Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Nälkiintyneen päivystäjän ahdinko
Etusivu > Nälkiintyneen päivystäjän ahdinko

Nälkiintyneen päivystäjän ahdinko

”Taas niin kiireinen päivä, ettei edes syömässä ehtinyt käydä.” Mutta onko töissä oikeasti niin kiire? Lukuisissa päivystyspisteissä työskennelleenä täytyy myöntää, että usein on kiire, mutta harvoin ainakaan perusterveydenhuollon päivystyksissä on niin kriittisiä potilaita, etteikö lyhyttä ruokataukoa ehtisi pitää – edes jossain välissä.  

Useimmiten kiireisenkin päivystyksen lomassa olen ehtinyt syödä mikrolämmintä einesruokaa taukotilassa. Työntäyteisimpinä päivinä olen murustanut sämpylää tietokoneen näppäimistölle töitä tehden. Sämpylällä ei kuitenkaan koko vuorokautta jaksa, joten jossain välissä olen aina pitänyt myös ruokatauon taukohuoneessa, vaikka potilaita täynnä olevan aulan läpi vessaankin kävellessä voi kyllä tuntea koko aulan katseen selässään. Ohut resursointi tuskin kuitenkaan on rivityöntekijän vika. Ruokailun jälkeen itse ainakin olen huomattavasti tehokkaampi ja järki leikkaa paremmin kuin pahasti nälkiintyneenä, joten parempi tehokkuus peittoaa nopeasti mahalaukun täyttämiseen menneen ajan.  

Välillä kiireen keskellä konsultoinnillekaan ei tahtoisi riittää aikaa. Oikea-aikainen konsultointi kuitenkin johtaa nopeampaan päätöksentekoon ja toisaalta yhdessä kollegan kanssa mietitty ratkaisu on usein alkuperäistä parempi – tai ainakin vähentää riittämättömyyden tuskaa. Konsultointi on myös osa oppimisprosessia; kollegan neuvo on tuoreessa muistissa, kun vastaava tilanne tulee vastaan seuraavan kerran.    

Varsinkin päiväsaikainen poliklinikkatoiminta pitäisi pystyä suunnittelemaan niin, että lääkäri ehtii konsultoida ja pitää lyhyen lounastauon. Usein täytyy myös itse päättää pitää lounastauko ja ottaa aika konsultoinnille. Järjestelmä kyllä taipuu tähän. 

Päivystyspisteissä toiminta organisoidaan järkevän potilasohjauksen kautta. Useissa päivystyspisteissä on kuitenkin kova paine tutkia kaikki ovesta sisään tulevat potilaat kellonajasta riippumatta, vaikka toimintatapa on selkeässä ristiriidassa niin arkijärjen kuin paljon esillä olevan lean-ajattelunkin kanssa. Tärkeä osa työnteon järkevöittämistä on miettiä, mitä on ylipäätään järkevä tehdä ja missä vaiheessa; mitä sairauksia tulee hoitaa yöllä tai minkälaisia toimenpiteitä täytyy tehdä päivystysaikaan. Potilaalle voi myös antaa puolikiireellisen ajan tai kiireettömän ajan ja näin vapauttaa päivystysresursseja vakavasti sairaiden potilaiden hoitamiseen.   

Käytettiinpä työ- tai päivystyspisteessäsi sitten tervettä järkeä potilasohjauksessa ja töiden organisoinnissa tai ei, rohkaisen pitämään sopivassa välissä ruokatauon ja konsultoimaan aina tarvittaessa. Oikealla hetkellä pyydetty kollegan näkemys saattaa nopeuttaa potilaan paranemista ja lääkärin viitealueella oleva verensokeritaso johtaa laadukkaampaan hoitoon. 

Avainsanat: