Siirry suoraan sisältöön
Etusivu > Mitä yhteistä on erikoistuvalla lääkärillä ja jätemyllyllä?
Etusivu > Mitä yhteistä on erikoistuvalla lääkärillä ja jätemyllyllä?

Mitä yhteistä on erikoistuvalla lääkärillä ja jätemyllyllä?

On kuulkaa kaikkien etu, että ihmiset pääsevät sellaiseen työhön, johon parhaiten soveltuvat. Valitkaa siis viisaasti se itsellenne sopiva suunta. Jos valitsette väärin, se on oma syynne, ette pohtineet asiaa huolella. Eikö työpaikkaa löydy ja kirurgia kiinnostaisi? Mitäs menit valitsemaan suositun erikoisalan! No miten olisi psykiatria? Sehän on katsos vähän niinkuin aivokirurgiaa sanojen voimalla. Ai, tykkäät tehdä käsilläsi? No taittele vaikka origameja puhuessasi.

Olet kyllä mukava, välkky, hyvä potilaiden kanssa, mutta väitöskirja uupuu! Jollakin konstilla näiden kympin tyttöjen ja poikien välille vaan täytyy saada eroja. Sitä paitsi väitöskirja tukee erinomaisesti kliinistä työtä, siksi on ihan oikein vaatia sitä kaikilta, kiinnosti tutkimus tai ei. Ei neljä vuotta nuoruuden parhaista vuosista ole loppujen lopuksi uhraus eikä mikään. Lisätään se kakku siihen kahteentoista vuoteen lukion jälkeen, jotka kuitenkin vaaditaan ennen asiantuntija-asemaa. Ja aina voi limittää, eli uhrata illat ja viikonloput työlle. Niin on aina tehty. Vinkki: suorita loputkin vapaa-ajastasi, juokse triathlon tai kaksi. Se antaa mukavasti vastapainoa. Jos et pysty, ruoski itsesi uneen, ammenna itsesyytöksistä boostia artikkelisi viimeistelyyn.

 

Niin ja meillä on nyt tulossa sellainen koulutusputki. Se luo tehokkuutta erikoistumiseen. Ilman muuta saat olla kertaalleen kuuden vuoden aikana jopa kuukauden poissa ilman hyvää syytä (joku muu määrittelee mikä sellainen on), vaikka sitten “etsimässä itseäsi”, vai miten te nuoret sen sanotte? Jokin sanktio iskee, jos lomaillessa tai harhaillessa menee kauemmin. Silloin ei tule kiusausta eksyä elämän harhapoluille tai nautiskella elämästä. Jos voimat sattuisivat ehtymään, tarjoamme tukea jaksamiseen työterveyshuollossa, sitten kolmen viikon päästä akuuttiajalla. Lopen väsyneille on tarjota oikeastaan vain saikkua ja pari hoitajakäyntiä. Tee sitten itse johtopäätökset siitä mistä kenkä puristaa. Ei kaikista vaan ole tähän ammattiin, tälle erikoisalalle. Koulutusputkesta tuli laskuputki. Maailmassa, jossa kohta jo lääkiksen valmennuskurssilla aletaan tehdä väitöskirjaa, jokainen on korvattavissa.

 

Tämä on aina ollut työkeskeinen ammatti. Tai ei edes ammatti, vaan velvollisuus ja elämäntapa. Jos palkattomat ylityöt tai tappotahtinen työ ei maistu, taidat olla väärällä alalla. Harjoitus tekee mestarin, oppirahat on maksettava, nuorena vitsa väännettävä ja tuhat muuta latteaa sanontaa suomalaisen työetiikan kultin vuosijulkaisusta.

 

Lopuksi lukijalle

 

Edellä kuvattu on joillekin onneksi vielä dystopiaa, joillekin jo ainakin osittain totta. Varoituksen sana ja pysähtymisen paikka: Jos olet kuullut tai tulet kuulemaan tällaista puhetta, käänny kannuksillasi. Yleensä mikään ei ole sellaisen, edellä kuvatun, elämän arvoista. Jos elää täällä vain kerran, on siitä kuusi vuotta pitkä aika kärvistellä. Lauseen “sitten eläkkeellä” pääseminen suusta on hälytyskello, jonka soimisen täytyy nopeasti keskeyttää nykyinen toiminta. Se että lopettaa kurjissa oloissa, voi auttaa järjestelmää ja meitä kaikkia paljon. Yksilön vastuu kritiikin esittämisestä ja puolensa pitämisestä on keskeistä suomalaisen erikoislääkärikoulutuksen laadulle. Hulluun ja turhaan kilpailuun suostuminen on karhunpalvelus meille kaikille.

Mennään vielä oppimisen alkulähteille pohtimaan sitä miten ihminen oppii. Pisa-vertailussa jotkut Aasian maat pärjäävät meitä hieman paremmin, erot ovat tosin hyvin pieniä. Siellä tulokseen  päästään lapsuus osittain koulutyön alle hävittämällä, työhön pakottamalla, ulkoa pänttäämällä ja vioista rankaisemalla. Usko keskinäisen kilpailun jalostavaan voimaan on siellä ja maailmalla kovaa. Suomessa perusopetus hoidetaan interaktiivisuudella, ongelmanratkaisulla, ryhmätöillä ja muilla pehmeämmillä metodeilla. Lapsilla on hauskaa ja tulokset osittain paremmat ja osittain lähes yhtä hyvät kuin Aasiassa.

 

Viemme peruskoulua ja pedagogiikkaa maailmalle, voisiko samaa erinomaista, osallistavaa, koulutettavan resurssien mukaan joustavaa ja mukautuvaa lähestymistapaa soveltaa ihan täällä kotimaassa muillakin koulutuksen portailla, vaikkapa erikoislääkärikoulutuksessa? Vaikka ammatillinen jatkokoulutus ja perusopetus ovat eri planeetoilta, voidaan suuremman kokonaisuuden ja yleisen asenteen tasolla nähdä tilanteissa samaakin. Molempien järjestelmien tavoite on opettaa ihmistä. Kuten Pisa-vertailua pläräämällä huomaamme, samaan lopputulokseen voi yleensä päästä monilla eri keinoilla. Voimme siis valita niistä ne, nuoruuttamme vaalivat ja ruuhkavuosia keventävät.

 

Niin ja vastaus otsikon kysymykseen jätemyllyn ja erikoistuvan yhteisestä ominaisuudesta: molemmat nielevät mitä vaan. Älkäämme antako sen olla niin.

 

Iiro Karhiaho

kirjoittaja harrasti vuosia äärimmäistä ankaruutta itseään kohtaan,

on sittemmin oppinut muutaman asian kantapään kautta