Kolmissakymmenissä oleva nainen oli ollut toiminnallisia vaivoja lukuunottamatta terve. Joskus niskat kiristyivät, päätä särki, sydän muljautteli ja suoli pätki ulosteen papanoiksi, mutta mitään tutkimuksia tai lääkehoitoa ei ollut tarvittu. Hän ei tupakoinut eikä juonut alkoholia.
Sitten työelämään ja perheeseen ilmaantui monta pahaa stressitekijää yhtä aikaa. Samalla ylämahalla sekä varsinkin rinnalla oli ajoittain kovaa ikäänkuin kouristavaa kipua. Vaivat tuntuivat satunnaiseen aikaan, joskus syönnin jälkeen ja toisinaan ruokailusta riippumatta. Oire vaihteli ja ilmaantui välistä monta kertaa päivässä tai ainakin lukuisasti viikossa ja kesti usein kymmeniä minuutteja. Se oli niin kova, että pakotti toistuvasti päivystykseen, jossa toisinaan vasta opiaateista oli apua. Kohtauksiin ei liittynyt oksentelua tai ripulia. Happosalpaajasta ei tuntunut olevan apua. Väliaikoina hän oli terve, ja liikuntaharrastukset sujuivat hyvin. Sitten oire yltyi jälleen kerran pahaksi.
Päivystyspoliklinikalla vaiva pani potilaan voihkimaan ääneen, hyperventiloimaan ja kyynelehtimään. Sydän sykki tasaisesti ja säännöllisesti 96 kertaa minuutissa mutta rauhoittui kivun häivyttyä morfiinilla. Verenpaine oli 142/80 mmHg, tärykalvolämpö 36.8 oC ja valtimoveren hapen kyllästeisyys 99 %. Epigastriumissa oli painarkuutta mutta vatsanpeitteet olivat kuitenkin pehmeät ja myötäävät, eikä resistenssejä tunnettu. Myös muutoin kliinisesti tutkimalla paikat olivat kunnossa. Valtimorungotkin tuntuivat hyvin.
Pieni verenkuva oli kunnossa vähäistä sympatikotonista leukosytoosia lukuunottamatta (leuk 9.2E9/l). C-reaktiivisen proteiinin arvo oli alle 3 mg/l, ja punasolut laskeutuivat kapeassa putkessa 2 mm tunnissa. Glukoosin, elektrolyyttien, ionikalsiumin, kreatiniinin, transaminaasien, bilirubiinin, alkalisen fosfataasiin, TT:n, amylaasin ja troponiinin määrät olivat normaalit kuten myöhemmin analysoituna kilpirauhasfunktio ja porfyriatestikin. EKG ja thoraxkuva ovat ohessa.
Osastojaksolla vatsan ultraäänimaisema oli moitteeton kuten myös sappitiehyeiden magneettitutkimus. Gastroskopiassa ruokatorvi, mahalaukku ja pohjukaisssuoli olivat näkymiltään ja koepaloiltaan moitteettomat. Aortan tietokoneleike on ohessa.
Mikä koski kovasti rintaan?
VASTAUS
Kipu oli paha ja kouraiseva, mutta väliajat potilas oli terve. Vaikutti siltä, että joku paikka rutistui ajoittain kasaan eli spasmasi. Siihenhän stressi ja aikaisemmat toiminnalliset oireet sopivat.
Aortan TT:ssä nähdään terveeksi osoittautuneen valtimon tutkimuksen kannalta sivulöytönä ruokatorven alaosan seinämän paksuuntuma ja torven sisällä kaasua (nuoli) ennen kardiaa. Kuitenkin esofagus oli juuri todettu näkymältään ja mikrosskooppisesti terveeksi. Kyseessä vaikutti siten olevan ruokatorven kouristus, joka kyllä sopi oireitten aiheuttajaksi.
Hoidoksi aloitettiin nifedipiini, jolla oire tuntui osittain helpottuvan mutta vielä kuukauden kuluttua kalkkisalpaajan aikana ruokatorven manometriassa todettiin kouristustaipumusta. Se loppui vähitellen kokonaan elämäntilanteen helpottuessa.
Esofagusspasmi on pahana harvinainen mutta lienee lievänä melko tavallinen kiusa. Muotoja on monenlaisia. Torvi voi supistua tiukasti vaihtelevan pituisilta osiltaan, joita saattaa olla monta peräkkäin. Spasmi kestää toisinaan vain hetken mutta välistä hyvinkin pitkään. Peristaltiikka voi edetä myös normaalisti vaikka tiukkana tuottaakin oireita. Nielemisvaikeuksia saattaa ilmaantua.
Oire on tavallisesti colon irrtitabilen kaltainen yleensä lähinnä toiminnallinen vaiva, joka usein liittyy stressiin, herkkään sieluun ja ärhäkkään autonomiseen hermostoon. Se saattaa myös provosoitua kylmän tai kuuman ruokapalan taikka juoman nielaisusta tahi suurista suupaloista. Suolahapon purkautuminen ruokatorveen voi ärsyttää sitä supistumaan.
Esofaguksen manometria tai bariumvellin ruokatorvessa kulkeutumisen seuraaminen läpivalaisun avulla saattavat auttaa taudin määrityksessä. EKG ja yleensä thoraxkuva ovat ymmärrettävästi normaaleja kuten potilaallammekin.
Sileän lihaksen rentouttajat mm. kalkkisalpaajat, nitraattivalmisteet ja jopa sildenafiili voivat auttaa samoin kuin antikolinergisesti vaikuttavat trisyliset masennuslääkeet. Happosalpaajaa tarvitaan usein, sen sijaan botuliinitoksiinia ja esofaguksen kajoavia toimenpiteitä vain harvoin.
Juhani Partanen
Sisätautilääkäri
“Emeritus” Jorvin sairaalasta
