Erikoislääkärikoulutus uudistuu. Koulutuksen ohjaus siirtyy opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM) sosiaali- ja terveysministeriöön (STM). Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa STM:n mahdollisuuksia ohjata erikoistumiskoulutusta ja sen mitoitusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa erikoislääkäriksi koulutettavien määrää säädellään erikoislääkäritarpeen mukaan. Koulutukseen myös tulee hakea nykyisen ilmoittautumisen sijaan. Mutta millä perusteella erikoistuvat lääkärit pitäisi valita?

Muissa Euroopan maissa valintamenettelyt vaihtelevat. Joissain maissa järjestetään valtakunnallinen tentti, jonka tulosten mukaisessa järjestyksessä hakijat saavat valita erikoistumisalansa ja -paikkansa. Toisissa maissa huomioidaan peruskoulutuksen arvosanoja, toisissa tieteellisiä ansioita. Monissa maissa hakijoita myös haastatellaan. Tanskassa erikoistumisesta kiinnostuneet suorittavat vuoden mittaisen johdantojakson ennen haastatteluja ja lopullisia valintoja.

NLY:n koulutusvaliokunta on kevään mittaan pohtinut, miten erikoistuvat lääkärit pitäisi valita Suomessa. Tärkeimmät periaatteet ovat avoimuus, läpinäkyvyys ja oikeudenmukaisuus. Avoinna olevista paikoista tulee ilmoitella julkisesti ja valintaprosessin on oltava läpinäkyvä. Valintakriteerien on oltava ennalta tiedossa, ja hakijoita on arvioitava oikeudenmukaisesti. Päätöksestä on myös voitava valittaa.

Pääsykokeita tai kansallisia ranking-tenttejä ei pidä ottaa käyttöön Suomessa. Kirjallinen kuulustelu mittaa ainoastaan teoreettisen tiedon hallintaa eikä kerro alalle soveltuvuudesta juuri mitään. Liioin eivät peruskoulutuksen arvosanat tai syventävän tutkielman aihe sovellu arviointiperusteeksi, sillä erikoisalaa ei pidä joutua päättämään peruskoulutuksen aikana.

Millä perusteella hakijat sitten voidaan asettaa järjestykseen? NLY:n koulutusvaliokunnan näkemyksen mukaan valinnoissa voidaan huomioida aikaisempi työkokemus, tieteelliset ansiot sekä henkilökohtaiset ominaisuudet. Työkokemukseksi voidaan katsoa suoritetut terveyskeskuspalvelut sekä aiempi työskentely asianomaisella erikoisalalla. Käytäntö ei kuitenkaan saa ohjata hankkimaan työkokemusta vain yhdeltä alalta jo peruskoulutuksen aikana. Yksi vaihtoehto voisi olla huomioida opiskeluaikana hankittu työkokemus alasta riippumatta.

Tieteellisiä ansioita voidaan koulutusvaliokunnan näkemyksen mukaan huomioida esimerkiksi väitöskirjaan saakka. Väitöskirjan aiheella ei kuitenkaan pidä olla merkitystä, sillä moni aloittaa tutkimustyön jo opiskelujen alkuvaiheessa. Väitöskirja ei myöskään saa olla edellytys erikoistumispaikalle, vaan hakijoita tulee arvioida monipuolisesti. Tällöin yksittäisen osa-alueen merkitys ei korostu liikaa.

Hakijan henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten motivaatiota, voidaan arvioida haastattelussa. Varsinaista soveltuvuutta alalle on kuitenkin vaikea mitata. Sen vuoksi Tanskan-mallin mukaista johdantojaksoa kannattaa harkita myös Suomeen, joskin kolmesta kuuteen kuukautta voisi olla riittävä kesto. Johdantojakso olisi luonnollisesti luettava osaksi erikoistumiskoulutusta.

Erikoislääkärikoulutuksen uudistuksessa on monta hyvää puolta. Selkeä ja avoin valintamenettely on yksi niistä. Erikoislääkärikoulutuksen tulee kuitenkin säilyä joustavana, ja muuttuvat elämäntilanteet on huomioitava jatkossakin: mahdollisuudet esimerkiksi virkavapaaseen tai alan vaihtamiseen on säilytettävä. Uudistuksen yhteydessä erikoislääkärikoulutuksesta on mahdollista kehittää entistä laadukkaampaa. Tässä työssä NLY haluaa olla mukana.

Veli-Pekka Puurunen, LL
NLY:n hallituksen jäsen ja koulutusvaliokunnan puheenjohtaja
veli-pekka.puurunen(a)fimnet.fi