Kahdeksissäkymmenissä olevan miehen kunto oli kokonaisuudessaan aika hyvä. Mitään lääkityksiä ei tarvittu. Muisti ei enää ollut paras mahdollinen ja vävyjenkin nimet olivat lipsuneet mielestä, mutta lastenlasten nimet ja syntymäpäivät hän muisti hyvin. Sitten alkoi ilmaantua heikotuskohtauksia, ja kahdesti hän löysi itsensä lattialta.

Tutkimuksissa huomattiin sinussolmukkeen lakkoilevan ja eteis-kammiosolmukekin oli laiskistunut eli AV-aika jonkin verran pidentynyt. Muutoin sydän oli hyvässä kunnossa. Hoidoksi asennettiin kahden johdon ”fysiologinen” tahdistin eli DDDR-laite.

Ensimmäinen kirjain (D=Dual) ilmoittaa, että koje tahdistaa tarvittaessa sekä eteisiä että kammioita. Toinen D kertoo molempia aistittavan. Kolmas Dual merkitsee sitä, että koje on hiljaa, jos lokerossa on omaa sähkötoimintaa, mutta antaa sykähdysmerkin eli tahdistinartefaktan, mikäli sitä ei itsestään ilmaannu – ja vieläpä siten, että tarpeen mukaan eteisiä käskytetään ennen kammioita, jollei kummassakaan ole virtaa, tai eteisten oma spontaani tai ensin provosoitu aktivaatio johdetaan aparaatin toimesta kammioihin, mikäli se ei kulkeudu sinne omin toimin normaalia av-solmuketta pitkin. 

Neljäs kirjain R (”rate”) ilmoittaa laiteen nostavan tarpeen mukaan sykettä esimerkiksi ruumiin liikkeitä aistivan sensorin mukaan, jos sinussolmuke ei pulssia muutoin silloin kiihdytä.

Kuva 1. DDDR-tahdistuksella nauhoitettu EKG.

Tilanne säilyi kuukausia tällä järjestelyllä hyvänä kuten kuvan 1 EKG (yllä) osoittaa. Siinä koje herättelee ensin eteisiä ja sen jälkeen kammioita. 

Sitten kunto heikentyi ajoittain. Olo oli välistä hutera ja suorituskyky huono, eikä henkikään tuntunut kulkevan hyvin. Päällisin puolin tutkimalla ei todettu erikoista, mutta kerran saatiin kohtauksen aikainen nauha, joka (kuva 2) samoin kuin hyvässä kunnossa niihin aikoihin otettu thoraxkuva (kuva 3) ovat ohessa.

Kuva 2. Heikon olon aikainen nauha.

Kuva 3. Tahdistinhoidon aikana otettu thoraxkuva.

Mistä oli kyse?

Katso tapauksen ratkaisu täältä.