Keski-ikäiselle naiselle oli kasvanut eutyreoottinen struuma, joka leikattiin, ja sen jälkeen kehittynyt hypotyreoosi hoidettiin tyroksiinilla. Vuosikymmen myöhemmin huomattiin kohonnut verenpaine, mutta amlodipiini laski sitä hyvin. Siitä huolimatta hän sai lukinkalvon alaisen komplisoituneen verenvuodon, jonka hoidoksi asennettiin aivokammiosta oikean eteiseen ohjattu paineentasausletku. Se ei kauan toiminutkaan, mutta likvorkierto normaalistui spontaanisti, ja suntti sai jäädä paikoilleen. Vointi oli sen jälkeen mainio, ja fyysinen sekä psyykkinen suorituskyky hyvä, mutta paino kyllä nousi jatkuvasti. Lääkityksenä hänellä oli tyroksiinia ja amlodipiinia. Hän ei tupakoinut eikä käyttänyt lainkaan alkoholia.
Sitten vuosien kuluttua vointi heikkeni hiljakseen. Paino laski muutamassa kuukaudessa kymmenkunta kiloa, janotti ja virtsatti. Lopulta ilmaantui kuumetta 38.5 °C:een tienoille kolmeksi viikoksi, vaikka hengitystieoireita, rakkovaivoja, särkyjä tai muita kuumeen syyhyn viittaavia oireita ei ollut.
Päivystyspoliklinikalla tutkittaessa ruumiinrakenteeltaan tukevan naisen kunto oli edelleen hyvä. Tärykalvolämpö oli 37.2 °C ja valtimoveren hapen kyllästeisyys 99 %. Sydän sykki tasaisesti ja säännöllisesti 98 kertaa minuutissa, ja verenpaine oli 134/84 mmHg. Paikoin taivepaikoissa oli hautunutta vetistävää ihottumaa, mutta muutoin kliinisessä tutkimuksessa ei todettu erikoista. Sunttiläppä oli lytyssä ennestään tiedossa olevaan toimimattomuuteen sopien.
Verilitra sisälsi 144 g hemoglobiinia ja 7.3 E9 valkosolua. Plasman C-reaktiivisen proteiinin pitoisuus oli 109 mg/l, kreatiniinin määrä 45 umol/l, glukoosin lukuarvo 26.8 mmol/l ja HbA1c:n pitoisuus 99 mmol/mol (11.2 %). Elektrolyyttien, transaminaasien, ionikalsiumin, TSH:n, T4v:n ja happo-emästasapainon lukuarvot oli normaalit. Myöhemmin ilmoitettiin, että seerumin C-peptidi oli viitealueella, eikä GAD-vasta-aineita ollut. Virtsanäytteessä oli glukoosia mutta ei ketoaineita tai muutoin poikkeavaa. EKG ja thoraxkuva ovat ohessa.
Verta viljeltiin kahdesti parin tunnin välein. Seuraavana päivänä soitettiin, että ensimmäisessä viljelypullossa kasvaa Staphylococcus epidermidis, ja pian tuli uusi soitto, jonka mukaan toisestakin näytteestä löytyy sama bakteeri.
Mistä oli kyse?
Lue tapauksen ratkaisu täältä.
Juhani Partanen
Sisätautilääkäri
“Emeritus” Jorvin sairaalasta
