”Sosiaali- ja terveysministeriö asetti elokuun 21. päivänä 1980 toimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin:
- selvittää tarve ja mahdollisuudet saattaa voimaan erityinen lakisääteinen järjestelmä potilaita sairaanhoidon alalla kohtaavien hoitovahinkojen ja -virheiden varalta sekä arvioida järjestelyistä aiheutuvat kustannukset ottaen huomioon ulkomaiset kokemukset sekä vahingonkorvauslakiin sisältyvät korvauspäätökset.
- selvittää, miltä osin potilaan oikeuksia koskeva voimassa oleva lainsäädäntö on kehittämisen tarpeessa ottaen huomioon kansainvälinen kehitys ja tehdä ehdotus tarpeellisista lainsäädännön uudistuksista sekä
- selvittää tarve ja mahdollisuudet perustaa valtakunnallinen asiantuntijaelin, joka antaisi lausuntoja sairaanhoidon alalla sattuneista hoitovahingoista ja hoitovirheistä viranomaisille, tuomioistuimille, vakuutuslaitoksille sekä yksityisille, jotka katsovat kärsineensä vahinkoa.”
Potilaan yleiset oikeudet
”Toimikunnan tuli tarkastella potilaan oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä ja tehdä ehdotuksia tämän lainsäädännön kehittämiseksi. Kun lailla ymmärretään eduskunnan antamaa auktoritatiivista määräystä, jonka tarkoituksena on säädellä ihmisten käyttäytymistä, niin tässä tapauksessa pyritään säätelemään terveydenhuollon henkilöstön käyttäytymistä niin, että potilaan oikeudet tulisivat toteutetuiksi.”
”Käytännössä lääkärit ovat jo pitkään tottuneet pitämään yllä korkeaa etiikkaa ja potilaan kunnioitusta. Nyt yhteiskunnan vastatessa yhä enemmän terveydenhuoltopalveluiden tuottamisesta, koordinoinnista ja rahoittamisesta, näyttää siltä, että sekin pyrkii luomaan omaa etiikkaansa, jopa lain muodossa.”
Määritelmiä
”Toimikunta on joutunut lain pohjaksi määrittelemään eräitä käsitteitä, kun esimerkiksi potilas-käsitettä ei lainsäädännössämme ole määritelty. Potilaalla tarkoitetaan tässä laissa terveydenhuoltopalveluiden käyttäjää. Mielestäni tässä on selvä kehitys sikäli, että nyt jää pois vanha kiista potilas/asiakasnimityksestä, joka on huomattavasti sotkenut työskentelyä.”
Oikeus hoitoon
”Potilaan oikeus hoitoon muotoutuu käytännössä hänen terveydentilastaan, käytettävissä olevista terveyden- ja sairaanhoidon voimavaroista sekä yleisestä hyväksytyistä lääketieteellisistä ja kokemusperäisistä menettelytavoista. Käytännössä tämä saattaa johtaa potilaan vaatimusten ruokkimiseen ja toimikunta onkin perusteluissa hieman käsitellyt aluetta ja esittääkin, että oikeutta hoitoon ei tulisi tarkastella potilaan ehdottomana oikeutena vaatia tiettyä yksittäistä toimenpidettä tai jotain etuutta joka viime kädessä ratkaistaisiin muutoksenhakumenettelyssä.
Potilasasiamiehet
”Lisäksi toimikunta ehdottaa, että hoitoonsa tai kohteluunsa tyytymätön potilas voi tehdä muistutuksen terveyskeskuksen tai sairaanhoitolaitoksen lääketieteellisestä toiminnasta vastaavalle lääkärille. Muistutus on käsiteltävä kiireellisesti ja siihen on vastattava. Muistutuksella ei rajoiteta potilaan oikeutta kannella hoidostaan terveydenhuollon valvovalle viranomaiselle. Toimikunta ehdottaa edelleen potilasasiamiesten virkojen perustamista terveyskeskuksiin ja sairaanhoitolaitoksiin.”
”Suomen Lääkäriliiton sosiaalipoliittinen valiokunta on myös käsitellyt tätä oikeussuojatoimikunnan mietintöä. Valiokuntaa on lähinnä askarruttanut kysymys siitä, onko potilaan oikeuksiin jäänyt kodifioiminen lain muotoon yleensä tarpeellista. Valiokunta ei ole halunnut asettaa kyseenalaiseksi potilaan yleisen oikeusturvan parantamisen ja kehittämisen tarvetta. Kuitenkin eräät lakiehdotukseen sisältyvät säännökset merkitsevätkin vain lääkintöhallituksen jo aikaisemmin antamien ohjeiden toistamista. Myös monet säännöksen muotoon puetut periaatteet ovat jo muodostuneet yleisesti hyväksytyiksi hyvän hoidon normeiksi, jotka sekä potilaan että terveydenhuollon henkilöstö sisäistävät ilman muuta.”
Juttu, josta katkelmat ovat peräisin on julkaistu alun perin Nuori Lääkäri -lehdessä vuonna 1983.