NLYn hallitus on vuoden ensimmäisessä kokouksessaan valinnut yhteensä 45 jäsentä kolmeen valiokuntaan. Itse siirryin monen vuoden edunvalvontavaliokunnan rivijäsenyyden jälkeen valiokunnan puheenjohtajaksi.

Vuosi 2016 on Lääkäriliitossa hyvinvoinnin teemavuosi. Hyvinvoinnin voi jakaa osa-alueisiin työ, vapaa-aika ja palautuminen. Lääkärit ovat työlleen omistautuneita, ja epäilen, että hoidamme usein muitakin elämämme osa-alueita samanlaisella omistautumisella kuin työmme. Kuinka moni lääkäri kuuluukaan päiväkodin johtoryhmään, lasten jalkapallojoukkueen huoltajiin tai rahastonhoitajiin, talonyhtiön hallitukseen, erikoisalayhdistykseen tai harrasteseuran hallitukseen?

Lääkäriliitolla on tutkimusosasto, joka tuottaa tieto lääkäreistä. Olemme saaneet ensimmäisiä tietoja Työolot ja hyvinvointi 2015 -tutkimuksesta. Tässä on mukana myös uusi osio, jossa kartoitettiin työn imua. Työn imu on positiivinen kokemus, jossa työntekijällä on tunne työnsä osaamisesta, hän on motivoitunut ja nauttii työstään, samalla hän kokee työn antavan sopivissa määrin haasteita. Tuore vuoden 2015 tutkimuksessa saadun tiedon mukaan joka neljäs lääkäri kokee työn imua päivittäin ja lisäksi 44% kokee työn imua säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Huomattiin myös, että työn imua koetaan enemmän iän, ja ilmeisesti kokemuksen karttuessa.

Suomessa meillä on vapaa mahdollisuus hakeutua haluamallamme erikoisalalle, ja YEK:n (yleislääketieteen erityiskoulutus) aikana voimme kokeilla käytännön työskentelyä eri aloilla. Järjestelmä ei ole täydellinen, ja erikoistumiskoulusta ollaan uudistamassa. Valinnan mahdollisuus, joka meillä tähän mennessä on ollut, on tärkeä työhyvinvoinnin kannalta.

Käytän kuitenkin suuremman osan tästä blogikirjoituksesta muuhun kuin työpaikkaan ja työaikaan liittyvään hyvinvointiin. Olin vastikään haastattelussa virkaan, ja siellä minulta kysyttiin miten pidän huolta itsestäni ja jaksamisestani. Moni meistä vastannee pitävänsä huolta jaksamisesta ystävien ja perheen avulla. Kollegoiden, joille kertoa vaikeista tapauksista: joilta saa kuulla “en minäkään olisi tuota keksinyt” ja jotka innostuvat kertomastasi tapauksesta etkä koe itseäsi kummajaiseksi. Toisaalta ystävät, joiden jokapäiväinen elämä ei liity lääketieteeseen ovat sopivaa pakkolomaa medisiinasta. Myönnettäköön, että itse jaksan vielä innostua ystävien kysymyksistä lääketieteestä ja elimistön toiminnasta, samalla sitä huomaa miten paljon asioista osaakaan, tai miten paljon on unohtanut. Aina mukavaa kun joku kuuntelee kiinnostuneena 😉

Jotkut nauttivat kotona hääräämisestä, toiset täyttävät kalenterinsa harrastuksilla. Olen mielestäni ottanut pienen askeleen täydestä kalenterista kotihiireksi, mutta olen kuullut, että asiasta voidaan olla montaa mieltä. Viihdyn kuntosalilla, ainoa ongelma on salilla vastaantulevat monet tuttavat, joiden vuoksi treeni venyy koko illan mittaiseksi. Hiihtämisen kanssa ongelma on viime vuosina lähinnä ollut, että olen asettautunut asumaan liian lähelle päiväntasaajaa valitessani Helsingin. Paritanssit täyttävät elämässäni tärkeän funktion: nämä ovat ainoita hetkiä jolloin aivotoimintaa saa rauhoitettua, voi sulkea silmänsä ja mennä autopilotilla. Tämä ei valitettavasti taida toimia viejille/miehille: ensinäkin pitää päättää mitä viedä seuraavaksi, ja jos sulkee silmänsä tulee helposti törmäyksiä.

Vapaa-aikaan olen panostanut jo pitkään: vuosien varrella harrastuksia on tullut ja mennyt. Palautumiseen panostaminen on minulle uudempaa: harrastuksista täytyy tarvittaessa pystyä luopumaan. Jos on tottunut pärjäämään vähillä unilla, tulee uni helposti sivutettua vähemmän tärkeänä asiana. Tutkimusnäyttöä unen tärkeydestä alkaa tulla enemmän ja enemmän, joten päätin yrittää. Nukahtaminen ei koskaan ole ollut minulle helppoa, mutta käyttämällä potilaillekin suosittelemiamme keinoja olen onnistunut lisäämään unen määrää jo yli 7 tuntiin. Myönnettäköön, että kaikkein tärkein apu oli tahto ja yritys mennä nukkumaan ajoissa. Pitää tehdä päätös, että ei anna illan venyä loputtomiin. Toinen palautumisen keino on vähemmän jalo: rauhoitun seuraamaan suosikkiohjelmaa tv-ruudulta. Avara luonto tuo mieleen lapsuuden lauantai-illat, ja sitcom tai draamasarjoja seuratessa voi itkeä ja nauraa muiden elämälle.

Oletko miettinyt työhyvinvointiasi? Entä teetkö vapaa-ajallasi mieluisia asioita vai oletko ajatutunut harrastuksen pariin, joka ei enää innosta sinua? Ja kuka meistä muistaa lainkaan tuota palautumista? Vai onko palautuminen se 10 sekunnin hetki, jonka saat lasten mentyä nukkumaan, pää tyynyllä, sulkiessasi silmät ennen nukahtamista?

Yksi vapaa-ajan viete jäi vielä mainitsematta: yhdistystoiminta. Vai onko se elämäntapa? Jätetään se kuitenkin tarkemmin käsittelemättä tällä kertaa

 

Marie Måsabacka

NLYn edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja 2016

Yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri, Espoon kaupunki