Päivystämisen merkitys terveydenhuollon eturintamassa on nykyään suurempi kuin koskaan. Päivystyskäyntien määrät ovat kasvussa. Virka-ajan ulkopuolista lääkäripäivystystä on keskitetty isompiin yksiköihin. Samalla päivystysvuorojen aktiivisuusaste on noussut. Päivystykseen liittyvät kysymykset herättävät jatkuvasti kiihkeitä keskusteluja  lääkäreiden ja potilaiden keskuudessa.

Päivystyksen kehittäminen on yksi lääkärien edunvalvonnan painopisteistä. Suomessa noin 7500 lääkäriä, jotka ilmoittavat tekevänsä päivystystyötä. Akuuttilääketieteen erikoisalan nousu on tervetullut askel parempaan ja vastaa osaltaan lisääntyneeseen päivystysosaamisen tarpeeseen. Ohessa seitsemän kohdan lista päivystystyön edellytysten parantamiseksi:

 

1)  PRIORISOINTI: Päivystyksessä pitäisi hoitaa edelleenkin vain päivystyksellistä hoitoa vaativia potilaita, päivystyksen määritelmän ja päivystysasetuksen mukaisesti. Yötyön riskien vuoksi yöaika tulee rauhoittaa. Yöllä on otettava hoitoon vain sellaisia kiireellistä hoitoa vaativia potilaita, joiden hoitoa ei voida lääketieteellisistä syistä siirtää seuraavaan aamuun.

2) RESURSSI: Päivystyksessä tulee olla riittävästi käsiä ja osaamista, ettei kuormitus kasva liialliseksi. Resurssi voidaan mitoittaa riittäväksi käyttämällä apuna tietoja, joita kerätään potilasmäärän ja ruuhkahuippujen mittareilla. Ruuhkatilanteissa pitäisi olla toimivat käytännöt lisäkäsien nopeaan hälyttämiseen.

3) PEREHDYTYS: Perehdyttäminen päivystyspisteeseen tulee hoitaa niin, että ennen itsenäisen työn aloittamista lääkäri ehtii perehdytysaikana tutustua hänelle kuuluviin työtehtäviin ylimääräisenä työntekijänä. Perehdytysmateriaalit ja ajantasaiset paikalliset ohjeet tulisi olla helposti saatavilla myöhemminkin. Säännöllisestä koulutuksesta tulee huolehtia myöhemminkin.

4) LEPO: Päivystäjän riittävää lepoaikaa on kunnioitettava. Yöpäivystyksen aikana tulee olla mahdollisuus rauhalliseen lepoon. Levännyt lääkäri pystyy parhaimpaansa. Päivystysvuoron pituus tulee asettaa sopivaksi päivystystyön aktiivisuusasteen mukaan. Pitkien päivystysrupeamien terveydelliset riskit ovat kiistattomat. Päivystysrasituksesta tulee olla mahdollista palautua esimerkiksi seuraavan päivän päivystysvapaan puitteissa. Toisaalta kertyneiden ylimääräisten aktiivivapaiden pitämisen ajankohta tulee sopia erikseen työntekijän kanssa. Aktiivipäivystysten suuri tiheys on tärkeä yksittäinen työkuormitusta lisäävä seikka, joka voidaan hillitä riittävällä päivystäjäpoolilla.

5) PALKKA: Päivystyskorvaus on monella lääkärillä merkittävä osa kokonaispalkkaa. Palkkauksen tulisi olla sen verran houkutteleva, että korvaus menetetystä vapaa-ajasta kannustaisi päivystämään tai pitämään esimerkiksi iltaisin kiirevastaanottoa. Silti myös normaalilla virkatyöajalla työskentelevän lääkärin ansiotaso tulisi säilyä kilpailukykyisenä.

6) KONSULTAATIO: Päivystysten keskittämisen myötä etäkonsultaatioiden määrä on lisääntynyt. Hoitopaikkojen ja ambulanssien konsultaatiopuhelujen hoitaminen voi nykyään viedä huomattavan osan päivystäjän työajasta. Etäkonsultaatioihin vastaamisessa olisi hyvä saada hyödyntää kokeneempien päivystäjien kokemusta. Päivystävät lääkärit konsultoivat myös sairaalan sisällä ja huolehtivat konsultaatioyhteyksistä muihin sairaaloihin. Kaikki tehty työ ei välttämättä näy tilastoissa, mutta pitäisi silti huomioida resursseissa. Toisten asiallinen kohtelu konsultaatiotilanteissa on ehdoton itsestäänselvyys, eikä toista saa jättää pulaan. Riittävän matalaan konsultaatiokynnykseen rohkaiseminen on paitsi kollegiaalista, mutta ennen kaikkea varmistaa parhaan kokemuksen saamisen tarvittaessa potilastyöhön päivystyksen monipuolisissa tilanteissa.

NLY toimii aloitteellisesti päivystystyön kehittämisessä, yhteistyössä esimerkiksi Lääkäriliiton kanssa. Erikoistuvilta lääkäreiltä saadut tiedot osoittavat, että työnsarkaa riittää muun muassa päivystyksen kuormituksen  ja takapäivystäjien saatavuuden parantamisessa. NLY perusti vuoden vaihteessa päivystystyöryhmän viemään päivystystyötä entistä parempaan suuntaan.

Jussi Paterno

NLY:n varapuheenjohtaja