tärykalvolämpö 37.4 astetta ja valtimoveren hemoglobiinin hapen kyllästeisyys 92 % huoneilmaa hengittäessä. Sydämestä tai keuhkoista ei havaittu erikoista. Perifeerinen verenkierto vaikutti olevan kunnossa, eikä turvotuksia tai kaulalaskimon pullotusta havaittu.
Verilitra sisälsi 88 g hemoglobiinia ja 9.7 E9 valkosolua, joiden differentiointi oli normaali. Glukoosin pitoisuus oli 6.4 mmol/ ja C-reaktiivisen proteiinin määrä 76 m
g/l. Kreatiniinin, elektrolyyttien, transaminaasin, troponiinin ja proBNP:n lukuarvot olivat normaalit, eikä plasmassa ollut fibriinin hajoamispaloja.
EKG on ohessa. Thoraxkuvassa sydän näyttää normaalilta, mutta keuhkoissa on runsaasti jopa keuhkopöhöltä vaikuttavaa varjostumaa.
Mitä oli kyse?
Vastaus löytyy Nuori Lääkäri ihmettelee artikkelin osasta 2/2!
