Lue ensin osa 1/2 täältä.

Oli mitä ilmeisintä, että kyseessä oli toiminnallinen oireisto, jossa terveet elimet reagoivat vaivoja ja suoranaista paniikkia aiheuttaen. Tarjoutuva syy oli tietenkin yllättävä ja surullinen avioero. Se oli selvästi provosoinut psyyken ja autonomisen hermoston välityksellä monella tavalla tyypillisisiä, kiusallisia ja pelottaviakin mutta silti vaarattomia vaivoja.  

Esimerkiksi ajoittainen sohvalta nousun lähes estävä väsymys, joka kuitenkin salli kovakuntoisen kympin hölkän loppuiltaa vielä virkistäen ei lainkaan sopinut elimelliseen tautiin. Kliininen status ja EKG olivat myös normaalit.

Nyt tuli saada potilas itsekin vakuuttuneeksi ruumiillisesta terveydestään. Se edellytti perusteellista informaatiota oireiden syntytavasta ja siitä, mihin lääkärin käsitys perustuu.  

Sydän oli kyllä särkynyt mutta vain henkisesti, ja fyysisesti se oli ihan terve. Kyse ei tosiaankaan ollut takotsubosta.  

Vastaanotolla tehtiin kaksi testiä, joilla potilaan uskoa fyysiseen terveyteen saatiin edelleen vahvistetuksi. Häntä pyydettiin lääkärin opastamana maaten hyperventiloimaan ja riittävän puuskutuksen avulla provosoitiin tavalliseen asianmukaiseen tapaan mittauksia vaatimattomat hiilidioksidin mataluus ja pH:n nousu sekä tyypilliset paniikkikohtauksen oireet puutumisineen, jotka potilas sitten tunnisti omikseen. 

Lisäksi häntä pyydettiin nousemaan 80 kertaa 2-askelmaisella tutkimuspöytäportaikolla. Se sujui rivakkaa vauhtia vaivatta. Sykkeen reaktio oli 82–148/min ja sormenpään saturaatiomittarin lukemat 99–98 %. Niitä kehuttiin. 

Perinpohjaisen perehtymisen ja lääkärin varman kannanoton selostuksen jälkeen häntä kehotettiin viettämään normaalia elämää liikuntaharrastuksineen. Mitään oireenmukaisia tarvittaessa otettavia lääkkeitä hän ei halunnut. Luvattiin myös neuvotella puhelimitse, jos jatkossa sellaiseen ilmenisi tarvetta. Pskologisistakin keinoista mainittiin, mikäli tilanne ei vaarattomuudestaan huolimatta ota lauetakseen. 

 

Juhani Partanen
Sydänlääkäri