Aloitin kolmisen kuukautta sitten yhdessä Britannian kiireisimmistä päivystyksistä. Akuuttilääketieteellä, sairaalapäivystysten omalla erikoisalalla, on anglosaksisissa maissa vuosikymmenten perinne. Suomessa erikoisala on vasta nuori ja kehittymässä, joten oli luontevaa lähteä hakemaan oppia ulkomailta. Aloitin oman erikoistumiseni HYKSissä ensimmäisten joukossa 2013, alkuun osa-aikaisena keikkapäivystystyön ohella ja innoittamana. Ala tunnetaan kansainvälisesti nimellä Emergency Medicine, Britanniassa aiemmin Accident & Emergency Medicine.  

Rahanmenoa ja paperisotaa

Suunnittelin alunperin vuoden mittaista pestiä. Lähetin brittien Valviraa vastaavalle GMC:lle (General Medical Council) hakemukseni lisenssiä varten (420 £ ja sama vuosittain) maaliskuussa 2016. Prosessiin on syytä varata ainakin puolisen vuotta. Liitteinä toimitin virallisen käännöksen (60 €) yliopiston LL-tutkintotodistuksesta, Valviran hyvämaineisuustodistuksen Certificate of Good Standing (90 €) ja todistukset työnantajilta. Vakuutin olevani terveyteni puolesta sopiva lääkärintöihin. Ilmoitin vanhoina synteinä viralliseen huomautukseen johtaneet liikennerikkomukseni. Suoritin yhden päivän mittaisen vaaditun  akateemisen IELTS-kielikokeen (235 €) Helsingissä, mikä meni läpi kouluenglannilla isommin valmistautumatta. Hyväksynnän saatuani minun piti käydä tunnistautumassa GMC:n toimistossa paikan päällä Lontoossa. Käytännössä pakollinen hankinta oli oikeusturvavakuutus potilastyöhön, jonka hankin Medical Defence Unionilta (450 £ per vuosi). Lisäksi on valinnaisia kuluja erikoisalan koulutusta valvovan Collegen ja lääkäriliiton British Medical Associationin jäsenyydestä. EU- tai ETA-kansalaiselle lääkärintöihin hakeutuminen on suhteellisen mutkatonta verrattuna muualta tuleviin. Mitään viisumeita ei tarvittu, enkä ole oleskelulupaakaan hakenut. Kesken hakuprosessini kesäkuussa Iso-Britanniassa järjestettiin kansanäänestys, jossa kansa ilmoitti haluavansa erota EU:sta. Olin hämmentynyt. Toistaiseksi Brexitin kynnykselläkin lisensointiprosessi on ennallaan, mutta suomalaisillekin on odotettavissa paperisodan lisääntymistä. 

Lääkärikoulun jälkeen 5 vuotta yleislääkäriksi, jopa 10 vuotta erikoislääkäriksi

Iso-Britanniassa lääkärikoulu kestää 5-6 vuotta. Viimeisten vuosien opiskelijat osallistuvat kliiniseen työhön. Tutkintonimike on esimerkiksi MBBS (Bachelor of Medicine and Bachelor of Surgery). Titteli MD myönnetään lääketieteen tutkimuksesta. Valmistumisen jälkeen on kahden vuoden Foundation Program, jossa lääkärit työskentelevät rotaatioissa tiukan valvonnan alaisena. Tämän jälkeen tyypillisesti haetaan erikoistumisohjelmaan, jonka suoritettuaan voi toimia itsenäisenä yleislääkärinä (GP eli General Practitioner, 3 vuoden koulutusohjelma) tai sairaalakoulutettuna erikoislääkärinä (consultant, alasta riippuen 5-8 vuotta). GMC seuraa kansallisella tasolla lääkärien jatkokouluttautumista ja suoriutumista potilastyössä, mitä varten minunkin on käytävä arviontikeskustelu muutaman kuukauden kuluessa ensimmäisten töiden aloittamisesta.

Euroopan suurin työnantaja

Terveydenhuolto on pääosin julkisesti rahoitettua ja tuotettua. NHS (National Health Service) on maailman suurimpia työnantajia. Pelkästään Englannin NHS työllistää 1,4 miljoonaa henkeä. Vaikka yleislääkärit tuottavatkin palveluita NHS:lle, he toimivat pääsääntöisesti itsenäisinä ammatinharjoittajina tai toisten yleislääkärien tai yritysten palkkalistoilla. Saatuani GMC:ltä luvan toimia lääkärinä, aloin hakea töitä. Perhesyistäkin Lontoo oli luonteva kohde. Suoraan sikäläisiin erikoistumisohjelmiin hakeutuminen tuntui hankalalta ja toisaalta minulla oli jo muutama vuosi työkokemusta, joten kahden ison yliopistosairaalan päivystyksen Clinical Fellow-paikat ilmaantuivat juuri sopivasti. Lähetin hakemukset molempiin, ja sainkin kutsut haastatteluihin. Onneksi työnantajani jousti ja pääsin lyhyellä varoitusajalla molempiin. Ainakin toinen olisi ollut mahdollista järjestää videoyhteydellä, mutta koin järkeväksi lähteä paikan päälle vaikka 15 minuutin tilaisuutta varten. 2-3 kliinikkoa haastattelivat, lisäksi läsnä oli henkilöstöhallinnon edustaja. Ensimmäisessä tilaisuudessa tentattiin muutama päivystyksen tyypillinen potilastapaus. Puku päällä kontrasti tuntui huomattavalta Suomessa tyypillisempään epäformaaliin menoon, jossa töistä sopimisen voi suorittaa spontaanisti lounaspöydässä, tai puhtaasti sähköpostilla. Briteissä nuoret lääkärit ovat jopa lakkoilleet työehtojen heikentymisen edessä ja päivystyksissäkin työtilanne oli suotuisa. Toiseen haastatteluun mennessä minulla olikin jo alustava työtarjous taskussa, ja hekin päättivät sitten tarjota 12 kuukauden pestiä heti haastattelun lopuksi. Sairaalat toimivat omissa säätiöissään mutta kuitenkin NHS:n alaisuudessa, joten palkkaus oli molemmissa tismalleen sama, perustuen työtehtävääni sekä työtodistuksilla todisteltuun kokemukseeni. Palkkaus on samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa, tosin verotusbyrokratian yllätyksiä lienee vielä edessäni. Olin kysynyt töitä myös firmasta, joka tarjoaa keikkatöitä (locum) päivystyksissä. Kävin heidänkin toimistollaan pikaisesti antamassa verikokeita (HIV- ja hepatiittinäytteet sekä rokotevaste) ja näyttämässä todistuksiani. Palkka olisi ollut selkeästi suurempi, mutta kokonaan järjestelmän ulkopuolelta tulevana koin turvallisemmaksi ja koulutuksellisesti mielekkäämpänä aloittaa sairaalan omana työntekijänä.  

Yhteisöasumista ja tuskaa pankkitilin avaamisesa

Asuminen on kallista täällä Lontoon laitamillakin, joten isompien asuntojen jakaminen on yleistä. Olen edelleen sairaalan asuntojonossa – olisihan sitä kohtuuhintaista asuntoa voinut hakea etukäteenkin. Vietin ensimmäisen kuukauden AirBnB-huoneessa muutaman korttelin päässä työpaikastani. Kämppiksinä minulla oli pari myöskin samassa sairaalassa työskentelevää italialaista sairaanhoitajaa. Muutin sitten pitkäaikaisempaan asuntoon jälleen kivenheiton päähän työpaikastani, vaikka julkinen liikenne onkin loistavan näppärää ja ruuhka-ajan ulkopuolella mukavakin käyttää. Suomalainen lähimaksukortti toimi lippuna sekä metrossa että bussissa. Kafkamainen haaste oli pankkitilin avaaminen. Internet-aikana pankit haluavat yhä todisteen fyysisestä osoitteesta, ja sellaiseksi kelpasi lopulta luotettavaksi katsotun työnantajani vakuutus asiasta, kun he taas olivat ensin nähneet paikallisen Kelan (National Insurance) minulle toimittaman kirjeen haettuani kansallista terveysvakuutusnumeroa. 

Helmikuun kaksi ensimmäistä, sateista ja sumuista päivää kului jännittävästi isossa porukassa perehdytyksessä ja tunnusasioita järjestellessä. Äitini säilömä alkuperäinen neuvolakorttini kelpasi osoittamaan kalmetoinnin ja vesirokon. Työn arjesta ensi kerralla! 

 

 

 

 

 

 

 

Ville Salmensuu