– Nyt Helsingissä lääkäri joutuu toimimaan terapeuttina, sosiaalityöntekijänä ja Kelan virkailijana. Mitä lääkäri oikeasti osaa? Tehdä diagnoosin ja määritellä hoidon. Tulevaisuudessa muut kuin lääketieteelliset asiat annetaan sen alan asiantuntijalle, ylilääkäri Elisa Jokelin kertoo.

Elisa Jokelin, 36, siirtyi helmikuussa yksityiseltä puolelta Töölön terveysaseman ylilääkäriksi ja samalla osaltaan suunnittelemaan Helsingin sosiaali- ja terveyspalvelujen suuruudistusta. Hän on johtaja, joka haluaa luoda valoisaa tulevaisuutta mahdollisimman suurelle joukolle.  

– Haluan tehdä mieluummin isoa kuin pientä muutosta. Helsingissä on 670 000 asukasta. Kun kuulin, että täällä otetaan talikosta kiinni ja lapioidaan, niin tulin katsomaan, miten muutosta voisi tehdä fiksusti. Valtakunnallista sote-uudistusta on rakennettu kauan kuin Iisakinkirkkoa. Mielestäni Helsingin strategia on upea siksi, että ei odoteta koko Suomea, vaan palveluista tehdään parhaita mahdollisia joka tapauksessa. Tällaiselle kehittämisorientoituneelle ihmiselle se on hillittömän hieno ja oikea tavoite.

Stadilaiset harmaantuvat ja vaativat enemmän hoitoa, mutta verorahaa on tarjolla entistä vähemmän. Silti hoivassa puhutaan valtavista summista. Pääkaupungin vuotuinen sosiaali- ja terveysbudjetti on 1,3 miljardia euroa.

– Näiden rahojen mahdollisimman tarkka käyttö on tärkeää. Suomessa kansalaisten eurot ovat julkisessa sotessa. Jos teemme sitä tehottomasti, resurssit loppuvat kesken, emmekä pysty auttamaan, ylilääkäri vakuuttaa.

Pääkaupungissa omilla reviireillään toimineita palveluja sulautetaan yhteen. Eri alojen ammattilaiset tekevät tulevaisuudessa enemmän yhteistyötä, usein samassa tilassa. Terveydenhuolto, sosiaalityö, lastensuojelu, päihdepalvelut, hammashoito ja muut toimijat alkavat puhaltaa enemmän samaan hiileen. Asiakkaan näkökulma korostuu, enää ei juoksuteta luukulta luukulle. Uuden järjestelmän pitäisi pyöriä vuoden 2018 alusta, jolloin Kalasatamaan avataan myös valtaisa kuusikerroksinen terveys- ja hyvinvointikeskus.

Sama vasara kaikkiin töihin?

Muutosten tuulet puhaltavat myös Helsingin terveysasemilla. Perinteinen aina ensin lääkärin vastaanotolle -käytäntö on murtumassa.

– Ongelma on, että nykyjärjestelmä tuottaa saman ratkaisun kaikille. Ai jaa, selkäsi on kipeä ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen. Kas tässä lääkärin vastaanotto. Ai jaa, masennusta, päihteitten käyttöä, diabetesta, tuskin pärjäät elämässäsi, tässä sinulle sama vastaanotto. Samalla vasaralla lyödään hyvin erilaisia tarpeita, terveyskeskusammattilainen kuvailee.

Uudessa järjestelmässä satunnaisesti hoitoa tarvitsevat ja palvelujen suurkuluttajat ohjataan eri linjastoille. Tukea todella tarvitseville on luvassa enemmän ja moniammatillisempaa apua. Superongelmaisen asiakkaan omalääkäri väsyy, jos joutuu kantamaan elämän särkemän potilaan loputtomat murheet yksin. Siksikin tukena on muita ammattilaisia. Lääkäri saa tällöin olla lääketieteellinen asiantuntija, hänen ei tarvitse olla terapeutti eikä sosiaalityöntekijä eikä Kelan virkailija.

– Hoidossa pitää laskea, mistä on terveys hyötyä. Ihminen, jolla on vähän kolesteroli koholla, käkerran vuodessa terveysasemalla toteamassa senTämä ei kannata, jos laskee, mitä muuta hyvää samalla rahalla voidaan tehdäVuosikontrolleissa ei ole järkeä, mutta ihmiset kokevat, että se on heidän oikeutensa. Totta kai on oikeus päästä arvioon ja hoitoon, kun tarvitsee, mutta hoito on sidottu tarpeeseen. Meidän pitää siirtää asiakkaalle paljon sellaista, jota on perinteisesti tehty terveyspalveluissa. Asiakkaat osaavat seurata itseään ja heitä voidaan valmentaa ja tukea hyviä elämäntapoja. Mutta vuosikontrollikäytännöstä pitää päästä ehdottomasti eroon. Rahat eiväriitä. Luopumalla tästä saadaan liikkumavaraa, ja paukkuja paljon tarvitseville

Muutos on hyvästä

Ylilääkäri kertoo, että hän nauttii juuri muutosjohtamisesta. Hienointa työssä on, kun voi tehdä uutta ja entistä ehompaa ja luoda parempaa tulevaisuutta. Koska Helsinki on suurin kaupunki, hyvät muutokset hyödyttävät valtavaa kansalaisten joukkoa. Hän varoittaa, että palvelu-uudistus tulee olemaan alkuun kivulias monelle työntekijälle, vaikka lopputulos onkin nykyistä järkevämpi. Monista totutuista ja toimivistakin asioista on pakko luopua.

Muutokseen ajaa osaltaan Helsingin alueiden epätasa-arvoisuus. Yhdeltä terveysasemalta asiakas saa nopeasti ja helposti palvelua, toisella saa jonottaa kauan. Asuinalue määrää käytännössä hoitoonpääsyn aikataulun. Tulevaisuudessa eroja pitää pienentää, ja samalla myös usean mainiosti toimivan yksikön toimintaan kajotaan. Hyviäkin palikoita on siirrettävä, koska kokonaisuutena korttitalo huojuu.

Terveysasemien eriarvoisuus näkyy myös henkilöstön jaksamisessa. Tätäkin tasataan. Ihanne on, että kaikkien työolot paranevat.

Muutoksentekijä lupailee, että tuottavuuden kasvua ei revitä hoitoväen selkänahasta vaan siitä, että asioita tehdään fiksummin. Vanhan hylkääminen luo aina vastarintaa, ja ylilääkäri kaipaakin paljon pullikointia ja kriittistä puhetta:

– Muutosvastarinta tuo esille arviointia sekä suhteessa nykyiseen että muutokseen. Kurjinta on, jos ihmiset eivät sano mitään eivätkä tee mitään. Muutosvastarinta mahdollistaa sen, että tehdään parempaa. Viisaus ei asu kenenkään päässä, mutta mitä useampi miettii yhdessä muutosta, sitä parempi tulee.

Sinä ja minä

Jokelinin mukaan nykyinen terveydenhoito on aivan liian lääkärikeskeistä – ja valkotakkisten asema on liian yksinäinen pyramidin huipulla. Tulevaisuudessa muut ammattilaiset astuvat lääkärin avuksi ja rinnalle.

Kun lääkärit astuvat torneistaan alas, suhde potilaaseen tasa-arvoistuu. Asiakkaasta tulee enemmän sinä, toinen ihminen.

– Terveydenhuollon ihmiskäsityksessä olisi paljonkin korjattavaa. Perinteinen käsitys on, että ihminen on passiivinen kohde, jota hoivaamme, huollamme ja kontrolloimme. Mieti, haluatko itse lääkärissä olla kohde vai onko kyse omasta elämästäsija terveydestäsi. Selvää on, että toimenpiteistä tai lääkkeistä määrättäessä roolit eivät ole tasa-arvoisia. Silloin lääkäri määrää.

Muutosjohtajan mielestä lääkärien tiedon monopoli on murtumassa. Vaikka lääkäreillä onarvostetun asemansa tueksi tietoa ja asiantuntemusta, ei entisajan jumalankaltaiseen ammatinkunnioitukseen ole paluuta. Lääkärien palveluja kritisoidaan ja arvioidaan jo samalla lailla kuin vaikkapa kampaamoja.

– Autoritäärisyys ei tuota terveyshyötyä. Verenpainelääkkeen määräys kerran vuodessa ei merkitse, että henkilön verenpaine laskee. Vuodessa ihminen tekee valtavasti valintoja. Hakeako lääke apteekista vai ei, onko varaa ostaa lääkkeet, muistaako ottaa sen ohjeiden mukaan? Laihduttaako, onko elämäntapa terveellinen? Kommunikaatiossa pitää olla tietoinen, että ihmiset päättävät itse eivätkä kaikki päätökset perustu tietoon. Kaikki tietävät, että tupakointi on pahasta, silti poltetaan. Potilaan motivointi ei onnistu, jos katsotaan ylhäältä alaspäin, hän sanoo.

Pois pönötys ja byrokratia

Kun Jokelin siirtyi helmikuussa Helsingin kaupungin palvelukseen, hänellä oli takanaan kuuden vuoden menestyksekäs ura yksityisillä lääkäriasemilla. Vastuulääkärinä ja kehityspäällikkönä Mediverkossa ja sittemmin Mehiläisessä työskennellyt ammattilainen tunnustaa, että byrokratian määrä yllätti.

– Helsingissä terveydenhoidon hallinnossa on kahdeksan tasoa, onhan se nyt hyvänen aika liikaa. Osa hallinnosta on tarpeellista, osa on yksinkertaisesti turhaa tai haitallista. Järjestelmä on rakennettu niin, että ihmiset eivät uskalla ottaa vastuuta. Pieniäkin päätöksiä pitää kysyä osastopäällikkö- tai virastopäällikkötasolta. Minultakin ylilääkärinä kysytään valtavan pieniä asioita, pitää tehdä aivan idioottimaisen pientä mikromanagerausta.Byrokratian hyvä tarkoitus on varmistaa oikeudenmukaisuus ja estää diktatuurit ja mielivaltaisuus. Mutta valtava määrä ohjeistusta ja hallintoa ilman kriittistä arviointia on kehitykseneste. Ihanne on se, että päätöksenteko olisi mahdollisimman lähellä asiakasta, hän jatkaa.

Ylilääkärin mukaan yksityisen puolen työtahti oli myös kova, mutta vastuu, valta, työnjako ja roolitukset olivat selkeämpiä. Se vähensi työn hektisyyttä.

– Julkisella puolella moni asia on epäselvä ja vastuuta ei uskalleta kantaa, mikä johtaa varmisteluketjuihin. Yksinkertainen asia voi viedä 20–30 sähköpostia. Tämä on aikasyöppö ja resurssisyöppötyöskentelytapa. Aikaisemmin olen pitänyt kunnia-asiana, että vastaan jokaiseen sähköpostiin. Nyt en ihan oikeasti pysty vastaamaan kaikkiin. Tämä on julkinen anteeksipyyntö. Perhe-elämä hoidetaan, ei siinä mitään, mutta ikinä ei ole ollut työelämässä näin kiire.

Kansalainen on kuningas

Helsingin tulevissa palveluissa korostuu asiakaslähtöisyys. Enää ei vaelleta luukulta luukulle, vaan palveluja kerätään samaan paikkaan, jolloin kävijän arki helpottuu. Kansalaisen etu on Jokelinille mieluinen ajatus jo siksi, että hänellä on pitkä järjestö- ja puoluetausta sekä opiskelija-aktiivina että kunnallispolitiikasta. Ihanteellista on, kun päätöksenteon ja kansalaisten näkökulmat ovat yhtenevät.

Kuopiossa opiskellessaan hän oli 27 vuoden iässä kaupungin teknisen lautakunnan puheenjohtajana. Kokematon mutta rohkea nainen kysyi kaikki ne suorat kysymykset, joita muut eivät uskaltaneet. Hän ei ollut puheenjohtajana asiantuntijan roolissa, vaan kansalaisen.

– Asetelma oli erinomaisen herkullinen, pystyin kysymään mitä vain. En kokenut mitään negatiivista, vain ihmettelyä. Niin sanottujen tyhmien kysymysten kysyminen oli sielläkin avaava tekijä. Kuopiossa asioista, joita ei puhuttu, alettiin puhumaan. Lautakunnissa pitää olla kansalaisia kysymässä mahdollisimman yksinkertaisia kysymyksiä, joihin saadaan yksinkertaisia vastauksia. Palveluissa on tuottaja ja käyttäjä ja näiden välillä pitääkin olla jännite. Kun pistetään saman alan ammattilaisia pöydän ääreen, kukaan ei uskalla tunnustaa tietämättömyyttään. Moniammatillisissa kokouksissakin sokeat pisteet tulevat paljon helpommin esille.

Oikeaa terveystietoa nettiin

Jokelinin mukaan Suomi on ainoita maita maailmassa, jossa jonotetaan perusterveydenhuoltoon. Muualla yleislääkärille pääsee heti. Hänen mukaansa jonotus on resurssien hukkaa, asiakkaan tai organisaation. Siksi jonoista pitää päästä eroon.

Palvelujen ja ohjeistuksen siirtäminen nettiin kutistaa osaltaan jonoja. Ylilääkäri tunnetaan innokkaana uuden teknologian omaksujana ja osaajana, joka kannattaa lämpimästi terveydenhoidon nettipalvelujen kehittämistä.

– Suomi on todella takamatkalla kaikissa sähköisissä palveluissa. Netti on saatava terveydenhoidon käyttöön. Ihmiset ovat tottuneet käyttämään tietokonetta 24/7 ja varmasti jokainen on hakenut terveystietoa netistä. Meidän pitää olla siellä läsnä ympäri vuorokauden, ei vain virastoissa virka-aikaan. Kun asiakas pystyy saamaan meiltä luotettavaa tietoa, ei tarvitse mennä surffaaman Suomi24:ään. Kaikkien vaivaa säästyy, kun hänen ei tarvitse soittaa tai hakeutua päivystykseen.

Ylilääkäri toivoo saavansa nettiin myös luotettavan diagnostisointityökalun. On eduksi, jos asiakas pystyy virallisen terveyssivuston älykkäällä kyselykaavakkeella selvittämään, onko oireiden perusteella syytä tilata ambulanssi, varata päivystysaika vai mennä lepäämään. Tällaisia työkaluja on kokeiltu muun muassa Isossa-Britanniassa, vaihtelevin tuloksin. Myös ruotsalainen julkisen terveydenhoidon 1177.se-portaali tarjoaa paljon enemmän tietoa ja työkaluja kuin suomalaiset vastineensa. Vaikka palvelut eivät ole täydellisiä, ne ovat parempia ja luotettavampia kuin netin villi tietoviidakko.

Suomessa kansallinen omahoito ja digitaaliset arvopalvelut -hanke eli ODA on hitaasti kehittymässä länsinaapurin julkisen terveyssivuston suuntaan. Vielä ei ole tullut valmista, mutta suunta on oikea.

Elisa Jokelin on innoissaan teknologian mahdollisuuksista. Vähemmän innostunut hän on terveydenhuollon nykyisistä sähköisistä järjestelmistä.

– Sähköisten palveluitten toimivat esimerkit ovat turhan pistemäisiä. Vaikkapa Marevan-lääkkeen käyttöä ohjaava tekstiviestijärjestelmä toimii hyvin. Isoa toiminnan logiikan muuttavaa järjestelmää ei vielä ole. Sähköiset potilastietopalvelut ovat oikeasti tosi huonoja. Jokainen meistä käyttää vapaa-aikanaan paljon toimivampia ohjelmia kuin mitä terveydenhuollossa on. Vietämme kahdeksan tuntia päivässä todella jäykän ja epäloogisen tietojärjestelmän vankeina.

– En epäile, ettei uudesta ODA-hankkeesta tulisi hyvä. Ongelma on, että se pitää ajaa sisään järjestelmään ja vanhojen todella huonojen palveluiden jälkeen kukaan ei odota ihmeitä. Ajatellaan, että hohhoijaa, nyt taas tehdään uusi sähköinen terveyspalvelu, hän pohtii.

 Riviin, nuoret lääkärit

Jokelin kertoo, että lääkärijohtaja joutuu tekemään epämiellyttäviä päätöksiä enemmän kuin rivilääkäri. Kielteinen asiakaspalaute ja kritiikki ohjautuvat aina ylilääkärille. Jos hoidosta jää paha mieli ,juuri esimies saa kuulla moitteet. Johtajan rooli on myös yksinäinen. Entisenkaltaisia rentoja kahvihetkiä taukohuoneessa ei enää ole, sillä esimiehen roolista ei pääse tauolle.

Johtajalla on myös kiire, mutta ylilääkärin mukaan yhtäläinen tai vielä kovempi hoppu on terveyskeskuslääkäreillä. Jo kolme vaativaa potilasta peräkkäin sekoittaa vastaanottavan lääkärin ajankäytön totaalisesti. Johtajalta ei totisesti työ lopu, mutta aikajoustoa on enemmän kuin potilastyössä.

Elisa Jokelin on ollut lääkärin urastaan valtaosan esimiestehtävissä. Hänen mielestään terveydenhoidossa on hyvin tarjolla vastuuta sitä haluaville. Jos kaipaa johtajaksi, niin tilaisuuksia on. Ylilääkäri kertoo, että terveydenhoidon muutosten vuoksi nyt on erinomaiset tilaisuudet vaikuttaa koko alan tulevaisuuteen:

– Haluan kannustaa nuoria kollegoita, että he lähtevät johtoasemiin ja esimiestehtäviin. Ei mikään täällä muutu -tilannetta ei enää ole. Sote-alalla on tajuttu, että jotain pitää tehdä. Jos on valmiutta ottaa vastuuta ja fiksuja ajatuksia, niin on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa isoihin asioihin. Johtajanpaikkoja on. Ei muuta kuin riviin vain.

TIETOLAATIKKO

Elisa Jokelin, 36.
Asuinpaikka Helsinki.
Lääketieteen lisensiaatti, Töölön terveysaseman ylilääkäri.
Työskennellyt aiemmin Lopen ja Hausjärven ulkoistettujen terveysasemien vastaavana lääkärinä ja Oma Lääkärisi Espoontorin vastuulääkärinä.
Helsingin yliopiston tohtoriopiskelija, väitöskirjan työnimi Terveyshyötymallin arviointisuomalaisessa perusterveydenhuollossa.
Naimisissa, kaksi lasta.
Toiminut luottamustehtävissä muun muassa Suomen Ylioppilaskuntien Liiton varapuheenjohtajanaja Kuopion kaupungin teknisen lautakunnan puheenjohtajana.