Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua – Munkkiniemen perinteikäs koripallojoukkue nimittäin oli nimellisenä esikuvana Torpan Pojan nimimerkille. Torpan Pojan tunnusmerkki – romanttisen punainen tupa – tuli jossain vaiheessa mukaan. Oliko se alusta alkaen mukana? Sitä ei Torpan Poika, eli Hannu Halila, ihan osaa sanoa.

Halila on kirjoittanut kolumneja Torpan Poika -nimimerkillä jo 12 vuotta. Nyt hänen jäätyään Lääkäriliitosta eläkkeelle oli aika kypsä Torpan Pojan henkilöllisyyden paljastamiselle – vaikka toki muutamat NLY:läiset ovat salaisuuden tienneet jo pitkäänkin.

 

Kannanottoja ja tarinoita

Halila kertoo, että kolumnin aiheista ei ole vuosien varrella ollut pulaa, vaan sopivia ajankohtaisia ideoita on ollut paljon tarjolla. Hän on yrittänyt nostaa esille lukijakunnan kannalta mielenkiintoisia aiheita, siinä hyvin onnistuen.

Parhaana kolumninaan Halila pitää ehkä edellisessä Nuori Lääkäri -lehdessä (4/2021) julkaistua tekstiä, jossa hän arvostelee eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kahta ratkaisua. Toinen ratkaisu koski AstraZenecan rokotteen kohdentamista ikäryhmään, jossa sen käyttöön ei ollut raportoitu liittyvän riskejä. Jos apulaisoikeusasiamiehen toivomalla tavalla olisi alun perin toimittu, olisi seurannut ylimääräisiä tartuntoja ja mahdollisesti jopa ylimääräisiä kuolemia. Toinen ratkaisu taas koski lapsen rokottamista. Apulaisoikeusasiamies katsoi, että lapsen molempien vanhempien suostumus vaaditaan kansallisen rokoteohjelman mukaisten rokotteiden antamiseen – yhden vanhemman suostumus ei riitä. Apulaisoikeusasiamies siis katsoo, että lapsen terveyden turvaavien rokotteiden epäämiseen riittää yhden vanhemman kielteinen kanta.

Mukavina Halila pitää myös monina vuosina kirjoittamiaan ”Toiveita Joulupukille” -kolumneja.

Niissä on ollut lahjatoiveita niin sosiaali- ja terveysministeriölle ja opetus- ja kulttuuriministeriölle kuin muille poliitikoille ja kollegoille. Halila kertoo, että kolumnien rajallinen merkkimäärä asettaa raamit tekstille: kovin perusteellisesti aihetta ei pysty käsittelemään. Hän nostaa mielellään mukaan konkretiaa ja tarinoita sekä vähän huumoriakin, joilla saa kiinnostukseen asiaan heräämään. Tekstistä täytyy Halilan mielestä käydä selkeästi ilmi, mitä mieltä kirjoittaja on asiasta.

 

Tutkijasta vaikuttajauralle

Halilalle valkeni ajatus lääkikseen pyrkimisestä lukioaikana hänen ollessaan vaihdossa Yhdysvalloissa St Paulin kaupungissa Minnesotassa. Polku Lääkäriliiton vaikuttamistyöhön kulki varsin klassista reittiä kandiseuran, Suomen medisiinariliiton ja NLY:n kautta. Halila oli jo kandina NLY:n hallituksessa ja sen jälkeen varapuheenjohtajana.

”Ammattiliittoharrastuksesta” tuli työ vuonna 1993. Ensin Halila oli Lääkäriliitossa töissä erilaisilla nimikkeillä, kuten koulutuspäällikkönä ja -johtajana sekä yhteiskuntasuhdejohtajana, ja viimeksi 10 vuotta varatoiminnanjohtajana.

Alun perin tarkoitus ei kuitenkaan ollut päätyä Lääkäriliiton palkkalistoille, vaan Halila teki väitöskirjan ja kävi myös post doc -jaksolla Yhdysvalloissa Philadelphiassa Wistar Institutessa. Hän erikoistui gynekologiaan. Vaikuttajaura kuitenkin vei mennessään sattumankin kautta.

Halila on ollut kuitenkin tyytyväinen urapolkuun, jolle päätyi.

Hänellä on ollut näköalapaikka suomalaiseen terveydenhuoltoon. Urallaan hän on voinut niin auttaa yksittäisiä kollegoja kuin hoitaa laajempaa kollegakuntaa koskevia kokonaisuuksia. Vaikka Halila joutui aikoinaan aluksi tekemään surutyön tutkimusuran jättämisestä, on hän onnekseen pystynyt tekemään tutkimusta vaikuttajauransakin aikana ja sai terveydenhuollon hallinnon dosentuurin 2007.

 

Lääkärijohtajia tarvitaan

Terveydenhuollon suurimpina haasteina Halila pitää tulevaisuudessa pitkään jatkunutta ja ehkä jopa pahenevaa resurssien ja tarpeen välistä ristiriitaa – julkisen ja yksityisen sektorin välistä dilemmaa. Hoitomahdollisuudet kasvavat ja pystymme hoitamaan yhä paremmin ja pidemmälle, mutta uudet hoidot ovat myös aiempaa kalliimpia. Mihin meillä on varaa? Perusteelliseen priorisointikeskusteluun ei Halilan mielestä ole päästy, mikä on varmasti jatkossa edessä.

Myös Sote-uudistus tulee olemaan suuri haaste ja mullistus tulevina vuosina. ”Mitä siitä sitten tulee?” Halila kysyy. ”Veikkaus ja toive on, että hyvinvointialueiden määrä tulee pienenemään – viisi aluetta olisi riittänyt.” Toisaalta edunvalvontanäkökulmasta pieni määrä isoja työnantajia on Halilan mielestä ongelmallinen. Työvoimasta keskenään kilpailevat lukuisat työnantajat voisi olla hyväkin tilanne työntekijän näkökulmasta.

Yksi ongelma terveydenhuollossa on Halilan mukaan lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan työssä viihtyminen.

Voidaan kouluttaa vaikka kuinka paljon uusia käsipareja, mutta jos työolosuhteet eivät ole riittävän hyvät, eivät tekijät pysy terveydenhuollon palveluksessa.

Perusterveydenhuollon tilanne täytyy myös Halilan mielestä saada ratkaistuksi. Juhlapuheissa perusterveydenhuollolla riittää ystäviä, mutta mitään ei näytä tapahtuvan.

Halila pitää kuitenkin hyvänä sitä, että lääkäreitä hakeutuu myös muihin töihin kuin perinteisiin lääkärin töihin; lääkärikoulutuksella voi tehdä muutakin kuin perinteistä kliinistä työtä. Nyt on myös tapahtunut muutos asenteessa johtamiskoulutukseen. Nuoret lääkärit selkeästi valitsevat johtajapolun urakseen – sinne ei vain ajauduta.  

Halilan mielestä varsinkin suurella yleisöllä on helposti ajatus, että juristi, DI tai KTM olisi erinomainen johtaja, mutta he opiskelevat pykäliä ja lukuja, kun taas lääkärikoulussa opiskellaan kriittistä ajattelua, vuorovaikutustaitoja ja nopeaa päätöksentekokykyä.

Lääkärikoulu on hyvä johtajakoulu, sen sisältämä johtajakoulutus pitäisi vain tunnistaa ja tunnustaa.

Lääkärijohtajiin liittyen Halilalla on kerrottavana myös hauska anekdootti. Ministeri Juha Rehula oli aikoinaan puhumassa Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja totesi siellä, ettei tulevaisuuden Sotessa ole tilaa lääkärijohtajille, koska heillä ei ole johtamiskoulutusta. Halila tarttui heti tähän virheelliseen käsitykseen ja esitti Rehulan puheen jälkeen päinvastaisen näkemyksensä. Hän myös toimitti Rehulalle pitkän muistion eri tason johtajakoulutuksista, joita lääkärit käyvät uransa eri vaiheissa. Seuraavalla kerralla kun Rehula vieraili liitolla, kiitti hän julkisesti puheessaan Halilaa ja kertoi muuttaneensa mielipidettään. Vaikuttamistyöllä todella on merkitystä!

 

Vaikuttamista tapahtuu kulisseissa

Kysyn Halilalta, mitkä ovat Lääkäriliiton suurimmat haasteet tulevaisuudessa. Halila toteaa, että lääkärikunnan kasvaessa ja pirstoutuessa kollegiaalisuuden ylläpito on todella tärkeää. Tähän liittyen nuoret kollegat on tärkeää pitää liitossa mukana – ja tässä Halila katsoo NLY:llä olevan erityisen suuri rooli. NLY:n toiminnasta on myös helppoa siirtyä mukaan liiton toimintaan. Halilan mielestä liiton toiminnassa on hyvin vähän ristiriitoja eri toimijoiden välillä, ja asioista osataan keskustella kollegiaalisessa hengessä.

Välillä jäsenet kysyvät, miksei liitto tee mitään. Vaikuttaminen on kuitenkin pitkäjänteistä työtä, josta vain osa tulee näkyväksi. Kaikkien tapaamisten uutisoiminen näyttävästi vaikeuttaisi merkittävästi vaikuttamistyötä tulevaisuudessa; jatkotapaamisia ei välttämättä enää tulisi, Halila kuvaa. Lääkäriliittoa ja sen näkemyksiä kuunnellaan ja Lääkäriliitto mielletään Suomen vaikutusvaltaisimmaksi ammattiliitoksi.

Halila kuitenkin myöntää, että viestinnän pitäisi olla jatkuvaa: pitäisi onnistua paremmin kertomaan, mitä kaikkea laaja-alaisesti tehdään.

Lääkärilehti on tärkeä kanava, mutta nuoret kollegat elävät somessa, ja siellä pitäisi olla vielä nykyistä aktiivisempi.

Yhdeksi suureksi saavutukseksi uransa aikana Halila nostaa kaksoislaillistuksen purkamisen. Hän teki aikoinaan paljon töitä kaksoislaillistuksen purkamisen eteen, ja sen onnistuminen oli palkitseva kokemus.

Halila kertoo, että yksittäisten kollegoiden asian ajaminen vaatii hienovaraisuutta. Yksittäiset kollegat ovat usein myöhemmin laittaneet viestiä, kun Halila on saanut heitä autettua esimerkiksi erikoistumiseen liittyvissä asioissa. Ylipäätään Halila on saanut paljon yhteydenottoja yksittäisiltä ihmisiltä, ja hän kokeekin tällaisen palautteen todella positiivisena asiana.

 

Elinikäisen oppimisen äärellä

Halila haluaa onnitella maailman hienoimman ammatin valitsemisesta sekä lääkäriopiskelijoita, että vastavalmistuneita. Jatkuvista lääkärimääräkeskusteluista huolimatta Halila uskoo, että töitä kyllä riittää kaikille. Kysymys lääkäriksi koulutettavien määrästä on ollut keskeinen koko hänen uransa ajan, ja nykyiset ylisuuret sisäänottomäärät kyllä huolestuttavat. Halila oli muun muassa vuoden 1993 sosiaali- ja terveysministeirön Lääkärityövoiman laskentatyöryhmän sihteeri. Työryhmä ehdotti tuolloin tuntuvaa koulutusmäärien pienentämistä.

Tulevaisuudessa ammattitaidon ylläpito tulee entistäkin tärkeämmäksi. ”Tässä ammatissa elinikäinen oppiminen on oleellista, tiedot vanhenevat”, Halila toteaa.

Lääkärikoulutuksessa läpiviedyt uudistukset ovat seurausta EU-direktiiveistä, ja Halila painottaakin myös Brysselissä vaikuttamisen tärkeyttä.

Kuten EU-asioissa valtakunnan politiikan tasolla, tulee myös lääkäreiden olla mukana pöydissä, joissa päätetään EU-tason lääkärikoulutuksen uudistuksista sekä muista terveydenhuollon EU-tason linjauksista. 

Halila on ollut Euroopan erikoislääkäriliiton UEMS:n puheenjohtaja ja on edelleen sen toiminnassa aktiivisesti mukana.

Eläkkeelle jääminen ei tarkoita Halilalle kokonaan töistä luopumista. ”Ajatus, että on ollut 110-lasissa ja sitten tulisi äkkijarrutus, ei olisi sopinut”, kommentoi Halila. Hän aikookin jatkaa esimerkiksi tutkimusprojekteja ja pitää yksityislääkärin vastaanottoa jatkossakin.

Vaikka Halila jäi eläkkeelle jo huhtikuussa, oli hän syksyllä muun muassa Kataloniassa arvioimassa Gironan lääketieteellisen tiedekunnan kansainvälistä akreditointia varten. Halila jatkaa myös edelleen UEMS-toiminnassa. ”Monenlaista mielenkiintoista projektia riittää.”

 

Hannu Halila

  • LL 1983
  • LT 1987
  • Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri 1993
  • Erikoislääkärin hallinnon pätevyys 1996
  • Terveydenhuollon hallinnon dosentti 2007
  • Lääkärikouluttajan erityispätevyys 2011
  • eMBA 2021
  • Lääkintöneuvos 2021

Teksti: Pauli Vähämurto
Kuvat: Taavi Kaartinen