Työpaineet, koronataakka, maailmantilanne ja kevään työtaistelutoimet ovat varmasti kukin osaltaan pitäneet ajatukset poissa soteuudistuksesta. Uudistuksen vaikutuksia nuoren lääkärin arkeen ei kuitenkaan tule väheksyä. Meidän ammattilaisten kannattaakin vaikuttaa monissa eri vaiheissa siihen, että Suomen suurimmasta terveydenhuollon muutoksesta saadaan hyödyt irti niin lääketieteellisesti kuin työhyvinvoinnin kannalta.

Mutta miten tähän isoon uudistukseen tulisi tarttua? Uudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon perusterveydenhuollon muuttuvasta roolista ja yhteisten organisaatioiden merkityksestä. Onkin varmasti niin, että perusterveydenhuoltoa koskettaa suuren linjan muutokset. Sen sijaan kohtalaisen vähän on sivuttu erikoissairaanhoidon työnkuvan muutosta, joka on sekin välttämätön onnistuneen soteuudistuksen toteuttamiseksi. Muutoksia on tehty jo vuosia ja ne jatkuvat kiihtyvässä tahdissa seuraavien vuosien ajan. Vuoden vaihtuessa suurimmalla osalla muuttuu vain palkan maksajan nimi palkkakuitissa. Sormia napsauttamalla ei siis vuodenvaihteessa mitään järisyttävää tapahdu. Edunvalvonnan näkökulmasta työ on jatkuvaa.

Nuoret lääkärit ovat muutoksen kannalta olennainen joukko, sillä uusien toimintamallien muutokset vaikuttavat koko työuramme muotoutumiseen.

Varsinaisen soteuudistuksen rinnalla tehdään organisaatioissa isoja lääkärin työnkuvan muutoksia. Suurimpana muutoksena mielestäni on erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajan uudenlainen veto. Jatkossa lähetteen mukana ei siirry kunnasta raha sairaanhoitopiirille, vaan hoitoa pyritään tukemaan mahdollisimman pitkään perustasolla. Lähtökohtana tällaisessa mallissa tulee olla perustason vahvistaminen. Myös yleislääkärin työnkuvan kannalta pitäisin itse mielekkäänä, että saa ja kykenee hoitamaan potilasta pidemmälle itse konsultaatiotuen turvin.

Tämä tarkoittaa isoa muutosta erikoissairaanhoidon näkökulmasta. Jos konsultaatiomalleja kehitetään ja hoitoa keskitetään perustasolle, niin tuleeko uudenlaista työtä lisää, vai mistä perusterveydenhuoltoon siirtyvä työ on pois? Pitäisin todennäköisenä, että erikoissairaanhoidon polikliinisen hoidon suhteellinen määrä tulee vähenemään toimintamallin kehittyessä. Konsultoinnin merkitys kasvaa, ja asiakaslähtöisyys tulee entistä keskeisemmin kuvaan. Päivystyksien kuormitukseen tulee tuskin merkittävää muutosta alkuvaiheessa, mutta toivottavasti nykyinen paine helpottaa ajan kuluessa.

Tuleeko uusissa toimintaympäristöissä laadukas koulutus huomioiduksi? Tämä on NLY:n kannalta olennaisimpia kysymyksiä, ja jokaisen erikoistuvan kannattaa seurata tilannetta tästä näkökulmasta. Kollegakunnan sisällä ymmärretään erikoislääkärikoulutuksen rooli, mutta hyvinvointialueen kaikki päättäjät eivät tätä koulutusrakennetta ja sen merkitystä tiedosta.

Haluaisin nähdä, että kehittyvät konsultaatiomallit voivat parantaa erikoistuvan koulutuksellista asemaa nykyisestä. Muuttuva työympäristö vaatii kuitenkin myös koulutuksen muutoksia, ja osaamisperusteinen erikoislääkärikoulutus tulee tämän osalta otolliseen aikaan. Itse osaamisen kerryttämisestä tulee huolehtia, ja esimerkiksi mahdollisesti vähentyvä poliklinikkatyöskentely tulee koulutuksen näkökulmasta korvata muilla keinoin.

Nuorissa on voima muutoksen jalkauttamiseksi. Vahvistetaan hyviä, uusia toimintamalleja ja pohditaan terveydenhuoltoa kokonaisuutena, jotta verorahat voidaan kohdistaa vaikuttaviin hoitoihin. Potilaan jouhevista palveluista saamaa hyötyä ja ammattilaisten työhyvinvoinnin merkitystä hoidon laatuun ei tule unohtaa.

 

Riku Metsälä
Puheenjohtaja
puheenjohtaja@nly.fi